Hoidetta on mielenterveyden avopotilas. Siirrettiin pois mielenterveyspuolelta tavalliseen terveyskeskukseen, jossa terveydenhoitaja käynneille varattu pidempi aika " terapiaa" varten. Viimeisestä mielenterveyspuolen käynnistä pari vuotta, lääkkeiden annostusta lisättiin, mutta terveyskeskuslääkäri, jonka piti reseptit kirjoittaa kyseli potilaan mielipidettä lääkityksestä ja potilas kieltäytyi annostuksen muuttamisesta.
Samoin on käynyt monessa eri asiassa, potilaalta kysytty aina hänen mielipidettä, huomioimatta omaishoitajan havaintoja potilaan heikenneestä mielentilasta.
Potilas myös on kieltäytynyt muistitestistä, geriatrille menosta, omaishoitajan vapaan ajaksi menosta inttervallihoitoon. Hänellä on oikeus tähän, mutta mikä on omaishoitajan oikeus?
Omaisena ja omaishoitajana olen huomannut, että potilaan psyykkinen kunto on huonontunut. Apua tilanteeseen olen yrittänyt terveyskeskuksesta. Terveydenhoitajat tiedostavat tilanteen ja lupailevat järjestää lähetettä mielenterveyspuolelle, muistitesteihin ym. Kuitenkaan mitään ei tapahdu.
Potilas käy lääkärissä, mutta lähetettä mielenterveyskeskukseen ei tehdä. Potilas osaa näytellä vastaanotto aja fiksua ja filmaattista, kuitenkin normaalissa perhe-elämässä on täysi piru.
Omaishoitajana olen vastuusta 24/7 tästä hoidettavasta, mutta miksi valituksiani ja avunpyyntöäni ei oteta todesta. Pitääkö jotain tapahtua ennenkuin terveydenhoitohenkilökunta herää todellisuuteen.
Nyt tilanne on se, että olen henkisesti aivan loppu ja olen ilmoittanut sen terveyskeskuksen hoitohenkilökunnalle, siellä vain hymähdellään minulle. Myös perheen "yhtenäisyys" rakoilee, koska mielenterveyspotilas terrorisoi jatkuvasti lapsen perhettä. Välit naapureihin sekä sukulaisiin on hoidettavan toimesta rikki.
Olen pyytänyt, että hoidettava laitettaisiin laitoshoitoon edes siksi aikaa että tilanne rauhoittuisi, mutta minua ei kuunnella.
Tänään ajattelinkin, lyödä kaiken uhalla hanskat tiskiin, pitäkööt yhteiskunta hoidettavan hyvänään. Antaa tapahtua mitä tapahtuu.
Samoin on käynyt monessa eri asiassa, potilaalta kysytty aina hänen mielipidettä, huomioimatta omaishoitajan havaintoja potilaan heikenneestä mielentilasta.
Potilas myös on kieltäytynyt muistitestistä, geriatrille menosta, omaishoitajan vapaan ajaksi menosta inttervallihoitoon. Hänellä on oikeus tähän, mutta mikä on omaishoitajan oikeus?
Omaisena ja omaishoitajana olen huomannut, että potilaan psyykkinen kunto on huonontunut. Apua tilanteeseen olen yrittänyt terveyskeskuksesta. Terveydenhoitajat tiedostavat tilanteen ja lupailevat järjestää lähetettä mielenterveyspuolelle, muistitesteihin ym. Kuitenkaan mitään ei tapahdu.
Potilas käy lääkärissä, mutta lähetettä mielenterveyskeskukseen ei tehdä. Potilas osaa näytellä vastaanotto aja fiksua ja filmaattista, kuitenkin normaalissa perhe-elämässä on täysi piru.
Omaishoitajana olen vastuusta 24/7 tästä hoidettavasta, mutta miksi valituksiani ja avunpyyntöäni ei oteta todesta. Pitääkö jotain tapahtua ennenkuin terveydenhoitohenkilökunta herää todellisuuteen.
Nyt tilanne on se, että olen henkisesti aivan loppu ja olen ilmoittanut sen terveyskeskuksen hoitohenkilökunnalle, siellä vain hymähdellään minulle. Myös perheen "yhtenäisyys" rakoilee, koska mielenterveyspotilas terrorisoi jatkuvasti lapsen perhettä. Välit naapureihin sekä sukulaisiin on hoidettavan toimesta rikki.
Olen pyytänyt, että hoidettava laitettaisiin laitoshoitoon edes siksi aikaa että tilanne rauhoittuisi, mutta minua ei kuunnella.
Tänään ajattelinkin, lyödä kaiken uhalla hanskat tiskiin, pitäkööt yhteiskunta hoidettavan hyvänään. Antaa tapahtua mitä tapahtuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.