Silloin ku ihminen on menettänyt tärkeän ihmisen ni ei hän halua koko ajan kuulla että otetaan osaa suruun tai mitä kuuluu? Miten jakselet? Ihminen ei välttämättä halua puhua koko asiasta koska asiasta puhuminen koskee häntä sydämeen ja tuntuu että tuskaan tukehtuu. Ihminen tarvitsee ystävän joka antaa ihmisen olla hiljaa ja tukee olemalla lähellä. Ihminen ei myöskään halua koko ajan vastata että milloin on hautajaiset? Ihminen ei jaksa uteliaita ihmisiä vaan toivoo salaa että saisi olla rauhassa ja olla vaan eikä koko ajan pitäisi olla sosiaalinen ja mennä minne milloinkin. Eikö se muka riitä että menee töihin ja tekee työtään? Vieläkö pitäisi jaksaa harrastaa? Miksi ihmiset eivät tajua että puhuminen vaan lisää tuskaa ja kyyneleitä? Eikö ihmiset tajua että tarvii aikaa jotta voi olla taas omaitse ja iloinen? Miksi ei saa surra rauhassa? Näitä minä mietin yön hiljaisuudessa ku olen vapaa ja ei tarvitse koko ajan olla sosiaalinen ja harrastaa ja nähdä ihmisiä.. Yön tunnit ovat minulle vapauden hetkiä koska silloin voin oikeasti tuntea ni ku tunnen ja eikä tarvitse koko ajan yrittää tsemppata. Ehkä minä vastaankin omaan kysymykseen ku ihmettelen miksi oksentaa ku syön koska ehkä minä alitajuisesti sillein yritän saada tuskan pois vaikka en sitä tietoisesti halua. Puhuminen lisää vaan tuskaa ja vie ruoka halut jotka ovat mitä ovat. Toivon vaan että ihmiset tajuavat jättää minut rauhaan ja kyllä minä tulen sitten ku jaksan taas olla sosiaalinen mutta juuri nyt en jaksa olla. Toivoisin ettei huomenna aamulla tarvitsis herätä vaan saisin nukkua koko päivän ja ehkä toisenkin jotta saisin voimat takaisin. Minua väsyttää ja haluan olla vaan ja nukkua kunnolla ja en haluaisi huomenna tehdä mitään muuta kuin nukkua. Minulle tärkeä ihminen on kuollut ja juuri ny en jaksa todellakaan olla sosiaalinen ja nähdä muutamaan päivään ketään ja haluan olla täysin yksin ja surra vaan.
Surullinen
Surullinen_oon
597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikä minua kiinnosta mitkään juhlat juuri ny. Mitä minä juhlissa ku oon surullinen ja itkettää? Miksi minun pitää raahautua juhliin ja yrittää hymyillä vaikka se on todella vaikeaa. Miksi minun pitää ajatella mitä ihmiset ajattelevat jos en mene? Tai kuinka paljon he ovat kuluttaneet aikaa juhlien järjestämiseen? Tosi asiassa minua ei tällä hetkellä mitkään juhlat kiinnosta ja te jotka minut sinne käskette olette tyhmiä ku luulette että surun keskellä ihminen haluaa juhlia. Ettekö voi kunnioittaa toisen surua sen verran että tajuatte että jos ei pysty puhumaan ni ette ota sitä itseenne. Jokainen meistä suree omalla tavalla ja tämä on minun tapani surra. Kaikenlaiset joulu koristeet saavat kyyneleet silmiin ja mahaan koskee syömisen jälkeen ja oksennan. Antakaa minun nukkua koko päivän tai koko viikon koska en ihan oikeasti jaksa tätä oravan pyörää ja vain unessa oon ehkä vapaa. Kunhan en näe painajaisia.. Antakaa minun itkeä kunnolla ja olla vaan.
Saat voimat takaisin, ymmärtämällä tätä lausetta
أنا لله وانا اليه راجعون
Kik:onneatie
Me ihmiset olemme todella erilaisia. Sinä reagoit mahahermoillasi kun taas joku kärsii pääkipua murheittensa keskellä. Kuulun ihmisryhmään joka työstää kaiken pahan olon puhumalla ja höpöttämällä ja jopa väsyttää sillä porukat pois ympäriltään.
Sinun pitää sanoa näille urkkijoille ja tuppautujille, että et halua nyt puhua, osallistua. Ei ihmiset tiedä jos ei itse sano mikä sinulle on parasta. Kun on niitä joille se puhuminen ja toisten aktiivinen osanotto on toimiva keino. Emme ole tahallamme tyhmiä ja emme myöskään ajatusten lukijoita.
Eiköhän se ruokahalukin sitten palaa, kun vaikein on ohi. Ja ajattelevana ihmisenä osaat mennä lääkäriin jos aliravitsemus uhkaa terveyttäsi. Ihminen kestää jonkin aikaa jopa paastoa.
Voimia ja lepoa sinulle hiljaisuudessa.
Pakko jatkaa elämää..
Kun kohtaa suru, toinen jättää menemällä pois toisen luo tai kuolee, aika ja päivät matelevat, mutta aika rientää ja lopulla sitä huomaa että sittenkin mennään eteenpäin. Koittaa jopa ilonpäivät.