Tuskaa..

Voi Miksi
Kaikki Maailman kurjat
Valittavat valittamistaan kuin tuuli yksinäinen yössä
Voi miksi katson maailmaa yölläkin tummien lasien läpi

Eikö elämälläni ole muka tarkoitusta?

Miksi minun ei ole tarkoitus olla onnellinen, olenko tehnyt jotakin niin väärin?

Aamuun on vielä aikaa, mutta yö on aina ikuinen. Lasken aikaa ja mietin: Mitä jos?

"Raateleva peto
joka vaani nurkan takana
ja hyökkäsi kimppuuni!
Se lumosi ja viekoitteli.
Huumasi taianomaisella
tuoksullaan.
Vaikka sillä on
terävät hampaat ja kynnet
joilla se minut aikoo
raa`asti tappaa,
silti käyn sitä kohti.
Katsoin sen hypnoottisiin silmiin
enkä enää pääse irti. "


Menestystä irtiotollesi uskonnosta toivoo Nasse

Ei toivosi petä ole rauhass ja nuku rauhassa kaikki hyvin lapsokainen nuku hyvin näe kauniita unia.

niinkuin on hanki valkoinen
kirkkaamman auringon alla.
puhdistuu tunto ihmisen
armolle antautumalla.
jokainen muisto kunniaton,
pois kirjoista taivahan pyyhitty on,

kun kaikki synnit on anteeksi annettu
Jeesuksen ristin tähden.

niinkuin on taivas ääretön,
loputonm aaltojen tarmo.
rakkauden lähde on ehtymätön,
ikuinen Jumalan armo.
kaiken Hän tietää viisaudessaan
ja kuitenkin valmis on unohtamaan,

kun kaikki synnit on anteeksi annettu
Jeesuksen ristin tähden.

niinkuin on metsä hiljainen
sylissä yön avaruuden.
vaiti on kaiku syytösten
huoneissa sydämen uuden.
poissa on paino menneisyyden,
käy armahdus ylitse ymmärryksen,

kun kaikki synnit on anteeksi annettu
Jeesuksen ristin tähden.

IHMISET puhuvat terveinä ollessaan rohkeasti uskosta; harvat tuntevat mitä usko on. - Kristus on Raamatun salaisuus; armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Pane jotakin omaasi siihen, ja sinä turmelet sen; Kristus ei edes katsokaan siihen, ikäänkuin se olisi uskomista. Kun uskot ja tulet Kristuksen tykö, silloin on sinun jätettävä taaksesi oma vanhurskautesi eikä tuotava muuta kuin syntiä (voi, se on vaikeaa!) Sinun on jätettävä taaksesi kaikki pyhyytesi, pyhityksesi, hyveesi, nöyryytesi eikä tuotava muuta kuin puutteesi ja kurjuutesi, muuten ei Kristus sovi sinulle etkä sinä Kristukselle. Kristus tahtoo olla täydellinen lunastaja ja välimies, ja sinun tulee olla kadotettu syntinen, muuten ette, Kristus ja sinä, milloinkaan sovi toisillenne. On vaikein asia maailmassa ottaa yksin Kristus vanhurskaudeksi, s.o. tunnustaa hänet Kristukseksi. Pane siihen jotain omaasi, ja sinä et enää anna hänen olla Kristuksena.

Milloin syyllisyyden tunto on herännyt, varo, ettet sitä koeta rauhoittaa muulla kuin Kristuksen verellä, se tulisi sinulle paatumukseksi. Tee Kristus rauhaksesi, Ef. 2: 14, älä hyviä töitäsi, älä kyyneleitäsi, t.m.s. Sinä voit karkoittaa Kristuksen yhtä hyvin hyvillä töilläsi kuin synneilläsi. Katso Kristukseen ja tee töitä niin paljon kuin tahdot. Seiso koko painoinesi Kristuksen vanhurskaudella. Varo, ettei toinen jalkasi seiso omalla vanhurskaudella. Kunnes Kristus tulee ja istuu omassatunnossasi armonistuimella, on siellä ainoastaan syntivelkaa, kauhua, salaista epäilystä, ja sielu häilyy toivon ja pelon välillä, mikä on epäevankelinen tila.

teksti on lyhyt lainaus sivulta
http://tirannon.tky.hut.fi/~jari/pisara.html

Kertomasi tunteet eivät ole vieraita kenellekään uskovalle ja siksi minäkin tiedän miten vaikea niiden keskellä olevalle on kertoa mitään lohdullista ja rakentavaa, täällä näkee harvoin uskoa (varsinkin tätä puolta) käsitteleviä kirjoituksia ja siksi halusin kuitenkin kirjoittaa jotain siitä mitä ajatuksia tekstisi herätti.

Varsinkin vaikeuksissa on joskus vaikea muistaa, ettei ole olemassa monenlaista armoa, vaan vain se sama armo jota Jeesus osoitti ryövärille ristillä, vaikka ryöväri ei mitenkään voinut itse ansaita hyväksyntäänsä, hän vain kääntyi Jeesuksen puoleen. Joskus on vaikea muistaa sekin, että moni epätoivon ajatus nousee oman syntisyytensä näkemisestä ja kuitenkin se, että näkee oman syntisyytensä, osoittaa että on Jeesuksen oma. Syntiä itsessään ja maailmassa ei voi erottaa ilman Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä, Hengen joka on annettu pelastuksen sinetiksi.

” Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.” 1Piet1:3-7

Vaikeuksien hetkellä on vaikea muistaa, että tunteet eivät pelasta, ei oma pelastusvarmuus, ei oma uskokaan, vaan uskon kohde, Jeesus. Pelastus on meidän ulkopuolellamme, eikä se muutu, vaikka sisällämme tunteet kuohuisivat. Pelastus on ankkuroitu Jeesukseen, jos se olisi ankkuroitu meihin itseemme, tekoihimme, tunteisiimme tai uskoomme, se olisi kuin laivan sisäpuolelle heitetty ankkuri joka ei voi pitää laivaa paikallaan. Kun uskomme on ankkuroitu Jeesukseen, pelastus on varma. ” Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room8:38-39

Vain Jeesuksen lähellä oleminen antaa sen syvän armon ja rauhan, jonka saa Jeesuksen yhteydessä. Jos joskus siitä poikkeaa, niin hän odottaa takaisin kuin Isä, joka juoksi vastaan tuhlaajapoikaansa, itkien ilosta nähdessään pojan palaavan. Palaaminenkaan ei ole oma tekomme, vaan Jeesuksen rakkaus kutsuu meitä, ja kun se rakkaus saa murtaa sydämen kovan kuoren sulamme hänen sylissään hänen armonsa lämmössä. Pietari kertoo 2. kirjeessään, sen alussa 1:1-11, siitä mitä tarvitsemme elämään. Siinä kerrotaan lupauksista, jotka eivät ole annettu meille meidän hyvyytemme takia, vaan Jeesuksen. Lupauksista joiden toteutumisesta koskettavan lohdullisesti kertoo Ilm21-22. Kiitos kirjoituksestasi, muistan sinua rukouksessa.

Aaaaarggghh!
Miksi helvetissä täytyy sattua niin
perkeleesti
Ei näy valoa
ei helpotusta
Mä haluun kuolla:
kuulettekste
mä haluun kuolla!

Kukaan ei tunnu
kuulevan
tässä eletään vaan

En huomaakaan
jotain tapahtuu

Mitä ihmettä ne nyt nostaa
sieltä mun
rinnoille

Tän kaiken tuskan jälkeen
mitä joko se muka on ohi?

Aurinko!

Nähtävämmin kaikissa teissä asuu pieni nälkäänäkevä ja todella huono runoilija.

*virnistys* >;)>