Olenko köyhä?

Tuo on niin stereotyyppistä klisepaskaa kuin vain olla voi.
Aina automaattisesti koetaan ja hoetaan, että ihminen on yksinäinen ja onneton, jolla ei ole yhtään mitään eikä yhtään ketään, jos on perheetön.
Onnellinen ja hyvinvoiva voi olla muutenkin, se ei vaadi todellakaan lapsia eikä muijaa.
Tiedä sitten mikä tuossakin on...?
Voisiko tällaiset ihmiset mennä itseensä edes vähän ja todellakin miettiä, mikä itsesä on vikana, kun tarvitsee leimata toinen köyhäksi lapsettomuuden takia. Vai onko se liikaa vaadittu? Onko se oma status olevinaan niin iso, ettei itsetutkiskeluun muka ole syytä, kun se perhe on tullut hommattua jossain vaiheessa?
Ei mua sinänsä haittaa kenenkään asennevammat, mutta kyllähän tuo joskus kauniistikin sanoen on niin helvetin kuvottavaa kuunneltavaa, kun leimataan milloin milläkin tavalla huonommaksi ihmiseksi omien yleisistä käytännöistä poikkeavien valintojen takia.
Ja jos lapseton ei ole sosiaalisesti köyhä ja onneton, niin hän on sitten automaattisesti homo tai ainakin sitten joku tunnevammainen paska tai muuten vain epäkelpo yksilö.
Nämä on huomioita, joita olen laittanut merkille omalta kohdalta.
Nimimerkille "Koettu" kysymys: Oletko ihan oikeasti jotenkin parempi, kun sinulla on lapsia ja sitä kautta elämää? Kommentista päätellen ainakin sinullahan on oltava lapsia.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Kerrostaloni katto vuotaa, voi tulla kallis
remontti. Putkiremontti on 4 vuoden päästä, kannattaa maksaa kerralla pois jos on rahaa. Koita tässä nyt sitten elää, persoonallisuushäiriö ja 2-suuntainen mielialahäiriö, lääkkeitä. Ei ole ketään läheistä, jonka kanssa lähteä vaikka
Kanarian saarille, yksin en uskalla mennä edes Tallinnaan. Olen käynyt Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Länsi ja Itä Saksassa (3kk töissä), Länsi ja Itä Berliinissä, Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa. Olin 2 viikkoa yksin lomalla Riccionessa Italiassa 1989, tulin melkein ruumisarkussa takaisen, töissä oli
stressiä, aggressiivinen pomo, vaikea työ, sain potkut parin kuukauden päästä,
ei ollut yllätys.

Taustasi huomioiden eläkkeesi on ihmeen pieni!

No ethän aloituksessasi noita juttuja maininnut, mutta niistä huolimatta tilanteesi ei vaikuta ainakaan taloudellisesti mahdottomalta. Sairautesi tietysti on se mihin ulkopuolinen ei osaa oikein mitään sanoa, oletko hakenut asuinpaikkakuntasi terveyskeskuksesta yms. apua tuossa asiassa. Nuo taloyhtiöiden remontit ovat usein toki hintavia, mutta eikö kustannuksia jyvitetä yleensä asukkaille heidän omistamiensa huoneistojen pinta- alojen mukaan, eli yksiössä asuvana olisit todennäköisesti niitä vähiten maksavia, eikö se ole jo positiivista tämäkin. Eikä niitä läheisiä tässä juuri itselläkään, suku melkein sammunut, mutta pitää sinnitellä. Ellei muuta, niin on ainakin oma vapaus, ei tarvitse emännän mielipiteitä koko ajan ottaa huomioon, melko pitkältä ajalta on kokemusta sellaisestakin!.