WALTIOPÄIVÄSAARNA VUODELTA 1918

Rovasti Wilhelmi Malmivaaraan (1854-1922) saarna 27.9.1918 alkaneilla ylimääräisillä valtiopäivillä verisen Suomen sisällisodan jälkeen, joka seurasi Suomen itsenäistymistä edeltävän vuoden lopussa.

"Herra, jos sinä olisit täällä ollut, ei veljeni olisi kuollut" - Joh. 11:32

Suuri suru oli kohdannut herttaista kotia Betanissa, jossa Jesus niin usein oli vieraillut. Siellä oli käynyt kuolema, tuo kauhea kutsumaton vieras, joka kerran jokaisen meistäkin kaataa. Sitä vastaan oli taisteltu, oli lähetetty kutsu lääkärille, jonka kädessä on elämän ja kuoleman avaimet, mutta hän saapui vasta silloin, kun ihmisen mielestä kaikki apu oli liian myöhäistä. Siitä tuo miltei nuhtelemva sävy tätä kuolemaa surevan Marian sanoista Jesukselle: "Herra jos sinä olisit täällä ollut, ei veljeni olisi kuollut".

Niin, missä on Herra, siellä on elämä, siellä ei kuolemakaan ole kuolema. Hän lausuu: "Minä olen elämä, joka minuun uskoo, hän elää vaikka olisikin kuollut", ja hänen opetuslapsensa lausuu: "Jeesus on minulle elämä, kuolema on minulle voitto". Eivätkä nämä ole tyhjiä sanoja, vaan todellisuutta. Yksityinen ja kansa, joka irtaantuu Herrasta, on tuomittu kuolemaan, kun sitä vastoin Herrasta elävän kansan tulevaisuus on turvattu. Tämä oli selvinnyt Betanian sisaruksille - onko se selvinnyt Suomen kansan edustajille?

Tämä kaikki selviää Jumalan koulussa, ja sitähän me viime aikoina olemme saaneet käydä. Syntiä seuraava kuolema on kaatanut kymmeniä tuhansia veljistämme. Hurme ja kyyneleet ovat peittäneet isänmaamme. Kaikista kodeissa on vieraillut suru ja kärsitty sanomattomia tuskia. Me etsimme sieltä täältä syitä, mutta syy on tämä: Herra oli poissa. Jo kauan on kansaamme järjestelmällisesti hänestä irtautettu erinomaiselle menestyksellä. Tämä kylvö kypsyi viime talvena Jumalan vihan tulelle. "Me ammuimme ensin Jumalaa ja nyt me ammumme ihmisiä" lauloiviat kapinalliset murhatöitään tehdessään. Ei yksikään olisi nostanut kättään kapinaan, ellei olisi ollut kaukana Herrasta. Milloin on nähty niiden ihmisten kapinoivan ja pettävän isänmaansa, joiden sydämen elämän Herran läsnäolo todella on pyhittänyt. Kaikkien täytyy tämä tosiasia myöntää - miksi sitten on niin vaikea tunnustaa sanan eläväksitekevä voima ja suunnata kehitystä kohti Herraa. Sekä pyhä kirja että historia todistavat, että "Herra varjelee kaikkia, jotka Häntä rakasvat, mutta jotka riitelevät Herran kanssa, ne muserretaan rikki". Järjestelimmepä näitä oloja miten tahansa, viisastelimmepa miten tahansa - me rakennamme vain tuulentupia, ellemme saa Herraa tähän uuteen Suomeen sidotuksi.

Hänet on kutsuttava tämän kuolinvuoteen ääreen. Tämä olisi luullakseni helpompi tehdä nyt kuin milloinkaan muulloin. viime talvena lähetettiin jo monesta kodista viestejä Herralle. Kun miehet lähtivät rintamalle, polvistuivat äidit, vaimot ja lapset Herran eteen. Pääkaupungin täyteen ahdetuista kirkoissa kohosi kapinan aikana tuhansista sydämistä huokauksia Herralle. Rakkauden ja armon Jumalalla on erikoinen halu kärsivien pariin. Monet merkit viittaavat siihen, että hän on jo lähenemässä. Katsellessamme ihmeellisten sarkatakkisten sankarien paraatia ja ohitsemme kannettaessa lippua, jossa olivat sanat: "Jumalan kanssa kodin ja isänmaan puolesta", oli se ikäänkuin viesti Herralta, että hän on jo tulossa tätä kuoleman kotia kohti. Kun ajattelee miten ihmeellisesti kansamme johdettu monenlaisten ahdinkojen läpi kohti itsenäisyyttä, vapautta ja valoa, miten orjuuden kahleet ovat katkotut, miten synkeästä yöstä on tehty ihana päivä, miten mahdottomat asiat on tehty mahdolliseksi, tekee mieli pyytää teitä, hallitusmiehet ja teitä Suomen kansan edustajat: eikö lähdetä ensimmäisinä tuon Betanian naisen tavoin rientämään kohti Herraa - eikö sanota puheilla ja teoilla kaikille kansalaisillemme: "mestari on tullut ja kutsuu sinua". En voi minä puolesta olla ylistämättä Herraa siitäkin, että hän on sallinut näillä valtiopäivillä olla osallisena tehtävässä, jota en rohkeimmissakaan tulevaisuuden unelmassani ole voinut aavistaa ja jossa näen kalliille kansallemme uuden päivän rusohohteisen sarastuksen.

Toimittakaamme tämä suuri tehtävä Herran läsnäollessa hänen pyhien kasvojensa edessä. Miten paljon helpompi se siellä onkaan ratkaista. Siellä alistamme omat ajatuksemme hänen ajatuksiensa alle. Siellä rukoilemme, että Herra antaisi kansallemme hallitsijan, joka ennen kaikkea laskee kruununsa Herran jalkojen eteen ja ohjaa kansamme hänen tahtonsa tielle. Siellä yhdytään kuninkaallisen laulajan sanoihin: "Sinuun Herra minä turvaan. Sinä joka annoit meidän nähdä paljon pahoja ahdistuksia, virvoitat meitä jälleen; maan syvyydestä sinä jälleen nostat meidät."

Niinpä, Herra, sinä, joka nostat tämän kansan taisteluun pimeyden voimia vastaan, siunaa se läsnäolollasi; herättämällä ja ja hengelläsi; ja auta kansaamme, että se tulisi vedetyksi yhä lähemmäksi sinua, isiemme uskollista Jumalaa. Amen.
M. Mattila.