>>>>>>>Nykyajan helluntaikulttuuri on niin vieraantunut nykymaailmasta että olisi kauhistus jos joku ulkopuolinen astuisi sunnuntain jumalanpalveluksen.
Valitettava tosiasia on myos se, etta maailmalta tulevat faktat kertoo eri tutkimuksien pohjalta etta 35%-50% aloittaneista pastoreista lopettaa 5 vuoden sisalla.
Huolestuneimmat puhuvat jo avoimesti helluntailiberaaleista ja näiden turmiollisesta vaikutuksesta helluntaikenttään”, toteaa Ahvio (s. 25). Ristin Voiton mielipidepalstalla on käyty myös keskustelua kastepuvun väristä ja ennen kaikkea siitä voidaanko naisen rintoja kutsua meijereiksi. On siis esitetty huolestuneisuutta mm. paljaan rintaihopinta-alan näkymisestä juhlakentällä sekä väärien termien käyttämisestä näistä ruumiinjäsenistä.
Viimeiset vuodet Suomen helluntaiherätyksen kehityksen kulkua seuranneena olen tullut lopputulokseen, että nyt on viimeinen hetki pysähtyä katsomaan ja arvioimaan rehellisesti mitä on tapahtunut ja mihin olemme menossa. Erityisesti Talvipäivillä (2014) Hämeenlinnassa kuulimme, että viimeisen viiden vuoden kehitys on johtanut noin 70 nuoriso- tai nuoremman pastorin irtautumiseen helluntaiseurakuntien työsuhteesta (luvut ovat muistin varaisia ja siten vain suuntaa antavia). Toinen yhä vahvistuva ilmiö on, että entiset ja nuoremmat helluntaipastorit perustavat uusia, tunnustuskuntiin sitoutumattomia seurakuntia.
"Osallistuin yli 30 vuotta sitten Sisälähetysseminaariin ja tapaamani silloiset nuoret pastorit (lue saarnaajat) olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myös väsyneitä ja jopa turhautuneita työhönsä ja helluntaiherätykseen.
Työuupumuksesta ei vielä silloin puhuttu paljoakaan. Osa silloin tapaamistani pastoreista on jättänyt helluntaiherätyksen ja siirtynyt muihin hommiin, työpaikka ja kirkkokunta ovat vaihtuneet. Ja siellä uudessa seurakunnassa tai työssä on taas väsytty…
Suurin osa on kuitenkin jaksanut ”taistella tuulimyllyjä” vastaan".
Läheskään kaikki seurakuntakulttuureissa ei ole luovuttamatonta tai aina edes tervettä, jos kohta ei suttakaan.
Eipä se niin väärin näissä olosuhteissa ole että moni helluntaipastori siirtyy muihin leipätöihin ja elää normaalia elämää.
Käytännössä helluntaiseurakunta on vahvasti lahkoutunut ja leimaava, vaikka tätä yritetään kovasti liikkeen sisällä vakuutella ettei olla mikään lahko vaan juuri se alkuperäinen ainoa oikea. Ihmiset kokevat sitoutumisen jonkin selkeästi leimaavan nimen alle rajoittavana.
Helluntai-identiteettiä minäkin olen ihmetellyt. Mikä se on?
Eikö kaikki kuitenkin lähde jäsenistä? Olemmeko seurakunta vai käymmekö vain toisten luoman organisaation tilaisuuksissa.
Helluntaiherätys on tullut tien päähän.Rikkinäisiä haalitaan ja rikotaan lisää seurakunta on pulloyhteisö. Mitään muuta elämää ei
ole.
Meillä on suorituskristillysyys, meillä on päällä syylisyys ja häpeä fanaattistä uskoa joka ole sopusoinussä elämän-lainalasuuden kanssa.
Ulkopuoliset’ maalistuneet luterilalaiset joiden sieluista pitäisi siis taistella, on sellainen käsitys monasti että helluntailainen=jehovan todistaja. <<<<<<
Kyseessä on lainattua tekstiä, arviolta 90% helluntalaispastoreiden kirjoituksia.
Valitettava tosiasia on myos se, etta maailmalta tulevat faktat kertoo eri tutkimuksien pohjalta etta 35%-50% aloittaneista pastoreista lopettaa 5 vuoden sisalla.
Huolestuneimmat puhuvat jo avoimesti helluntailiberaaleista ja näiden turmiollisesta vaikutuksesta helluntaikenttään”, toteaa Ahvio (s. 25). Ristin Voiton mielipidepalstalla on käyty myös keskustelua kastepuvun väristä ja ennen kaikkea siitä voidaanko naisen rintoja kutsua meijereiksi. On siis esitetty huolestuneisuutta mm. paljaan rintaihopinta-alan näkymisestä juhlakentällä sekä väärien termien käyttämisestä näistä ruumiinjäsenistä.
Viimeiset vuodet Suomen helluntaiherätyksen kehityksen kulkua seuranneena olen tullut lopputulokseen, että nyt on viimeinen hetki pysähtyä katsomaan ja arvioimaan rehellisesti mitä on tapahtunut ja mihin olemme menossa. Erityisesti Talvipäivillä (2014) Hämeenlinnassa kuulimme, että viimeisen viiden vuoden kehitys on johtanut noin 70 nuoriso- tai nuoremman pastorin irtautumiseen helluntaiseurakuntien työsuhteesta (luvut ovat muistin varaisia ja siten vain suuntaa antavia). Toinen yhä vahvistuva ilmiö on, että entiset ja nuoremmat helluntaipastorit perustavat uusia, tunnustuskuntiin sitoutumattomia seurakuntia.
"Osallistuin yli 30 vuotta sitten Sisälähetysseminaariin ja tapaamani silloiset nuoret pastorit (lue saarnaajat) olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myös väsyneitä ja jopa turhautuneita työhönsä ja helluntaiherätykseen.
Työuupumuksesta ei vielä silloin puhuttu paljoakaan. Osa silloin tapaamistani pastoreista on jättänyt helluntaiherätyksen ja siirtynyt muihin hommiin, työpaikka ja kirkkokunta ovat vaihtuneet. Ja siellä uudessa seurakunnassa tai työssä on taas väsytty…
Suurin osa on kuitenkin jaksanut ”taistella tuulimyllyjä” vastaan".
Läheskään kaikki seurakuntakulttuureissa ei ole luovuttamatonta tai aina edes tervettä, jos kohta ei suttakaan.
Eipä se niin väärin näissä olosuhteissa ole että moni helluntaipastori siirtyy muihin leipätöihin ja elää normaalia elämää.
Käytännössä helluntaiseurakunta on vahvasti lahkoutunut ja leimaava, vaikka tätä yritetään kovasti liikkeen sisällä vakuutella ettei olla mikään lahko vaan juuri se alkuperäinen ainoa oikea. Ihmiset kokevat sitoutumisen jonkin selkeästi leimaavan nimen alle rajoittavana.
Helluntai-identiteettiä minäkin olen ihmetellyt. Mikä se on?
Eikö kaikki kuitenkin lähde jäsenistä? Olemmeko seurakunta vai käymmekö vain toisten luoman organisaation tilaisuuksissa.
Helluntaiherätys on tullut tien päähän.Rikkinäisiä haalitaan ja rikotaan lisää seurakunta on pulloyhteisö. Mitään muuta elämää ei
ole.
Meillä on suorituskristillysyys, meillä on päällä syylisyys ja häpeä fanaattistä uskoa joka ole sopusoinussä elämän-lainalasuuden kanssa.
Ulkopuoliset’ maalistuneet luterilalaiset joiden sieluista pitäisi siis taistella, on sellainen käsitys monasti että helluntailainen=jehovan todistaja. <<<<<<
Kyseessä on lainattua tekstiä, arviolta 90% helluntalaispastoreiden kirjoituksia.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kun Jumalan Henki on jättänyt liikkeen,joka ryhtyi kompromisseihin maailman kanssa, väsyvät monet! Nykypastorit, nämä Ison Kirjan tuotokset,jotka ovat tehtäviinsä ryhtyneet kuten teologisen tiedekunnan läpikäyneet, lienevät huomanneet, ettei väkeä voi ruokkia pelkällä vedellä! Ilman kutsumusta, ei voi palvella Jumalan seurakuntaa, ei ainakaan sellaista, joka on herätyskristillinen,jos vielä jossain sellaisia on?
Nykymeno, typerät ohjelmanumerot ja Hengen puute, tekevät työstä mielettömän. Tämä kehitys lähti syöksyyn ensiksikin uuden raamatunkäännöksen myötä ja heti siihen perään torontoharha, jota ei torjuttu.
Hengelliset eksytykset suvaittiin ja niiden kanssa huorattiin, siksi lopputulos on tämä, helluntaiherätyksestä on vain muistot jäljellä.
Aloittaja kirjoittaa, että nyt on viimeinen hetki tehdä jotain!! SE HETKI OLI JO VUOSIA SITTEN! Silloin kun päätös, valheellisin periaattein,helluntaikirkosta tehtiin,lyötiin naulat hollilleen helluntaiherätyksen arkkuun. Yksi ja toinen päsmäri on naulat pohjiin hakannut ja nyt vain mullat päälle!
Ei nouse, ei palaa HELLUNTAIHERÄTYS!
Nyt helluntalaisuudessa vallitsee "oikea herätys" maahantunkeutujia käännytettäessä srk:ien jäseniksi. Näin helluntaiherätys tekee tietä Babylonille ja antikristukselle.
Torontolaisuus helluntalaisuudesta ===> helluntalaisuuden islamisointiin valheveljillä.
Helluntulaisuudessa toteutuvat lopunajan väkevät eksytykset (Raamattu: Tuomio alkaa ensin Jumalan huoneesta).
Mistä lähtien Jeesuksen lähetyskäskyn noudattaminen on ollut tien tekemistä antikristukselle? Jeesus kehotti viemään evankeliumin kaikkeen maailmaan ja kaikille luoduille, kansakunnasta, ihonväristä ja kulttuurista huolimatta. Jos tämä kristinuskon perusasia on päässyt pään sisällä hämärtymään, niin tosiaankin eksyksissä ollaan.
Muslimien evankelioinnin paheksuja esiintyy vielä nikissään Jeesuksen nimissä. Se lähentelee jo Jumalan pilkkaa. Rasismi ja muukalaisviha ovat vakavia sielun sairauksia, mutta Jeesus kyllä pystyy niistäkin vapauttamaan. Mutta se ei tapahdu, ellei tee parannusta.
Pahat paimenet ovat jättäneet hoitamatta tehtävänsä jonka ovat Jumalalta armosta saaneet eli Jumalan lammaslauman suojelemisen ja sen tähden tuomiopäivä on koittanut myös helluntailiikkeelle
En edes ostaisi helluntaipapilta käytettyä autoa. Helluntain nykyhenki loistaa oikein papistosta. Onneksi vanhemmistossa on aitojakin uskovia mutta lannistettuja.
Oikeat vanhimmat ovat hävinnyttä pääomaa. Seurakuntien suunnan määräilevät harhaanmenneet, sielulliset naiset vaatimuksillaan ja uhkailuillaan!
Tolokun miehiä on harvassa.
Puhut asiaa. Tosi surullista. Tällaisissa seurakunnissa on raamattuun pitäytyvien saarnaajien mahdoton toimia Jumalan tahdon mukaan. Uskova ei voi tehdä kompromisseja.
Saattaisi sinulla, aloittaja, olla jotain sanottavaakin, mutta ei tuosta tekstisotkusta saa mitään selvää ja eikä jaksa lukea puolta kymmentä riviä enempää.
Sinulla on velttouden henki. Uupunut ei jaksa ja eikä kiinnosta edes lukea pastoreittensa vuodatuksia. Lakaistaan totuus maton alle ja silloinko asia on hoidettu?
Eihän tämä ole mitään uutta "helluntaiherätyksessä".
Jäsenet ovat vain maksajan roolissa jotta kulissit pysyisivät pystyssä ja papit saisivat leivän päälle muutakin kuin ylähuulen.
Kyllä minä jaksoin lukea sen jopa kahteen kertaan. Siinä on hyvin kiteytetty helluntailiikkeen nykymeno, totta joka sana.
80-luvun loppupuolella alkoi nuorison biletys. Palkkapaimenet eivät puuttuneet tähän. Nyt nämä uudestisyntymättömät ovat seurakunnan johtoelimissä. Ulkomailta pitää tuoda harhaoppeja seurakuntaan, kun itsellä ei ole mitään annettavaa. Ison Kirjan koulutukset ovat vitsejä.
Uupumus ja loppuunpalaminen johtuu siitä, että keskitytään vääriin asioihin ja omitaan itselle vastuu asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Nykyevankelisuudessa kautta linjan yritetään manipuloida ihmisiä uskoon kaikenlaisilla vippaskonsteilla. Ja kun on käytetty hurjat määrät aikaa ja energiaa, eikä vieläkään vaan ole ameriikanmeininki, turhaudutaan.
Hosee on oikeassa, mutta nuorten pastorien loppuunpalamiseen johtaa myös se, että seurakunnan jääräosasto vastustaa systemaattisesti kaikkea. Evankeliumi ei muutu, mutta seurakuntien on elettävä sitä todeksi tässä ajassa.
Kristillisissä seurakunnissa on aina ollut myös tapakulttuurinsa. Eikä ole mahdollista tai edes järkevää palata tapakulttuurissa 50 vuotta taaksepäin. Sanoman ydin ei muutu siitä, että sitä julistetaan vähän eri keinoin. Eli nykyihmistä puhuttelevammalla tavalla.
Burn-outit liittyvät myös nykyiseen elämäntapaan. Ei ole mahdollista olla kaikkien kanssa kaiken aikaa ilman, että väsyy. Johtajan on aina osattava johtaa myös itseään. Sen oppiminen on avain jaksamiselle.
Onhan, onhan meillä herätystä nuorten keskuudessa, niin on bilehelluntalaisuutta..... että nuoret viihtyisivät. Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.
Jotkut nuoret viihtyy biletyksessä, mutta viihtyykö Herramme Jeesus Kristus. Ei todellakaan. Hänen huoneensa tulisi olla rukoushuone, Herralle pyhitetty paikka.
Joka vanhoja muistaa sitä profetialla persuksiin, uskon hengessä.
Eiköhän se varsinkin nuorempien pastoreiden väsyminen johdu ennemminkin kuin liberaaleista niin jääräpääsiiven jästipäisestä halusta vastustaa kaikkea muutosta ja uudistusta ja pitää seurakunta jonkinlaisena menneiden aikojen muistelumuseona.
Nuoret innokaat pastorit haluasivat seurata Jumalan johdatusta, mutta vanhakantaiset vanhimmistoukot ovat määräämässä että heidän nuoruusaikainen kulttuurinsa on Jumalan viimeinen sana sille miten seurakunnassa ollaan ja ovat kuin kieltoautomaattikoneet sanomassa ei kaikelle mikä heistä vain tuntuu vieraalta.
Ei ihme, että järkevämpi ihminen siinä turhautuu ja väsyy.
Kyllä Jumalan sana on muuttumaton kautta sukupolvien.Ei sitä voimaa saa tuntitolkulla kahta eri nuottia hoilaamalla, vaan polvikoulussa RUKOILEMALLA ja tämähän ei oikein maistu nuorille nykypastoreille. Samoin kun kutsutaan ihmisiä parannukseen, niin kehoitetaan jättäytymään Jumalalle jne, mutta Jeesuksen Kristuksen veri, joka puhdistaa kaikesta synnistä, siitä ei puhuta vahingossakaan mitään.Tosi omituista uutta meininkiä tällä uudellapastorisukupolvella.
Sitten vielä saarnataan väännellystä raamatusta, niin ei ole ihme, jos suunta hengelisellä kentällä on alaspäin.Turha siitä on vanhempaa sukupolvea syyttää kun syy on omassa itsessä kun ei totella Jumalaa, mitä Hän sanassaan sanoo.
Pastorit katsovat enemmän nettipornoa kuin lukevat Raamattua.
Totta puhut väännellystä raamatusta ja nuorista nykypastoreista. Itse en halua edes kuunnella heidän seli seli luentojaan.
Millaisia työntekijöitä Iso Kirja suoltaa, kun helluntaiherätys on harhaoppien riepoteltavana??? Ei löydy yhtään teologia!
Vai ei löydy teologeja. Minun kotipaikkakuntani helluntaiseurakuntaa johtaa teologi. Mutta helluntaliike on aina ollut pääasiassa maallikkoliike. Teologisella koulutuksella ei ole sinänsä mitään tekemistä opin kanssa.
Katsoppa muuten rehellisin ja avoimin silmin luterilaisia pastoreita, jotka ovat teologisesti koulutettuja. Sieltä on tullut vaikka minkälaista harhaoppia alkaen siitä, että Jumalaa ei ole olemassa ja kaikki pääsevät taivaaseen.
Iso Kirja = palkkapaimenten monistamo.
Raamatun profetia: Palkkapaimen jättää laumansa.
Iso Kirja on mahtava edistys verrattuna niihin aikoihin kun kaikki puhuivat mitä "henki puhuttavaksi antoi". Pahimmillaan tuskin Raamattua tunnettiin. Eikä aina tosiaankaan voinut olla varma mistä hengestä oli kyse.
Jotkut vanhemmat helluntailaiset purkavat edelleen vain alemmuudentunteitaan niihin, joilla on edes vähän koulutusta. Ennen vanhaan kaikki koulutus oli saatanasta. Ja minuakin lakattiin tervehtimästä kun menin yliopistoon.
Kaikki hellariperheet eivät suostuneet edes kouluttamaan lapsiaan. Ja lasten piti sitten hankkia työn ohessa myöhemmin koulutuksensa. Jotkut näistä lapsista ovat edelleen siitä vähän katkeria.
Mikäs tää judaismin kanssa huoraava Tohtori Toope on mitään asiasta puhumaan!???