Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta
Jokaisella kirkkokunnalla on oma uskontunnustuksensa, joko kirjoitettu tai kirjoittamaton. Myös siellä, missä kirjoitettuihin tunnustuksiin ja opinkappaleisiin suhtaudutaan kielteisesti, on todellisuudessa olemassa uskontunnustus. Usein se on silloin sitoutunut tiettyihin voimakkaisiin opettajiin tai pienemmän joukon käsityksiin. Vanhojen kirkkokuntien tavoin myös luterilaisen kirkon tunnustus on pantu kirjoihin ja hyvä niin - nyt ei ole epämääräinen ja häilyvä asia, mitä meidän kirkkomme opettaa. Kirkon oppi on kirjoitettu Raamattuun ja evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin.
http://raamattuluennot.sley.fi/raamattuluentoja-eri-aiheista/tunnustuskirjat-mita-ne-ovat-ja-miten-niita-luetaan
Jokaisella kirkkokunnalla on oma uskontunnustuksensa, joko kirjoitettu tai kirjoittamaton. Myös siellä, missä kirjoitettuihin tunnustuksiin ja opinkappaleisiin suhtaudutaan kielteisesti, on todellisuudessa olemassa uskontunnustus. Usein se on silloin sitoutunut tiettyihin voimakkaisiin opettajiin tai pienemmän joukon käsityksiin. Vanhojen kirkkokuntien tavoin myös luterilaisen kirkon tunnustus on pantu kirjoihin ja hyvä niin - nyt ei ole epämääräinen ja häilyvä asia, mitä meidän kirkkomme opettaa. Kirkon oppi on kirjoitettu Raamattuun ja evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin.
http://raamattuluennot.sley.fi/raamattuluentoja-eri-aiheista/tunnustuskirjat-mita-ne-ovat-ja-miten-niita-luetaan
Vastaukset 148
Vanhimmat
Jokainen Suomen kirkon pappi sitoutuu pappisvalallaan Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Tällä Raamattua ja tunnustusta ei aseteta rinnakkaisiksi. Raamattu on normi, jolla luterilainen tunnustus arvioidaan. Sitoutuessamme luterilaiseen tunnustukseen me tahdomme sanoa: Me opetamme näin, koska tämä on Raamatun mukaista. Joka opettaa toisin, osoittakoon Raamatusta, että opetamme väärin.
Tunnustuskirjat - liian paksu tiiliskivi?
Löydät Tunnustuskirjat kirjastosta (Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Helsinki 1990; olemassa on myös useampia vanhempia käännöksiä). Kyse on kirjakokoelmasta, jonka jokaisella dokumentilla on oma syntyhistoriansa. Sittemmin kirjat on koottu yhteen luterilaisen kirkon tunnustukseksi.
Saadessasi käsiisi Tunnustuskirjat saatat huokaista kirjan paksuutta. Tarvitset hiukan vihjeitä ja käyttöohjeita ja huomaat huokailleesi turhaan. Tunnustuskirjoja kannattaa lukea - mutta kannattaa tietää, mistä alkaa! Suosittelen seuraavaa järjestystä:
1. Osaat ulkoa, opit helposti
Ensimmäinen yllätys Tunnustuskirjoja käsissään pitävälle on, että suuri osa "tunnustuskirjoista" on etukäteen tuttuja. Osan niistä osaat ulkoa, osan tunnet osittain ja loppuun pääset helposti kiinni. Aloita kertaamalla nämä osat:
Luterilaiset eivät ole koskaan uskoneet kristinuskon syntyneen 1500-luvulla eikä myöskään hypänneen apostolien ajasta suoraan Lutherin päiviin. Siksi mukana ovat tottakai kolme vanhan kirkon tunnustusta
Apostolinen uskontunnustus
Nikaian uskontunnustus
Athanasiuksen uskontunnustus.
Näiden kanssa samaan nippuun sopii erinomaisesti Lutherin Vähä katekismus. Siinä on poimittu esille kristinuskon keskus - 10 käskyä, uskontunnustus, kaste, ehtoollinen, rippi, Isä meidän -rukous ja hiukan muuta. Näitä meitä kehotetaan kertaamaan joka päivä.
2. Aukeaa helposti, opit paljon!
Seuraava nippu vaatii astetta enemmän, mutta ei vieläkään ihan hirmuisesti. Nyt tavallinen raamatunlukija alkaa oppia paljon.
Luterilaisen kirkon päätunnustukseksi sanotaan Augsburgin tunnustusta, joka luettiin keisarille vuonna 1530. Siinä on lyhyesti esitetty se usko, jota luterilaiset opettivat tahtoen uudistaa kirkkoa.
Merkittävästi rehevämpi on Lutherin kirjoittama Schmalkaldenin uskonkohdat. Kiistojen puhjettua ruhtinas pyysi häntä panemaan uskonkohdat kahteen koriin: toisiin, joista voidaan neuvotella katolisten kanssa ja toisiin, joista ei voi missään tapauksessa antaa periksi. Luther kirjoitti ja toiset kirjoittivat alle. Samaan yhteyteen kuuluu Melanchthonin kirjoittama pikkulappu Paavin valta ja johtoasema.
Erinomainen uskon käsikirja on Lutherin Iso katekismus, joka on erityisesti käskyjen kohdalla todella herkullista luettavaa. Tämänkin kun luet, paljon opit!
Tämän nipun päättää pikkulappunen, Upsalan kokouksen päätös. Se liittyy vaiheeseen, jossa Ruotsi ja sen mukana Suomi v. 1593 määrittivät uskontunnustuksensa. Tämä on historiallisesti hyvin mielenkiintoinen asiakirja.
3. Järeää tavaraa
Jäljellä on enää kaksi tunnustuskirjaa. Kun pääset tähän asti, olet oppinut paljon. Nyt käyt käsiksi jo kunnon opuksiin. Augsburgin tunnustuksen puolustus (170 sivua) ja Yksimielisyyden ohje (n. 150 sivua) käsittävät kaikkiaan n. 550 tekstisivusta yli puolet.
Augsburgin tunnustuksen puolustuksen historia on ensin tunnettava, jotta kirjaa voi ymmärtää. Luterilaiset luovuttivat keisarille Augsburgin tunnustuksen. Katoliset vastasivat siihen kirjoittamalla kumoamuskirjoituksen (confutatio). Melanchthon vastasi teoksella, joka kumoaa kumoamuksen. - Kaikista tunnustuskirjoista tämä luetaan viimeiseksi ja sitä voi vallan hyvin käyttää vain hakuteoksena ja Augsburgin tunnustuksen selitysteoksena, joka otetaan esille vain tarvittaessa.
Sen sijaan hyvin lämpimästi suosittelen Yksimielisyyden ohjetta jokaiselle, joka tuntee pientäkin viehtymystä teoreettisempaan pohdintaan. Tämän kirjan tausta on melkoinen: Vain vähän Lutherin kuoleman jälkeen keisarin sotajoukot valloittivat lähes koko Pohjois-Saksan. Moni menetti uskon takia asemansa, virkansa tai henkensäkin. Toiset taas taipuivat ja joko luopuivat uskostansa tai antoivat periksi osittain. Kuin keisarin sotajoukot lähtivät, jäljelle jäi alue, jolla kristittyjen ihmisten oli vaikea luottaa toisiinsa. Tämän joukon kokosi värikkäiden vaiheiden jälkeen Yksimielisyyden ohje. Se käsittelee silloisia kiistakysymyksiä rauhallisesti, maltillisesti ja raamatullisesti. Kun tätä kirjaa luet, huomaat, etteivät nämä kysymykset ole menettäneet ajankohtaisuuttaan - juuri samoista asioista me keskustelemme raamattupiireissämme. "Miksi turhaan etsiä muualta, kun vastaukset ovat täällä", sanoi eräs kirjan käsiinsä saanut.
4. Eli siis …
Me elämme aikaa, jolloin ihmiset eivät ole kiinnostuneita dogmeista. Tunnustuskirjoista oppinut tietää, että se on suuri vahinko. Yhä vähemmän on niitä ihmisiä, joita jokainen opintuuli ei heittele, vaan jotka ovat juurtuneet syvästi Raamattuun ja luterilaiseen uskoon. Heitä tarvitaan, sitä kipeämmin mitä vähemmän heitä on. Myös tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan niitä, jotka ymmärtävät asioita ja jotka osaavat ohjata toisiakin Kristuksen ristin juurelle.
Tahdotko sinä olla tällainen ihminen?
Katekismus - mikä se on?
Ikiajoista lähtien kristillinen usko on tiivistetty suppeiksi esityksiksi. Vanhimpia niistä ovat kirkon uskontunnustukset. Pieniä tiivistelmiä, uskonopin esityksiä oli jo keskiajalla. Silloin niitä kutsuttiin nimellä Enkheiridion, käsikirja.
Kun katoliset piispat olivat paenneet uskonpuhdistuksen tieltä, tuli ongelmaksi piispantarkastusten suorittaminen. Luther otti tehtävän itselleen ja kauhistui ihmisten tietämättömyyttä. Kun oli vuosisadat messuttu latinaksi ja laiminlyöty kristillinen kasvatus, harva tiesi kristinuskosta mitään. Oli tehtävä nopeasti jotain. Luther laati Vähän katekismuksen, jota alettiin opiskella niin seurakunnissa kuin kodeissakin. Vuosisatojen ajan Lutherin katekismusta on luettu ulkoa niin Suomessa kuin muuallakin luterilaisessa maailmassa.
Lutherin edeltäjien kirjat sisälsivät ensin uskontunnustuksen, sitten Isä meidän -rukouksen, sitten ohjeet kristilliseen rakkauteen, usein kymmenen käskyn muodossa, ja Ave Marian. Tämän jälkeen seurasi ehkä luettelo seitsemästä kuolemansynnistä tai seitsemästä sakramentista. Luther poisti katekismuksesta tiettyjä osia, kuten Ave Marian, ja lisäsi jotakin, kuten sakramenttiopetuksen. Lisäksi hän järjesti materiaalin uudelleen. Hän asetti kymmenen käskyä ensimmäiseksi, sillä ihmisen oli tiedettävä, miksi evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta tarvitaan. Tämän jälkeen seuraa Jumalan evankeliumi, joka ratkaisee synnin tuottaman ongelman. Vastauksena Jumalan työhön seuraa sitten rukouselämä, eli Isä meidän -rukouksen selitys. Nämä ja uskonpuhdistajan kirjoittamat suppeat selitykset olivat nyt ne, jotka jokaisen kristityn piti osata. Katekismuksesta tuli ”Lasten paras tavara”.
ok...
ok--
ok---
ok---
ok--
ok--
ok--
ok..
dfffdddf
dffdg
ok--
ok--
ok---
fsdfsff
zcczc
ok..
ok.
ok..
ok..
ok..
ok.
ok..
ok..
ok--
ok--
ok...
ok..
asdassda
ok--
ok--
zcxzzcxx
ok--
ok..
ok--
ok--
ok--
ok...
ok..
ok..
ok----
ok..
ok..
ok..
ok..
ok-
Jokaisella kirkkokunnalla on oma katekismuksensa, kirjoitettu tai kirjoittamaton opin ydin jonka se saa opetetuksi omille jäsenilleen. Oletteko tavanneet helluntailaista, joka ei tiedä, ettei heidän kirkkokunnassaan kasteta lapsia? Myös meidän kirkollamme on joka tapauksessa oma katekismuksensa. Ellei se ole Vähä katekismus tai muu kirjoitettu kirja, maailma kyllä opettaa omaa Vielä Vähempää Katekismustaan, jossa on vain yksi lause: Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Kun kirkko käsittelee katekismuksen esitystä, se on todella suuren kysymyksen äärellä.
”Katekismus” on kreikkaa. Sanan taustalla on kaiuttamisen verbi. Katekismus on sitä, mitä opetetaan ylhäältä alas, saarnastuolista penkissä istuville. Tässä sanan taustassa on nostettu esille nyt Suomen kirkossa käytävän keskustelun ydin. Vieläkö kirkolla on jokin oppi, jota opetetaan ”ylhäältä alas”, jotakin, jota saarnataan kuulijoille? Kun katekismusta on vaadittu ulkoläksynä, taustalla oleva ajatus on selkeä: Tässä on kristillisen uskon ydin, opettele se ulkoa, jotta muistat sen koko elämäsi ajan ja varsinkin vaikeina aikoina. Mutta entä silloin, kun ei taivutakaan opetettavaksi ja saarnan kohteeksi? Entä kun ikuisten totuuksien sijaan vaaditaan keskustelua, elämyksiä ja kokemuksia ja ikuisen Jumalan sijaan ”minun jumalaani”. Mihin silloin joutuu katekismus?
Ei ihme, että kirkolliskokouksen täysistunnossa katekismusta arvosteltiin toisaalta viestinnästä ja toisaalta kasvatustieteestä käsin. Ovathan nämä molemmat tekijät tällä hetkellä postmodernin maailmankatsomuksen suuria kaiuttajia. Lehtien, kirjojen ja sähköisten viestimien paljous viestittää sitä, ettei ole olemassa yhtä, ikuista totuutta. Kasvatustieteen parissa uudet virtaukset saavat jatkuvasti uutta voimaa: Enää ei koulussa opeteta niinkään, että asiat ovat tietyllä tavalla, vaan oppilaita ohjataan kriittisyyteen ja itsenäisyyteen. Ns. konstruktivismissa opettaja, oppilas ja tietoaines yhdessä muodostavat oppimistapahtuman. Miten näihin käsityksiin sopii katekismus, jonka tarkoitus on tuoda Jumalan ilmoitus lyhyessä ja yksiselitteisessä muodossa.
Kirkolliskokouksessa dosentti Risto Ahonen kysyi, voiko kirkko vielä hyväksyä yhden katekismuksen, jakaa sen jokaiseen kotiin ja seistä sen takana. Se oli terävä kysymys. Kunpa voisi ja kunpa se olisi Jumalan sanaan nojaava katekismus.
Kuinka kohtaan pyhän Jumalan?
‹ Voiko ihmisiä rakastava Jumala olla kaikkivaltias pahassa maailmassa?
Raamattu kertoo muutamien harvojen ihmisten nähneen Jumalan - tai Jumalan kirkkauden. Poikkeuksetta he ovat kauhistuneet: Jesaja putosi polvilleen ja huusi omaa syntisyyttään (Jes. 6), Elia kauhistui Jumalan ilmestymistä edeltävää myllerrystä (1. Kun. 19) ja Ylösnousseen nähnyt Johannes kaatui maahan kuin kuollut (Ilm 1). Kun Pietari ymmärsi kohdanneensa Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa, hän rukoili Herraa menemään pois hänen luotaan (Luuk. 5:8).
Pyhän Jumalan edessä ihminen joutuu valaistuksi huikaisevalla valolla. Silloin ei kenenkään tarvitse syyttää häntä synnistä eikä selitellä eroa pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välillä. Eron huomaa jokainen itse ja jokainen ymmärtää sanomattakin, ettei syntinen voi tulla pyhän Jumalan eteen.
Luterilaisessa teologiassa erotetaan Raamatun mukaisesti kaksi eri asiaa, nimittäin salattu tai verhoamaton Jumala ja ilmoitettu Jumala.
Ilman Jeesusta Kristusta Jumala on salattu tai verhoamaton. Etsiessään häntä ihminen joko eksyy tai kauhistuu.
Salattua Jumalaa palvellaan silloin, kun Jumalaa etsitään väärästä paikasta, esim. epäjumalankuvan luota tai vieraista uskonnoista. Jumala ei ole tavattavissa sen enempää buddhalaistemppeleissä kuin joogassakaan. Ei häntä löydä myöskään Raamatun ylpeä ja itsetietoinen fariseus. Herra ikään kuin verhoaa itsensä ja kätkeytyy niin, ettei häntä voi kukaan löytää. Näin ihminen kaikessa uskonnollisuudessaan on sokeuden vallassa eikä voi koskaan löytää Jumalaa.
Ihminen voi kuitenkin kohdata Jumalan ilman Jeesusta eikä vain valhekuvaa. Silloin hän kauhistuu eikä voi käsittää mitään: Jumala ei näytäkään olevan hyvä ja turvallinen Taivaan Isä, vaan hirvittävä ja julma, ankara kostaja ja epäoikeudenmukainen valtias. Hän lyö sairaudella, kuolemalla, nälänhädällä, työttömyydellä tai kärsimyksellä; hän iskee ja katoaa selittämättä kenellekään mitään. Tämä Jumala on kammottavan todellinen ja todellisimmillaan silloin kun ihminen etsii kuolinvuoteellaan turhaan rauhaa eikä löydä sitä ilman Kristusta.
Kokonaan toinen on tilanne silloin, kun ihminen etsii Jumalaa sieltä, mistä hän on tarkoittanut ihmisten häntä etsivän, eli omasta pelastusteostaan ja Jeesuksen Kristuksen rististä. Silloin paljastuu Jumalan Isän sydän, joka ei sallisi yhdenkään luodun joutuvan helvettiin: On kuin maalliselta isältä tai äidiltä olisi lapsi kateissa ja häntä etsitään, etsitään ja etsitään. Kun ihminen löytää Jeesuksessa Kristuksessa tämän rakkaasti ja kustannuksia kyselemättä etsivän Jumalan, silloin hän uskaltaa sanoa Jumalalle "Isä!". Eikä tätä ääntä Jumala voi eikä tahdo vastustaa.
Näin siis Jumala sallii itseänsä etsiä vain Jeesuksessa. Pitää paikkansa se napakka sanonta, että taivas on syntiselle auki Golgatan kohdalta, mutta tarkkaan suljettu muualta.
3. Luther ja mystiikka
Mystiikka on kaunis asia: uskonasiat eivät ole pelkkää teoriaa ja totenapitämistä, vaan ne ovat elämää, palvontaa, sydämen vapinaa suuren Jumalan edessä. "Mystiikka" viittaa salaisuuteen: Emme ymmärrä kaikkea järjellämme, vaan meidän täytyy oppia kumartamaan. Tämä on kaikki totta, mutta mystiikassa on omat vaaransa. Minulle oli yllätys lukea Lutherin ankarat varoituksen sanat vääränlaisesta mystiikasta, sellaisesta, jossa koetetaan lähestyä verhoamatonta Jumalaa. "On vaarallista haluta tutkia verhoamatonta jumalallisuutta ilman Kristusta, inhimillisin keinoin ... Raamattu sanoo: ´Ei kukaan joka näkee minut, jää eloon´. Jotta välttäisimme tämän vaaran meille on annettu lihaksi tullut sana, joka on pantu seimeen ja lyöty ristin puulle riippumaan. Tämä sana on Viisaus ja Isän Poika ja hän on kertonut meille, mikä on Isän tahto meitä kohtaan. Joka välittämättä Jumalan Pojasta seuraa omia ajatuksiaan tai mietelmiään, hänet Jumala majesteettisuudessaan sokaisee ja hän joutuu epätoivon valtaan ... He (Dionysios ja muut harhaopettajat) ovat myös opettaneet, että ihmiset voivat tässä kuolevaisessa ja turmeltuneessa lihassa keskustella ja neuvotella Jumalan tutkimattoman ja ikuisen majesteetin kanssa ilman välikappaleita. Varmasti tämä heidän oppinsa on otettu vastaan korkeimpana ja jumalallisena viisautena. Minäkin olen jonkin verran ollut tekemisissä sen kanssa, kuitenkin niin että en ole saanut ankaraa tuomiota. Minä kehotan teitä karttamaan kuin ruttoa tuota Dionysioksen Mystistä teologiaa ja samanlaisia kirjoja, joissa kerrotaan vastaavia joutavuuksia. Minä nimittäin pelkään, että ajan mukana on tuleva fanaattisia ihmisiä, jotka taas tuovat Kirkkoon moisia perkeleitä ja näin tulevat hämärtämään terveen opin ja kertakaikkiaan raunioittavat sen. Ne ovat Saatanan petoksia, joilla hän kiehtoo ihmisten mieliä saadakseen heidät syleilemään sellaisia valheita varman totuuden sijasta ja jotta he luulisivat tuntevansa eräänlaisen esimaun tulevasta elämästä ja autuudesta ..." (Luther, Laki ja evankeliumi, s. 67-68).
Erkki Koskenniemi
amen.
Todellinen aarre on evankeliumi
Uskonpuhdistaja naulasi aikoinaan Wittenbergin kirkon oveen teesinsä. Niistä alkoi Jumalan seurakunnan elämään eräs syvimmin vaikuttaneista mullistuksista. 62:n teesin mukaan kirkon todellinen aarre on JUMALAN KUNNIAN JA ARMON KAIKKEIN PYHIN EVANKELIUMI. Teesi jatkuu: "Mutta tätä aarretta pidetään luonnollisesti vähässä arvossa, sillä sehän vaikuttaa, että viimeiset tulevan ensimmäisiksi".
zxczcc
cxzcxzcz
kooo
ok..
ok..
ok--
ok--
cvxvxvc
Jumalan kansan todellinen aarre on siis Jumalan kunnian ja armon evankeliumi. Jumalan kunnia tulee näkyviin hänen pyhyydessään ja sen edessä vaikenee kaikki maa ja jokaisen ihmisen suu tukitaan. Jumalan armo on pelastumisemme syy ja perusta ja se tulee ilmi hänen ainoan Poikansa lähettämisessä, ristin kuolemassa ja ylösnousemuksessa syntiemme tähden. Evankeliumi on tämän Jumalan armon saarnattu ja kaikille tarkoitettu hyvä uutinen. Se on kuin annettu väline, ikään kuin pelastusrengas, joka yksin tuo armon ja pelastuksen tämän ajallisen elämän keskelle. "Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21).
Onko evankeliumi todellinen aarre?
Miten tällainen uutinen voi olla kirkon ja jokaisen ihmisen todellinen aarre? Ihmistä tyydyttävää vastausta tuskin koskaan saamme tässä elämässä. Sen vain tiedämme, että tässä synnin, kuoleman ja kadotuksen alaisessa maailmassa vain evankeliumissa on Jumalan voima ihmisten pelastumiseksi (Room 1:16).
Sen ymmärrämme, että Pyhä Henki, joka vaikuttaa minussa kokemuksia ja tunteita, on Jumalan voima. Mutta evankeliumi on vain pelkkä uutinen, saarna, julistus, opetus. Miten siinä voi olla Jumalan voima paitsi vain sellaisessa tapauksessa, että julistajan persoona on voimallinen?
On vain valitettavaa, että liian usein elän ja innostun evankeliumista mikäli sen julistajan persoona on sähköistävä. Silloin on oikeastaan samantekevää, mitä hän julistaa. Hänen pelkkä persoonansa tekee asiasta ihmeellisen ja vaikuttavan ja siksi myös hänen julistamansa evankeliumi saa erityisen elämän makuisuuden.
Juuri tällaista evankeliumin voimaa en halua kokea. Silloinhan elän ja innostun evankeliumista, mikäli sen julistaminen koskettaa minua jollain yliluonnollisella, ihmeellisellä tavalla. Mutta eihän ole sanottua, että kuolinvuoteellani on ketään tällaista julistajaa. Silloin viimeistään minun on opittava elämään ulkoa-opitusta ja mekaanisesti toistetusta evankeliumin muuttumattomasta ja aina pätevästä sanasta.
Tässä vaikuttavassa kokemuksessa on rajusti leviävän karismaattisuuden leviämisvoiman salaisuus. On ihmeellistä kokea jotain poikkeuksellista Jumalan nimen yhteydessä, hengellisissä kokouksissa. Koen kuinka ihana tunne valtaa minut, oli tunteen aiheuttajana mikä tahansa. Nykyjään sen aiheuttaa toisen ihmisen kevyt painatus otsalleni ? vajoan kuin pumpuliin ja minua kannattavat voimakkaat käsivarret. Tämä vasta on innostavaa. Saan kokea jotain ihmeellistä ja yliluonnollista.
Mannaa Jumalan lapsille
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Luuk. 1:48 - sunnuntai 11. joulukuuta
Hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Aidosti nöyrät eivät katso nöyryyden tuottamaan menestykseen, vaan yksinkertaisin, puhtain sydämin he katsovat alhaisiin asioihin, toimivat niissä mielellään eivätkä milloinkaan huomaa olevansa nöyriä. On kuin vesi pulppuaisi lähteestä, niin itsestään ja yrittämättä kaikki tapahtuu, kun he käyttävät vähäisiä eleitä ja sanoja, suosivat vaatimattomia vaatteita ja paikkoja ja seurustelevat mitättömien ihmisten kanssa. He väittävät missä vain voivat korkeita ja suuria asioita. Siitä Daavid sanoo: Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä eivätkä silmäni ole kohotetut korkeuteen (Ps. 13 1:1) ja Jobin kirjassa sanotaan: Joka alentaa itsensä, se pääsee kunniaan ja joka luo silmänsä alas, se tulee autuaaksi (Job. 22:29). Sen tähden käykin niin, että kunnia kohtaa heidät aina arvaamatta ja heidän korotuksensa tulee odottamatta. Sillä he ovat tyytyneet yksinkertaisesti omaan mitättömään olemukseensa eivätkä koskaan ole havitelleet korkeita. Mutta väärät nöyrät ihmettelevät, kun heidän kunniansa ja korotuksensa viipyy, ja heidän salainen, väärä ylpeytensä ei tahdo tyytyä mitättömään olemukseensa, vaan pyrkii ajatuksissaan salaa yhä korkeammalle. Mutta aito nöyryys ei milloinkaan tiedä olevansa nöyrä.
Sen rinnalla pelkää tutun evankeliumin saarna on yhtä tyhjän kanssa. Kaiken lisäksi joudun sitä imemään itseeni kuin vauva äidinmaitoa aina samasta rinnasta, samasta avatusta lähteestä, samasta sanomasta.
Evankeliumissa on Jumalan voima
Evankeliumissa on Jumalan voima, jos saarnaajan välityksellä kuulemamme uutisen sisältö on totta ja oikeaa ja jos se todella tarkoittaa juuri minua. Kun siis evankeliumia julistetaan minulle saarnaajan suulla ja sanotaan, että kaikki syntini Jeesuksen tähden on annettu anteeksi Jumalan edessä taivaassa ja minun nimeni on nyt elämän kirjassa, siinä on Jumalan voima. Jumalan voima tulee henkilökohtaisesti näkyviin minussa silloin, kun tartun evankeliumiin ja pidän siitä kiinni. Silloin pelastun synnistä, kuolemasta ja kadotuksesta. Evankeliumi kannattaa minut käsivarsillaan iankaikkiseen elämään. Mutta ajallista hyvyyttä ja terveyttä se ei ihmeemmin anna!
Evankeliumi on Jumalan saarnattu hullutus
Saanko ja voinko todella luottaa siihen, että tuttu ja tavallinen puhe Kristuksen kuolemasta syntieni tähden kirjoitusten mukaan voisi vakuuttaa ja osoittaa minulle, että olen pelastettu. Onko oikein uskoa, että pelkästään tätä evankeliumia kuunnellessani olen autuas Jumalan lapsi jo nyt ja minulla ei ole mitään syytä pelätä kuoleman tuloa ja siirtymistä rajan yli?
Eräs evankeliumin hulluus ja hurjuus on juuri tässä. Siispä hengellisestikin kuollut, änkyttävä, tyhmä ja tylsä saarnamies voi ja saa julistaa, että minä yhtenä hänen sadoista kuulijoistaan saan uskoa ja luottaa siihen, että Jumalan tällä hetkellä Kristuksen tähden antaa kaikki syntini anteeksi ja ottaa minun iankaikkiseen elämään. Ja tällainen julistus on ehdottomasti ja aina totta jokaisen kuulijan kohdalla. Jumala itse seisoo tämän uutisen totuudellisuuden takana, vaikka julistaja itse pitäisi sitä typeränä fraasina, josta hän saa leivän ihmisten tyhmyyden tähden.
Kuulijana minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin ottaa tämä uutinen vastaan ja luottaa siihen läpi koko elämäni. Se on uhkapeliä, koska voin kokea, etten koe mitään, en uudestisynny tätä saarnaa kuullessani. Minussa ei tapahdu parannusta eikä kääntymistä. Minä en ole muuttunut kuullessani tätä evankeliumia.
Koko ajan nousee mieleen vastaväitteitä: Eihän voi olla mahdollista, että kuka tahansa missä tahansa maailmassa tällä hetkellä kuullessaan saarnaajan julistavan evankeliumia tai lukiessaan evankeliumin sisällön voi sen välittömästi ottaa vastaa ja uskoa siihen ja olla samassa silmänräpäyksessä autuas Jumalan lapsi.
En minä halua lähteä Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle Helsingin Veräjämäkeen, en Helsingin Saalemiin kastealtaaseen, en karismaattiseen kokoukseen täyttymään Hengellä ja puhumaan kielillä jne, jne. En halua liittyä mihinkään ryhmään, en mihinkään seurakuntaan. En tehdä mitään ylimääräistä joka on minun tavallisen elämäni rajojen ulkopuolella ja jota teen vain siksi, että perisin iankaikkisen elämän.
Olen vakuuttunut siitä, että perin iankaikkisen elämän vain luottamalla tähän saarnattuun evankeliumiin yhtenä ihmisenä tämän sukupolven viiden miljardin ihmisen joukosta.
Olen tällä hetkellä syntisenä Jumalan edessä
"Jumala on elävä, läsnäoleva todellisuus, minä seison omassatunnossani joka hetki hänen edessään kokonaan arvottomana ja ansiottomana enkä täytä mittaa ja tuomio on lähellä" (Eino Sormunen). Nyt näen, että synti asuu tahtoni viimeisissä tahattomissa liikkeissäkin, joissa aina on ylpeyttä, itseriittävyyttä, saastaa. Synti on siinä, että minä ihmisenä olen perinjuurin minäkeskeinen, itsekäs, itsensä ympärille käpertynyt ja etsii aina ja kaikkialla omaa etuani ja kunniaani. Sellaisena ihminen olen tänäänkin Jumalan edessä: mitättömänä, arvottomana, syntisenä, lain, Jumalan vihan ja kauhistuneen omantunnon ahdistamana - ja kuitenkin omaa itseäni jumaloivana ja Jumalaa vihaavana ja vastustavana.
En ole millään tavoin poikkeusihminen. Olen aivan tavallinen ilkeä syntinen, pahansuopa, katkera, vihainen ihminen, joka päivittäin ajatuksin sanoin ja teoin olen kymmenessä käskyssä ilmoitetun Jumalan pyhyyden tahdon rikkonut.
”Ihminen on muuttumassa juurettomaksi nomadiksi – hän on vieraantunut monista asioista, joita pidettiin aiemmin minuuden ja elämän kannalta merkityksellisinä…Koti, uskonto ja isänmaa tuottivat osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta tiettyyn viiteryhmään. Toisaalta ne olivat myös kiintopisteitä yksilön elämälle. Ihminen oli olemassa osana itseään suurempaa kokonaisuutta: perhettä, kansaa tai ikuisuutta.”
Tiedän kuinka sekaisin monen uskovan ajallinen elämä onkaan, sekaisin nimenomaan perhe-elämässä. On eroja, on uskottomuutta, on alkoholiongelmia, on vaikka mitä sotkuja. Ihanteet ovat sortuneet, uskonelämässä ei tullutkaan kirkasta ja valloittavaa. Uskovat ovat niin rääpäleitä kuin vain voivat olla. Kaikki on vähän sekaisin.
Tällaisten epäonnistuneiden, nuoruuden uskovan näyn täysin rikkoneetkin saavat jälleen uskoa kaiken anteeksi ja tarttua kiinni evankeliumiin.
Olen kaikessa rikkonut Jumalan sanan ja Jumalan käskyt. Olen sitoutunut sellaisiin ihmiselämän siteisiin, joita en voi muuttaa, mutta jotka ovat ainakin monen mielestä täysin Jumalan sanan vastaisia ? olen eronneena mennyt uudelleen naimisiin uhmapäissäni vaikka tiedän, ettei Jumalan sana sitä salli entisen puolisoni vielä eläessä tai elän avoliitossa, vaikka tiedän, että Jumalan sana sitä ei salli. Käytän viinaa, juon sitä ja humallun vaikka tiedän, että juomarin osa on siinä järvessä joka tulta palaa. Minulla on kodissani sellaista tavaraa, joka ei ole minun omaisuuttani vaan olen sen ottanut tai lainanut enkä ole sitä koskaan palauttanut. Näpistelen, valehtelen, liioittelen, puhun pahaa ja juoruan, nautin toisten ihmisten vahingosta, sisimmässäni elää jatkuvasti vihaa, kaunaisuutta, katkeruutta, vilppiä.
Luen katkelman W Malmivaaran seurapuheesta:
"Näinkohän teidän parannuksen tekonne sujuu, taapäin niinkuin ravun kulku? Yhäkö on tullut selvemmäksi vakaumus, että olette todellisuudessa kokonaan ulkopuolella Herrasta. Sekö on jokapäiväisessä elämässä sisäisesti painona, kun en minä onneton pääsekään sanaan sisälle enkä armon piiriin, vaan minun täytyy tällaisena kuolleena raatona aina vain olla, keskentekoisena kristittynä pettämässä Jumalaa ja ihmisiä, olla olevinaan se, mikä en kuitenkaan ole ja kun ei tästä toivomallakaan muuta tule. Kulki kirkossa tai seuroissa tai luki Jumalan sanaa kotona, olipa valveilla tai nukuksissa, itki tai nauroi, niin aina vain asia pahenee. Tästä pahuudesta rupeaa sitten näkymään yhä kypsempää hedelmää - lapsissakin ja ympäristössä. Ei siinä kyllä, että itse on pilalla, mutta kun pilaa vielä muutkin. Kun ei saa siivotuksi itseänsä, ei sydäntänsä, ei suutansa, ei menoansa, mitä muuta silloin voisi vaikuttaa muihin kuin pahennusta?" "Yön pimeydestä sisällinen huuto Herran puoleen: Voi, voi Herra, tähänkö minun täytyy nääntyä. Siinä ahdistuu tekemään aivan samoin kuin syntinen vaimo, kuin publikaani, kuin ryöväri raukka ja lukemattomat muut. Tällaisella Herran puoleen katsomisella kruunataan Kristus: sinä alas - Herra ylös, sinä pieneksi - Herra suureksi, sinä syntiseksi - Herra armahtajaksi" (Tiililä ottanut tämä Malmivaaran puheesta).
Kamppailen siitä, että minä saan välittömästi, tällaisenani uskoa anteeksi kaikki syntini tekemättä mitään muuta kuin ottamalla lahjan vastaan julistuksen, saarnan vakuutuksena. En halua, että minulle sanotaan, että minun on ensin tehtävä sitä ja sitä ja vasta sitten voin ottaa vastaan evankeliumin. Tai minulle sanotaan, että minun on evankeliumin vastaanottamisen jälkeen tehtävä sitä ja sitä ja vasta sitten olen todella tullut uskovaksi ja pelastunut.
Uskon ja luotan siihen, että Jumala tänäänkin näkee hyväksi saaranauttamansa ristin hullutuksen kautta pelastaa minut, joka vain ja yksin uskon tähän saarnaan ja ristin hullutukseen. En edes ymmärrä, mitä ristin hullutus on. Tiedän, että se on sanoma syntieni tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Olen niin typerä ihminen ja niin pinnallinen. Minä en yksinkertaisesti uskalla olla ottamasta sitä vastaan. Se on joka tapauksessa minun ainoa iankaikkisen elämäni toivo ja toivon ainoa perusta.
Rohkaisemalla tahdon rohkaista elämään evankeliumista, kävi minulle sitten omassa elämässäni kuinka hullusti tahansa. Olen kuin syvään langennut ja lopullisesti ja parantumattomien syntien ja nimenomaan lankeemusteni seurausten sitoma ihmisparka. Saan aina ja siis tänäänkin tarttua kiinni evankeliumiin. Kuolen joka tapauksessa kohta ja olisi täysin mieletöntä, jos tieten tahtoen suostun menemään helvettiin ja vain siksi, etten uskalla ottaa kiinni evankeliumista. Ja näin tapahtuu vain sen tähden, että edelleen kuvittelen evankeliumin ja uskon siihen edellyttävän minulta parempaa elämää kuin mihin tällä hetkellä pystyn ja mitä osaan elää.
13. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
14. mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".
15. Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa".
16. Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne".
17. Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä',
18. sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden."
19. Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta.
20. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla."
21. Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
22. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
23. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
24. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
25. Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".
26. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".
27. Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mitä pyydät?" tai: "Mitä puhelet hänen kanssaan?"
28. Niin nainen jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille:
29. "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"
30. Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.
31. Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!"
32. Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä".
33. Niin opetuslapset sanoivat keskenään: "Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?"
34. Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.
35. Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.
36. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.
ok..
ok--
ok--
Lutherin hedelmää:
https://eroakirkosta.fi/static/ek-tilastot/
mikä sotku on tämä ketjun sisältö!!!?
samaa kuin lutterin tunnustuskirjatkin ihan samaa sotkua.
Evankeliumi ei ole sotkua vaan kirkas tie alusta loppuun, puuttuu vain ihminen joka tahtoo sen tien kulkea.
väärin, tämä on sitä pyhää järjestystä, jota sinä rakastat.
oikein pyhää.
ok..
ok--
ok..
ok..
ok..
ok--
ok--
ok--
ok--
ok--
Athanauksen ja Nikean uskontunnustukset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Niissä on kristillisyyteen otettu pakanallisia opetuksia ja sulautettu yhteen. Kolminaisuusoppi mm. otettin pakanaopista, joissa oli kolmiyhteisiä jumalia. Katekismus on myös ihmisen opetusta, jossa nämä opetukset on otettu noista alussamainituista uskontunnustuksista. Tarvitsemme Raamatun optuksia, emmekä mitään uskontunnustuksia, jotka on ihmisten opetuksia. Perhdy Raamatun opetuksiin, äläkä uskontunnustuksiin, jotka on ihmisten toimesta koottu yhteen.
Toisin sanoen, käänny juutalaisuuteen, usko litteään maahan ja liity Kommunistiseen puolueeseen.
Goyimeille voi opettaa "uskonto on oopiumia kansalle," kunhan vaan itse uskoo Raamattuun ja litteään maahan.
Ei suinkaan, Raamatussa kerrottiin maan muoto jo ennenkuin ihmiset huomasivat sen. Ja tosi uskonnolla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa. Juutalainen kansa hylättiin, koska se ei ottanut Jeesusta Messiaana vastaan ja surmauttivat hänet. Sen tilalle Jeesus perusti kristillisyyden. Sen sijaan kristikunta on hyvin läheisissä väleissä politiikan kanssa. Sen huomaa monissa yhteyksissä. Paavin vierailut ja esim. Itsenäisyyspäivän vieton yhteydessä. Ja papit olivat siunaamassa sodat ym.ym. Tosi kristityt perustavat opetuksensa Raamattuun, ei ihmisten laatimiin uskontunnustuksiin.
>>Ei suinkaan, Raamatussa kerrottiin maan muoto jo ennenkuin ihmiset huomasivat sen.>>
Litteä.
https://flatearthscienceandbible.wordpress.com/2016/02/08/top-ten-undeniable-flat-earth-proofs/
https://www.youtube.com/watch?v=ljMHmAIr03k
Ja aurinko kiertää maata:
PSALMIT 19
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
3. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
4. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
5. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
6. Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
7. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.
Itse lainasit Psalmi 19 5ttä, jossa puhutaan maan piiristä. Myös Jesaja 40. luku jae 22 sanoo, on Hän, joka asuu maan piirin yllä.......Hän jännittää taivaan kuin harson. Siinä Raamatun kirjoittaja kertoi maan muodon, piirin jo ennenkuin ihmiset kaukoputkineen pääsivät sen toteamaan. Jumalalla oli täysi tietämys luomistöistään, ihmisillä on ollut vajavainen tieto niistä ja on vieläkin asioita, joista he eivät tiedä kaikesta luomakunnan suhteen.
Litteällä kappaleella on piiri, eli ympärysmitta.
Pii (3,14) x halkaisija = kehä
Jos maa olisi pallo ja maa kiertäisi aurinkoa, juutalaiset olisivat sen tajunneet, ja laittaneet tiedon Talmudiin.
Ajatteletko, että kirjoituttaustaan Raamattua, ettei Luoja tiennyt maan muotoa ja vasta ihmisten piti havaita se? Jumala käytti uskollisia palvelijoitaan kirjoittamaan Raamatun ihan alusta asti. Juutalaiset olivat aikanaan Jumalan nimikkokansa, koska Hän oli luvannut, Abrahamille, että hänen suvustaan tulisi aikanaan Messias. Huomaat sen lukiessasi sukuluetteloa Matt. 1. luvusta. Tosin Jumala hylkäsi tuon kansan koska se ei ottanut vastaan Messiasta ja surmauttivat hänet. Lupaus Abrahamille kuitenkin toteutui. Ei hebrealaisia kirjoituksia kirjoituksia kirjoitettu vain juutalaisille, siinä on paljon ennustuksia tulevista tapahtumista. Jeesuskin lainasi usein noita kirjoituksia. Room.15. 4 2. Timoteus 3. 16,17. Koko Raamattu on Jumalan sana.
Talmud ei ole Raamattu. Raamatun muodostavat hebrealaiset ja kreikkalaiset kirjoitukset. Ne ovat kokonaisuutena Jumalan sana.