Vainoamalla pyritään estämään kristillinen toiminta. Valtauskonto haluaa varmistaa oman asemansa. Uskonnon oppiin voi jopa liittyä muiden uskontojen väkivaltainen tukahduttaminen. Poliittiseen ideologiaan voi liittyä suvaitsemattomuus uskontoja kohtaan. Nationalismin ja uskonnon yhdistyminen näkee kaiken itsestään poikkeavan uhkana tai muuten epätoivottavana.
Kristittyjen vastustajat levittävät väärää tietoa kristillisyydestä ja nostattavat vihaa heitä kohtaan. Kristillisyys nähdään monissa Aasian ja Afrikan maissa länsimaisena uskontona, joka uhkaa valtauskontoa. Kristillisyyttä pidetään länsimaiden keinona "länsimaistaa" näitä maita. Kristillisyys on kuitenkin syntynyt länsimaiden ulkopuolella Lähi-idässä ja se levisi alunperin voimakkaasti Pohjois -Afrikkaa, Turkkiin ja Aasiaan. Kristillisyyden kasvu voidaan nähdä myös uhkaksi maan yhtenäisyydelle ja evankelikaalisia kristittyjä syytetään kulttien harjoittajiksi.
Pönkittääkseen omaa valtaansa uskonnolliset ja poliittiset diktatuurit ryöstävät ihmisiltä perusihmisoikeudet. Samalla ne kieltävät uskonnonvapauden. Näin ne pyrkivät estämään kaiken itseensä kohdistuvan arvostelun ja muiden kuin omien näkemystensä mukaisten mielipiteiden leviämisen. Vallanpitäjät uhraavat helposti vähemmistöjen oikeudet saadakseen enemmistöjen äänekkäimmät edustajat tukemaan valtaansa. Esimerkiksi Pakistanin hallitus ei ole tehnyt paljoakaan estääkseen islamisteja hyökkäämään kirkkoja vastaan. Hallitus varoo näin ärsyttämästä ääriryhmiä vallankumoukseen.
Useissa maissa on ollut positiivista kehitystä avoimuuteen. Joissakin näistä maissa kansa haluaisi avoimuutta, mutta maan johto vastustaa sitä. Toisaalta on myös maita, joissa johto haluaa suurempaa avoimuutta, mutta kansanryhmät vastustavat sitä.
Avoimuutta vastustavat vallanhaluiset poliittiset yksinvaltiaat tai valtaa janoavat uskonnolliset johtajat, joiden ideologia ei kestä kriittistä tarkastelua tai vapaata yhteiskuntaa. Esimerkkeinä vastakkainasetteluista ovat Bhutan, Marokko ja Intia. Nämä ovat maita, joissa kansakunnan johtajat haluavat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta nationalistiset ääribuddhalaiset, -islamilaiset ja -hindulaiset järjestäytyneet ryhmät vastustavat väkivaltaisesti hyvää kehitystä.
Myös Euroopassa ääri-islamilaiset ryhmät pyrkivät rajoittamaan avoimuutta ja yrittävät estää kritiikkiä itseään kohtaan. Läntisiä maita painostetaan välinpitämättömyyteen taloudellisilla ja väkivaltaisilla toimenpiteillä diktatuureista käsin. Tästä esimerkkeinä ovat kritiikin hiipuminen Kiinan ihmisoikeuden puutetta kohtaan markkinallisista syistä, Saudi-Arabian öljyn merkitys kritiikin laimentajana.
Toisaalta esimerkiksi Kiinassa ja Iranissa suuret kansaryhmät haluaisivat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta Kiinassa ateistinen ja Iranissa islamistinen johto estävät sen.
Maat joissa kristittyjä vainotaan
http://www.uskon.fi/html/yleiskatsaus2007.html
Kristittyjen vastustajat levittävät väärää tietoa kristillisyydestä ja nostattavat vihaa heitä kohtaan. Kristillisyys nähdään monissa Aasian ja Afrikan maissa länsimaisena uskontona, joka uhkaa valtauskontoa. Kristillisyyttä pidetään länsimaiden keinona "länsimaistaa" näitä maita. Kristillisyys on kuitenkin syntynyt länsimaiden ulkopuolella Lähi-idässä ja se levisi alunperin voimakkaasti Pohjois -Afrikkaa, Turkkiin ja Aasiaan. Kristillisyyden kasvu voidaan nähdä myös uhkaksi maan yhtenäisyydelle ja evankelikaalisia kristittyjä syytetään kulttien harjoittajiksi.
Pönkittääkseen omaa valtaansa uskonnolliset ja poliittiset diktatuurit ryöstävät ihmisiltä perusihmisoikeudet. Samalla ne kieltävät uskonnonvapauden. Näin ne pyrkivät estämään kaiken itseensä kohdistuvan arvostelun ja muiden kuin omien näkemystensä mukaisten mielipiteiden leviämisen. Vallanpitäjät uhraavat helposti vähemmistöjen oikeudet saadakseen enemmistöjen äänekkäimmät edustajat tukemaan valtaansa. Esimerkiksi Pakistanin hallitus ei ole tehnyt paljoakaan estääkseen islamisteja hyökkäämään kirkkoja vastaan. Hallitus varoo näin ärsyttämästä ääriryhmiä vallankumoukseen.
Useissa maissa on ollut positiivista kehitystä avoimuuteen. Joissakin näistä maissa kansa haluaisi avoimuutta, mutta maan johto vastustaa sitä. Toisaalta on myös maita, joissa johto haluaa suurempaa avoimuutta, mutta kansanryhmät vastustavat sitä.
Avoimuutta vastustavat vallanhaluiset poliittiset yksinvaltiaat tai valtaa janoavat uskonnolliset johtajat, joiden ideologia ei kestä kriittistä tarkastelua tai vapaata yhteiskuntaa. Esimerkkeinä vastakkainasetteluista ovat Bhutan, Marokko ja Intia. Nämä ovat maita, joissa kansakunnan johtajat haluavat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta nationalistiset ääribuddhalaiset, -islamilaiset ja -hindulaiset järjestäytyneet ryhmät vastustavat väkivaltaisesti hyvää kehitystä.
Myös Euroopassa ääri-islamilaiset ryhmät pyrkivät rajoittamaan avoimuutta ja yrittävät estää kritiikkiä itseään kohtaan. Läntisiä maita painostetaan välinpitämättömyyteen taloudellisilla ja väkivaltaisilla toimenpiteillä diktatuureista käsin. Tästä esimerkkeinä ovat kritiikin hiipuminen Kiinan ihmisoikeuden puutetta kohtaan markkinallisista syistä, Saudi-Arabian öljyn merkitys kritiikin laimentajana.
Toisaalta esimerkiksi Kiinassa ja Iranissa suuret kansaryhmät haluaisivat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta Kiinassa ateistinen ja Iranissa islamistinen johto estävät sen.
Maat joissa kristittyjä vainotaan
http://www.uskon.fi/html/yleiskatsaus2007.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
ok...sdffs
ok..
Kyllä vainotaaan, siunaa tai ole siunaamatta.
ok...
ok--
ok..