Maali oli ”lihava”, ja tuli avattiin kello 15.40. Sinerma arvelee vihollisia kaatuneen kymmenittäin, ”mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä”. Vaikka vaihtoehdot olivat ”paha ja vielä pahempi”, Sinerma arveli tapauksen olleen sellainen, ”jonka Ehrnrooth haluaisi saada pois mielestään."
Sinerman kirjasta kirjoittanut sotahistorioitsija Helge Seppälä piikitteli Ehrnroothia, jolloin kirjailija Eero Kiviranta päätti kysyä ”suoraan Ehrnroothilta” ja kirjoitti sitten vastineen Seppälälle Kansa taisteli -lehteen.
Ehrnroothin mukaan hänen oli pitänyt ”tuhota vihollisen vaarallinen kärki, joka oli syöksymässä vesistölle ja yli ja olisi murron suoraan liikkeestä saatuaan muodostanut uhkan koko Kannaksen Armeijalle”.
Ehrnroothin mukaan pohjoisrannan puolustus oli vielä keskeneräinen.
”Sitä paitsi otin huomioon mahdollisuuden, että kirkon lattian alla olleet haavoittuneet säilyisivät hengissä ja selviäisivät sotavankeuteen”, Ehrnrooth lisäsi.
Ehrnroothin JR 7:n valitusupseerina toimi myöhempi akateemikko Matti Kuusi.
Kuusi on muistellut Ehrnroothin olleen torjuntataisteluiden aikana riippuvainen unilääkkeistä ja pervitiinistä, joka oli piriste.
Virkoaminen oli usein kiukkupäistä ja ”kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun."
Toisen kriittisen muistikuvan tallensi blogiinsa Veikko Huuska Äyräpään kirkon raunioiden viimeiset suomalaiset 7.7.1944. Muistelija on Er.P 25:n sotamies Mikko Kallio, joka oli Äyräpäässä 18-vuotias.
”Ensin haukuttiin raukaksi ja pelkuriksi... mutta ikävintä oli silloin, kun se mies, joka meidät haukkui raukoiksi ja pelkureiksi, ammutti meitä ’kaikilla saatavilla olevilla putkilla’ sinne Äyräpään kirkon raunioihin. Silloin tuntui että se ei oikein tykännyt meistä.”
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004997630.html
-
Akateemikko Matti Kuusi ei todellakaan ollut VALITUSUPSEERI kuten Tuomas Manninen kehnossa jutussaan kirjoittaa. Kuusi oli AKS:n valakäsen ja todella terävä mies.
Sinerman kirjasta kirjoittanut sotahistorioitsija Helge Seppälä piikitteli Ehrnroothia, jolloin kirjailija Eero Kiviranta päätti kysyä ”suoraan Ehrnroothilta” ja kirjoitti sitten vastineen Seppälälle Kansa taisteli -lehteen.
Ehrnroothin mukaan hänen oli pitänyt ”tuhota vihollisen vaarallinen kärki, joka oli syöksymässä vesistölle ja yli ja olisi murron suoraan liikkeestä saatuaan muodostanut uhkan koko Kannaksen Armeijalle”.
Ehrnroothin mukaan pohjoisrannan puolustus oli vielä keskeneräinen.
”Sitä paitsi otin huomioon mahdollisuuden, että kirkon lattian alla olleet haavoittuneet säilyisivät hengissä ja selviäisivät sotavankeuteen”, Ehrnrooth lisäsi.
Ehrnroothin JR 7:n valitusupseerina toimi myöhempi akateemikko Matti Kuusi.
Kuusi on muistellut Ehrnroothin olleen torjuntataisteluiden aikana riippuvainen unilääkkeistä ja pervitiinistä, joka oli piriste.
Virkoaminen oli usein kiukkupäistä ja ”kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun."
Toisen kriittisen muistikuvan tallensi blogiinsa Veikko Huuska Äyräpään kirkon raunioiden viimeiset suomalaiset 7.7.1944. Muistelija on Er.P 25:n sotamies Mikko Kallio, joka oli Äyräpäässä 18-vuotias.
”Ensin haukuttiin raukaksi ja pelkuriksi... mutta ikävintä oli silloin, kun se mies, joka meidät haukkui raukoiksi ja pelkureiksi, ammutti meitä ’kaikilla saatavilla olevilla putkilla’ sinne Äyräpään kirkon raunioihin. Silloin tuntui että se ei oikein tykännyt meistä.”
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004997630.html
-
Akateemikko Matti Kuusi ei todellakaan ollut VALITUSUPSEERI kuten Tuomas Manninen kehnossa jutussaan kirjoittaa. Kuusi oli AKS:n valakäsen ja todella terävä mies.
Vastaukset 1
Vanhimmat
AkS miehet,,, oli useimmat hieman hurmos miehiä, ei kovin valaistuneita, mutta uskossaan vahvoja...ainakin hetken....