hinausauton auttaessa jäiseltä niljakkaalta polulta pikkubussia ja pappia jotka kylmissään eivät tienneet mitä pitäisi ajatella. Muistivat mummon ystävää jonka tiesivät olevan suurlahjoittaja joka kymmeniä vuosia oli ilmaiseksi antanut pois tarvitseville uuden veroisia urheiluvälineitä, uuden veroisia vaatteita, kenkiä, sisustustarvikkeita. Oli ison jättikassinsa kanssa sistustanut työpaikkojaan viihtyisemmäksi Ei ollut mummo ketään kiitollisuuden velkaan jättänyt ei vaatinut kiitosta eikä pyytänyt itseään kylään vaan lahjoitti tarvitseville yms.
Työpaikat saivat uuden veroisia leluja, kirjoja, varavaatteita kaikenlaista tarvitseville pyytämättä itselleen kiitosta . Kavereiden ei mummoa ilmeiseksi tarvinnut autolla passata vaan mummo tiesi että maksaa se bensa ja diisseli kavereillekin. Mummo lahjoitti ilmaiseksi kymmenien vuosien aikana sitä vauhtia että läheiset eivät ymmärtäneet kuinka mumolla oli helppo luopua joista toiset olisivat ottaneet maksun ja läheiset jo huolestuneina katsoivat jääkö mitään muistoksi. Mummo oli pitänyt huolen että kyllä jää ja vielä ylikin...
Mummo sanoikin että ihmissydän on kuin uusi talo se pitää sisustaa ja täyttää joten siitä oli tullut kuin ahdas pekingiläinen kuja jossa itselle ei tahdo löytyä tilaa. Muumon hyväsydämmisyyttä oli tarvinneet monet monituiset tuttavansa, mummolle tuotti iloa auttaa ilman vastapalveluja. Läheiset näkivät että mummo ei ajatellut rahastaa eikä ilmoitellut hyväntekeväisyyttään. Läheiset katsoivat monia vuosia milloin mummo alkaisi ajattelemaan itseään. Niin oli ajatellut mainosväkikin ja kuvittelivat deittimainoksia tehdessään mummon tarvitsevan vaarin. Monia konsteja käyttivät mummon liehakointiin ja aivan turhaan..
Nyt siinä seisoo pikkubussi ja pappi odottaen näkevänsä mummon jonka hyväsydämisyyden olivat ajatelleet " valjastaa " heidän tarpeita täyttämään. Kuvitteeliset laudat ikkunassa he sitä vastoin näkivät eivätkä elämänsä kiinnekohtaa mummossa joten joutuvat etsimään uusia mummoja elämämänsä tarpeita täyttämään ja uusia iskulauseita heille idoimaan.
Työpaikat saivat uuden veroisia leluja, kirjoja, varavaatteita kaikenlaista tarvitseville pyytämättä itselleen kiitosta . Kavereiden ei mummoa ilmeiseksi tarvinnut autolla passata vaan mummo tiesi että maksaa se bensa ja diisseli kavereillekin. Mummo lahjoitti ilmaiseksi kymmenien vuosien aikana sitä vauhtia että läheiset eivät ymmärtäneet kuinka mumolla oli helppo luopua joista toiset olisivat ottaneet maksun ja läheiset jo huolestuneina katsoivat jääkö mitään muistoksi. Mummo oli pitänyt huolen että kyllä jää ja vielä ylikin...
Mummo sanoikin että ihmissydän on kuin uusi talo se pitää sisustaa ja täyttää joten siitä oli tullut kuin ahdas pekingiläinen kuja jossa itselle ei tahdo löytyä tilaa. Muumon hyväsydämmisyyttä oli tarvinneet monet monituiset tuttavansa, mummolle tuotti iloa auttaa ilman vastapalveluja. Läheiset näkivät että mummo ei ajatellut rahastaa eikä ilmoitellut hyväntekeväisyyttään. Läheiset katsoivat monia vuosia milloin mummo alkaisi ajattelemaan itseään. Niin oli ajatellut mainosväkikin ja kuvittelivat deittimainoksia tehdessään mummon tarvitsevan vaarin. Monia konsteja käyttivät mummon liehakointiin ja aivan turhaan..
Nyt siinä seisoo pikkubussi ja pappi odottaen näkevänsä mummon jonka hyväsydämisyyden olivat ajatelleet " valjastaa " heidän tarpeita täyttämään. Kuvitteeliset laudat ikkunassa he sitä vastoin näkivät eivätkä elämänsä kiinnekohtaa mummossa joten joutuvat etsimään uusia mummoja elämämänsä tarpeita täyttämään ja uusia iskulauseita heille idoimaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.