köyhyyden periytyminen

Olen köyhästä perheestä, jossa oli alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia. Nuorempana suunta lähti samalle tielle kuin kotona tai vielä pahempaankin, mutta sitten se muuttui paremmaksi. Kännissä tuli mokailtua. Olen nyt koko aikuisiän ollut varovainen alkoholin kanssa, ettei jää kiinni siihen, koska tosiaan sen taipumuksen itsessäni tunnistan. Jos enemmän käyttää, esim. lomalla, niin kyllä jään koukkuun nautiskeluun tosi helposti vaikka n.s. riskirajat ei ylitykään. Masennustakin on ollut, mutta olen siihen hakenut apua ja saanutkin. Olen myös hoitajalta saanut hyvää opetusta miten oireita voi tunnistaa, että voi hakea apua jo ennen kui tilanne pääsee pahaksi.

Geenejä tai lapsuuden ympäristöä ei voi valita, mutta itse voi vaikuttaa kyllä siihen, mitä nyt aikuisena tekee ja miten hoitaa itseään. Ajattelen että kannattaa hoitaa itseään hyvin ja olla juomatta, koska elämä on arvokas lahja eikä sitä kannata pilata omalla toiminnalla, josta syyttää muita. Töissä siis olen ja ihan hyvin menee, en ole köyhä enkä syrjäytynyt. Helposti olisin vonut olla, mutta onneksi olen saanut nuorempana hyvin apua ja nyt jo pärjään.

Lapsuudenkodin tavat kyllä aika hyvin periytyvät. Laiskojen ja työtä vieroksuvien vanhempien lapsista tulee köyhiä työnvieroksujia. Vanhemmat opettavat lapsensa samanlaisiksi kuin itse ovat. Tahtoen tai tahtomattaan. Näin köyhyys periytyy.

Myös köyhien perheiden lapsilla olisi hyvät mahdollisuudet valita parempi elämä eli käydä koulu kunnolla, opiskella hyvä ammatti ja mennä säännölliseen työhön, josta saisi riittävän toimeentulon tai vähän enemmänkin. Mutta ei, ei kelpaa! Mikä on? Ei osata? Ei uskalleta? Ei haluta? Se omien vanhempien antama malli pysyy. Poikkeuksia toki on.

Köyhä koti. Kova kuri.
Lapsuuteni kodissa oli vuosittain kuukausia jolloin pääasiallinen ruoka oli perunavelliä.
Kouluttamaton äitini työmahdollisuudet olivat olemattamat ja isälläni oli työttömyysjaksoja aikana jolloin ei saanut mitään anssia. Kahtena talvena oli viikot lapiolinjan tietöissä parakkimajoutuksessa.

Kotitöistä ei tingitty! Vitutti talviaamuin lähteä tinkimaidon hakuun 2km:n päähän. Lumitöistä ei laistettu. Isäni teki minulle pienemmän lapion koska en pystynyt käyttämään täysikokoista.
Puukuurissa meni talvisin muutama tunti. Kesäisin omat touhunsa mutta inhimillisemmät.
12v ikäisenä minut pantiin yksin propsin kuorintaan saareen 3km:n soutumatkan päähän. Viikots havumajassa varusteena yksi huopa.
14v ikäisenä EG:n järviosastolle vaihteleviin töihin.
15v vanhana opettelin puikkohitsauksen ja polttopillin käytön. Yksinkertaisten piirrustusten lukeminen tuli tutuksi.
Jne.
Vasta juuri ennen armeijaan menoa selvisin maksamalla pelkän ruokarahan kun aikaisemmin oli ollut sääntönä avaamattoman tilipussin antaminen äidilleni.

Ensimmäisen, 2vko:n kesäloman pidin 27-vuotisena.

Köyhän kotini eväät: Raha ei kasva puussa vaan työtä, työtä ja työtä jossa on aina tehtävä parhaansa ja vastattava tekemisistään.
Ehdoton rehellisyys on toinen, lähtemätön taakka.

Vahinko on kiertänyt omille lapsilleni paitsi, että he ovat saaneet pitää jokaisen ansaitsemansa killingin itse ja päättää sen käytöstä.

Tuo sen kaiken kiteyttää: "Lumitöistä ei laistettu. Isäni teki minulle pienemmän lapion koska en pystynyt käyttämään täysikokoista."

Nykyään itkettäisiin, että kun ei olla saatu sossusta tarpeeksi rahaa, jotta voisi OSTAA lapselle lumilapion.

Tapauskohtaisesti näen tämän. Oletko kumminkin henkisesti terve?

Työssäkäyvänä eronneena, lasten elatus, koulutus ym. vastuullani. Eipä tullut lapsistani vetämättömiä luusereita, vaan akateemisia , korkelle kouluttautuneita. Hyvissä viroissa toimivat. Itsekin olen vieläkin työelämässä.

Rahaa ei ollut liikaa, toimeen kyllä tultiin , ilman yhteiskunnan apuja, ainoa etuus yksinhuoltajakorotus lapsilisiin, joka tuolloin ei vielä ollut kummoinen. X- mies maksoi elarit ajallaan. Omistusasunto, joten asumistukia emme saaneet. Autonkin olen pystynyt pitämään. Useamman ulkomaan matkankin teimme.

Ruokaa oli ja vaatetta oli yllinkyllin. Ei mistään puutetta. Harrastuksia oli paljon ilmaisiakin. Kannustin opiskelemaan .
Omillamme pärjättiin. Nuoretkin opiskeluaikoinaan kävivät viikonloppu ja loma-ajat töissä.

Köyhyys ei välttämättä periydy, siihen vaikuttavat monet asiat. Ohessa muutamia syitä.
-Hammaslangan käyttö vähentää köyhyyden periytymistä. (tutkija Tom Corley kirjassaan)
-Lottoaminen ja tosi-tv ohjelmien seuraaminen aiheuttaa köyhyyttä.
-Kannattaa ennemin muuttaa vaikka huonoon taloon hyvälle alueelle, kuin hyvään taloon huonolle alueelle.
-Lukeminen, jos kodissa on kirjoja ja luetaan paljon, on lapsilla paljon parempi mahdollisuus menestyä elämässä, kuin sellaisissa tapauksissa, että kodissa ei ole ollut kirjoja ja luettu.
-Lukeminen lapsille, vaikka lapset osaisivatkin jo itse lukea.