Eihän tämä tänne oikein kuuluis, mutta ...
Välillä käy mielessä, että onko organisaatiolle ja aatteille viholliskuvat ihan välttämättömiä. Vaikka Jeesus ei viholliskuvia kovasti rakentanutkaan ("Rakastakaa vihollistanne"), niin kyllähän kristillisillä kirkoilla ja seurakunnilla on omat pirut ollut seinälle maalattuina.
Yksilötasolla viholliskuvaan liittynee se, että hyvän ja pahan rajalinja menee jossakin ulkopuollella. Siellä on saatanat, demonit, yms. Ja käytännössähän ne sitten ovat jossakin ihmisessä, joka on vihollisleirissä.
Jos hyväksyy sen, että hyvän ja pahan rajalinja meneekin omassa sydämessä, voinee sääliä niitä, jotka "vihollisia". Hyvin voin kuvitella itseni myös rattaaksi totalitaarisen systeemin lihamyllyssä (fasismi, kommunismi, jne). Nehän olivat oikeastikin kunnon perheenisiä, jotka aatteensa tai velvollisuutensa nimissä tekivät (ja edelleen tekevät) jälkipolvien kauhistelemia hirmutöitä.
Kreationistien taholta palstamme kina koskenee myös hyvä-paha -akselia, mutta evoluutikkojen osalta enemmän oikea-väärä tai tieto-tietämättömyys -akselia. Vaikka kyllä evoluutikotkin osaavat maalata pirua seinälle "pahasta" kreationismista.
Jokatapauksessa viholliskuva on ilmeinen: me olemme rehellisiä, hyviä, tietäviä, ne ovat valehtelijoita, pahoja ja tietämättömiä. Ja eikö tämä viholliskuva oikeutakin "niiden" pilkaamisen yms.
Itseasiassa saatana piileskeleekin siinä viholliskuvassani ja asenteessani lähimmäisiini, ei minussa tai lähimmäisessäni sinänsä.
Ettei kenenkään toisen tarvitsisi tuoda tätä ilmi, niin syyllinen olen minäkin. Mutta ehkä tuosta voi jotain ihannetta, tavoitetta jne omia?
Välillä käy mielessä, että onko organisaatiolle ja aatteille viholliskuvat ihan välttämättömiä. Vaikka Jeesus ei viholliskuvia kovasti rakentanutkaan ("Rakastakaa vihollistanne"), niin kyllähän kristillisillä kirkoilla ja seurakunnilla on omat pirut ollut seinälle maalattuina.
Yksilötasolla viholliskuvaan liittynee se, että hyvän ja pahan rajalinja menee jossakin ulkopuollella. Siellä on saatanat, demonit, yms. Ja käytännössähän ne sitten ovat jossakin ihmisessä, joka on vihollisleirissä.
Jos hyväksyy sen, että hyvän ja pahan rajalinja meneekin omassa sydämessä, voinee sääliä niitä, jotka "vihollisia". Hyvin voin kuvitella itseni myös rattaaksi totalitaarisen systeemin lihamyllyssä (fasismi, kommunismi, jne). Nehän olivat oikeastikin kunnon perheenisiä, jotka aatteensa tai velvollisuutensa nimissä tekivät (ja edelleen tekevät) jälkipolvien kauhistelemia hirmutöitä.
Kreationistien taholta palstamme kina koskenee myös hyvä-paha -akselia, mutta evoluutikkojen osalta enemmän oikea-väärä tai tieto-tietämättömyys -akselia. Vaikka kyllä evoluutikotkin osaavat maalata pirua seinälle "pahasta" kreationismista.
Jokatapauksessa viholliskuva on ilmeinen: me olemme rehellisiä, hyviä, tietäviä, ne ovat valehtelijoita, pahoja ja tietämättömiä. Ja eikö tämä viholliskuva oikeutakin "niiden" pilkaamisen yms.
Itseasiassa saatana piileskeleekin siinä viholliskuvassani ja asenteessani lähimmäisiini, ei minussa tai lähimmäisessäni sinänsä.
Ettei kenenkään toisen tarvitsisi tuoda tätä ilmi, niin syyllinen olen minäkin. Mutta ehkä tuosta voi jotain ihannetta, tavoitetta jne omia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaahas, taitaabi kaamos tehdä kakkakepposiaan tutullemiehelle vai mistä Titaanista nyt tuulee. Ratkaasu on ns. Pareto-optimaalinen; siinä ei kumpikaan "vihollinen" enää voi parantaa omaa asemaansa ilman, että toisen asema heikkenee, joten jos tässä pisteessä jonkinlainen sopimus saadaan aikaan, ei sen muuttamiseen löydetä yksimielisyyttä.
Tasapaino löytynee pisteestä, jossa kollektiivihyödykkeen määrä asettuu optimaalista pienemmäksi. Näin ollen silloin, kun tämänkaltainen tilanne on voimassa, ei neuvottelemalla päästä parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun edes yksilöiden kannalta. Se nuista keinotekoisista viholliskuvista ja hyvää kaamosta että viikonloppuva.
Miksi kreationismi käsittelee hyvä-paha -akselia?
Eikö sen pitänyt olla tiedettä?
Jos Kreationismi väittäisi itseään USKONNOKSI,niin ymmärtäisin:silloinhan tämä koko paikka on turha.
Evoluutio näetsen on tiedettä,joka ajaa takaa ainoastaan "tietäminen ja tietämättömyys"-akselia.
Miksi tieteellisen evoluutioteorian pitäisi antaa "maailmankatsomuksellisen tasa-arvon vuoksi" kreationismin mellastaa-kun se väittää olevansa tiedettä?
Kuten tiedät:Kreationismilla ei ole ainuttakaan testipaikkaa, todistettuun ilmiöön nojaavaa todistetta, sillä on enemmän premissejä,kuin evoluutioteorialla. Kreationismi on "Aukkojen tiede",joka huutaa "tässä on evoluutioteorian aukot ja me ne peitetään kasalla premissejä."-ottamatta huomioon,että kreationismi ei selitäkkään pääosaa niistä ilmiöistä jotka on havaittu ja todistettu.
Tunnustat että kreationismi on uskonto?
Miksi siis otat kantaa evoluutioon,joka on tiedettä,ei uskontoa?