Saanko kerran lunta valkeemmaksi,
saanko kirkkaudestas kirkkauden?
Pääseekö oi Jeesus vapahaksi,
luonas taakoitettu syntinen?
Tätä tänään kysyn korpitiellä,
missä harppu hauras valittaa?
Ehkä aamulla jo luonas siellä,
katsella saan Kritsaa.
Yössä korven harppuani soitan,
jäinen tuuli särkee sävelen.
Uskon kautta kiusaukset voitan,
kotirannan rauhaan tähyilen.
Saanhan kerran lunta valkeemmaksi,
saanhan kirkkaudestas kirkkauden?
Pääseehän oi kerran vapahaksi,
luonas taakoitettu syntinen.
saanko kirkkaudestas kirkkauden?
Pääseekö oi Jeesus vapahaksi,
luonas taakoitettu syntinen?
Tätä tänään kysyn korpitiellä,
missä harppu hauras valittaa?
Ehkä aamulla jo luonas siellä,
katsella saan Kritsaa.
Yössä korven harppuani soitan,
jäinen tuuli särkee sävelen.
Uskon kautta kiusaukset voitan,
kotirannan rauhaan tähyilen.
Saanhan kerran lunta valkeemmaksi,
saanhan kirkkaudestas kirkkauden?
Pääseehän oi kerran vapahaksi,
luonas taakoitettu syntinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...toivottoman tuntuinen biisi. Silti kauniit sanat ja sävel. Onneksi ei tarvitse täysin yhtyä tuon laulun sanomaan, kun tietää, että Mestari valvoo vierelläin ja johtaa keran kotia, kunnhan vain pysyn Hänessä!
mikä siis mättää? Eikö ole parempi olla aralla tunnolla,kuin kerskuen uhota?
Ei olla vielä perillä,uskossa ,vaan ei näkemisessä!
Ei siinä ole mielestäni mitään "toivotonta",päinvastoin toivoa täynnä tulevasta ,joka vapauttaa syntisen lopullisesti, et voi sinäkään sanoa vielä täysin vapautuneesi synnin olemuksesta,koska synti asuu sinussakin,niin kauan,kuin täsää maallisessa ruumiissa asut.
Että armossa, armossa, ettei kukaan kerskaisi.
http://koti.mbnet.fi/alistus/yks/140_korva_umpeen.mp3
asian sivuun vieviä linkkejäsi,sulla kun ei tahdo sitten millään olla asiallisata kommenttia koskaan eikä mihinkään!