Eräällä tunnetulla ateistilla on tapana sanoa suurinpiirtein näin: "Kyllä uskontoa saa harrastaa, mutta ei sitä pidä ottaa tosissaan...
Tuo on ehkä vähän provokatiivista, mutta mitä uskikset ja varsinkin lahkolaisuskikset ajattelevat tästä hyvästä neuvosta?
Tuo on ehkä vähän provokatiivista, mutta mitä uskikset ja varsinkin lahkolaisuskikset ajattelevat tästä hyvästä neuvosta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noin sanoo varmaan moni pappikin...
Uskonnon ottavat tosissaan vain seipäännielleet tosikot joilla ei ole lainkaan huumorintajua. Ja auta armias jos vitsailet heidän lapsellisista uskomuksistaan.
Raamatun ja koraanin lapsellisissa saduissa ei ole huumorin häivääkään, vain synkeän ryppyotsaista paatosta ja tulikivenkatkuista tuomiota. Eipä siis mikään ihme että noihin satuihin uskovat ovat lähes aina niin synkeän vihaisia ja täysin huumorintajuttomia. Kuten palstan uskovat meille päivittäin todistavat.
Et ole hirveän paljon ilmeisesti uskovia tavannut... :p
Uskovien saarnaajien ja sananjulistajien perheessä kasvaneena olen tavannut aika hemmetin paljon uskovia, koska vanhempien laajaan tuttavapiiriin ei keitään muita kuulunutkaan. Samaten kaikki muutkin sukulaiset koko laajassa suvussa ovat uskovia.
Ja todistavat omalla käytöksellään juuri tuon mitä sanoin. Vihaisia seipäännielleitä tosikkoja, joille ei parane uskonasioista vitsailla. Eikä kyllä mistään muustakaan, kun huumorintaju puuttuu täysin. Aina naama norsunvitulla paheksumalla milloin mitäkin kuvittelemaansa synnin kauhistusta ja aina muita ankarasti tuomitsemassa.
Sitä paitsi raamattu on maailman tosikkomaisin kirja. Ei yhtään ainoaa hauskaa tarinaa koko paksussa opuksessa, vain sitä samaa ryppyotsaista paatosta ja tulikivenkatkuista tuomiota jota raamattuun uskovat maailmalla levittävät.
Nim.uskonpohjatontyhmyys
Tiedän Mitä tarkoitat Ja Olen päätynyt ateismiin juuri tuon pohjattoman tyhmyyden nähtyäni. Työssäni näin Joulun aikoihin voin laulella hengellisiäkin lauluja Jos vaaditaan, muodon vuoksi. Mutta tuo tyhmyyden pohjattomuus On kyllä hyvin mielessä.
Uskontoa ei tarvita mihinkään, kun on suora yhteys Jumalaan.
Jumalalla on huikea huumorintaju.
Jos uskot, että sinulla on suora yhteys Jumalaan, se ON uskontoa!
Jo Jumalaan uskominen on uskontoa...
Onhan Jumalalla Raamatun mukaan varmasti huumorintajuakin, näkeehän sen aivan päättömistä käskyistä ja kielloista...
Varmaan on niin, että uskontoa on harjoitettava, sillä sehän on tietoista suorittamista ja vaatimusta. Uudestisyntyneen usko on yhteyttä ja elävään persoonaan ja aidoimmillaan se on kuin hengitys: tapahtuu automaattisesti.
Siis pyhä lehmä
Uskontoa ei saa ottaa liian tosissaan. Siinä on osia, jotka on syytä ottaa mitä vakavimmin vaikka niihin ei niin uskoisikaan, sitten on taas osia, jotka ovat enemmäkin popcorn & cokis - kamaa, käyvät viihteestä.
Nimenomaan uskontojen kanssa tarvitsee tervettä järkeä ja niiden kanssa sen käyttämistä voi mukavasti myös harjoittaa.
Elävä usko on elämäntapa, Jumala on ikuinen ja sama aina. Uskonnot sensijaan kokevat evoluutiota toisin kuin usko Jumalaan, koska Jumala ei muutu.....on myös melko yleistä, että ihmiset uskovat jonkin verran korkeampaan voimaan, olematta kuitenkaan osa mitään uskontoa tai kirkkoakaan. On myös uskonnollisia pappeja, jotka täyttävät uskonnon mitat, olematta kuitenkaan hengellisesti sydämestään mukana...silloin kai voitaisiin puhua enemmän ammatillisesta pätevyydestä...
Kyseenalaista sellaisen hengenmiehen ammatillinen pätevyys, joka ei ole hengellisesti siinä mukana.