ateismin ja agnostismin loppu

Väärin. Kysymyksessä ei ole mikään älykkyys- tms. kilpailu.

"Ateisti ajattelee: "En usko että Jumalaa on, ei ole mitään syytä uskoa niin. Siksi kiellän Jumalan olemassaolon."
Taitaa vaan tälläinen ateisti olla vaan ihan yhtä olematon kuin yksikään jumala.
Voisitko muuten selittää ihan omin sanoin, mitä mielestäsi tuo Jumalan kieltäminen tarkoittaa?

Eli jos ei usko johonkin jumalaan, on se täytynyt jotekin mielessää perustella?

Ajatteleeko kristitty sitten "Olen vain nähnyt kuvia hindujumalista, joten ne eivät voi olla eläviä ja siksi totta". "Jumalan pitää olla näkymätön joten jonkin uskonnon kuten kristiunskon jumalan täytyy olla totta, mutta koska monet muutkin uskonnot uskovat näkymättömiin jumaliin. Päätän uskoa kristinuskon jumalaan koska pyhä henki"?

"En silti halua tunnustaa katolilaisuutta koska lapsiin sekantuminen"?

Vai miten tämä päättely jatkuu?

Miksi ajatus ihmistä voimakkaammasta, ihmisen tuntemien ja ihmistä sitovien luonnonlakien ulko- tai yläpuolella toimivasta olennosta olisi käsitteellisellä tasolla mieletön? Siksi toisekseen ateismin merkitys ei käytännössä perustu niinkään Jumalan käsitteeseen itsessään kuin siihen yksinkertaiseen faktaan, että uskontoja on olemassa ja ne vaikuttavat tai ainakin pyrkivät vaikuttamaan niin yksilöihin kuin yhteiskuntaankin. Uskonnoilla on kiistämätöntä käytännön merkitystä, näin ollen suhtautumisella uskontoihin on myös merkitystä, ja kunkin oma kanta uskontojen keskeisiin oppeihin ja uskomuksiin on olennainen osa tätä suhtautumista.

Minä olen agnostikko. Olen myös ateisti. En kiellä jumalten olemassaoloa, en vain usko niitä olevan olemassa...

Olen ateisti.
Materian ulkopuolella ei voi olla mitään mikä vaikuttaisi materiaan.
Kaikki kuvitelmat materiattomista hengistä ovat perusteettomia. Jos materiaalinen vaikuttaisi.....se olisi materiaalinen.
Ihmisen kyky mielikuvituksen voi luoda päässään mitä tahansa. Taitava puhuja kykenee vetoaman psyykkeeseen kai kenlaisella humpuukilla. Raamattu on sellainen kirja, jotta sen kaltaista jumalaa kukaan tervejärkinen ei toivo. Se on maailmasta vähätietoisten tekemä.

Jaaritukset veks.
Jumalia ei ole. Ihminen jumalien luojana on oma jumalansa ts materialinen olento.

ps. Ristiriitanen raamattu kaikkine vastakkaisine käsityksineen todistaa itsensä olevan riitelevien puolueuskovien laatima. Sama pätee koraaniin ja muihin uskonaatteisiin.

"Juuri näin. En tiedä olenko koskaan nähnyt ateistien keskustelevan jumalan olemassaolosta muuten kuin ehkä lähinnä teoreettisena käsitteenä tai ajatusleikkinä."

Kaikki ihmiset keskustelevat päivittäin jumaluuksista. Ei vain ateistit. Ihmisen täytyy syödä, tehdä työtä, kasvattaa lapsia, opiskella, rentoutua ja silleen. He keskustelevat jumalista sanomatta niistä sanaakaan. Elämä vaatii työn tekoa ja kaikkea sitä mitä sen ympärillä on ja se on muuta kuin menninkäisistä tai jumaluuksista puhuminen.
Reaalinen todellisuus sulkee pois materian ulkopuoliset oliot. Mikäli työprosessien sekaan laitetaan tiedon sijasta rukouksia jumaluuksille katastofit voivat olla valtavia.

1800 luvulla piispa Berkeley huomasi ilmiön. Hän lausui, että kaikki ihmiset ovat syntymästään lähtien materialisteja. He toimivat todellisuuden ehdoilla.
Piispa näki uskontokritiikin ja materialistisen filosofian nousun. Siksipä hän vaatikin tehostamaan syntymästä alkaen ihmisten kasvattamista jumaluuksien kannattajiksi.
Jumaluuskeskustelut syntyvät uskontojen väärästä analyysistä todellisuuden luonnehtimisessa. Vastaväittäjät, ateisti, agnostikot ja muut varoittavat että kone on rakennettava turvalliseksi eikä mitään saa jättää rukousten varaan.

Raamatun (koraanin) jumalia arvostellaan ja tulee arvostella raamatusta lähtien. Sellaisia tyranneja ei kertakaikkiaan voi olla. Niihin uskominen vie ihmisen psyykkeen suolle. Väite että ihminen olisi hyvä vain jos uskoo Jeesuksen taikavoimiin, on järjetön.
Jäljelle jää uskomus yleiseen hyvään materian ulkopuolella mutta joka ei tuo hyvää eikä pahaakaan. Eli yleinen ihmisen moraali ja sivistystaso on kiinni yhteisöstä ja yksilöstä itsestään. Voidaan siten jättää uskomukset palvottavina tykkänään pois mutta antaa mielikuvituksen kaarrella siellä sun täällä.