Kun menettää kaksi läheistään 3 kuukauden sisällä,on se melkein liikaa. Isäni kuoli lokakuun lopulla äkilliseen sairaskohtaukseen oltuaan siihen asti terve(niinkuin 68 vuotias voi olla). Ainoa veljeni riisti hengen itseltään äskettäin.Syitä oli useita:vakava masennus syksyllä,johon annettiin lyhyen sairaalahoidon jälkeen vain lääkepurkki(nykyään kun avohoito on mitä on...),isän kuolema ja viimeisenä niittinä työsuhteen loppuminen,kun työnantaja ulkoisti ko. työpisteeen yrityksestä. Tuntuu kuin nyt olisi liikaa tämä kaikki,kun yrittää pitää äitinsä jotenkin tolkuissaan tämän hirvittävän tuskan keskellä...
Pitäisi jaksaa taas hoitaa kaikki käytännön asiat,hautaus ym.
Sen lisäksi pitäisi löytää voimaa tyhjentää pikkuveljen asunto,koska sitä emme halua jättää vieraiden tehtäväksi.
Aika parantaa haavat,niinhän se on,mutta miten pysyä edes jotenkin tolkuissaan siihen saakka että aika ehtii mukaan...
Pitäisi jaksaa taas hoitaa kaikki käytännön asiat,hautaus ym.
Sen lisäksi pitäisi löytää voimaa tyhjentää pikkuveljen asunto,koska sitä emme halua jättää vieraiden tehtäväksi.
Aika parantaa haavat,niinhän se on,mutta miten pysyä edes jotenkin tolkuissaan siihen saakka että aika ehtii mukaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhu tuntaistasi ja olostasi lähimmäisten ihmisten kanssa... se auttaa. Yksin ei pidä kaikkea kesää. Jos ei ole ketään kelle puhuisit, varaa aika mielenterveystoimiston hoitajalla tai vaikka seurakunnan diakonille, he kyllä kuuntelevat.
Edellä jo sait hyviä neuvoja. Puhuminen on hyvä keino, jos olet niitä ihmisiä, jotka uskaltavat puhua pahasta olosta. Myös kirjoittaminen auttaa, samoin lohduttavien kirjojen lukeminen. Alussa kaikki on synkkää ja surkeaa, mutta muista nyt, että sinulla on vielä äiti, joka tarvitsee sinua. Sen avulla ehkä selviät itse eteenpäin. Apua kannattaa hakea, jos yhtään tuntuu, että et jaksa. Mutta sitten, kun äitisi on toipunut, on vaarana, että luhistut itse. Suru ikäänkuin siirtyy siihen aikaan, jolloin sille on tilaa. Siksi sinun pitäisi vain jaksaa huolehtia itsestäsikin. Isä ja veli ovat poissa, mutta muistot elävät. Kun pääset ensimmäisten viikkojen yli, ne muuttuvat kuukausiksi, puoleksi vuodeksi, vuodeksi. Arki vie eteenpäin. Kun aikaa on mennyt pari vuotta, on jo paljon helpompaa. Voimia ja jaksamista sinulle!
Hae itsellesi ihmisiä jotka jaksavat ja kestävät puhua tunteista uudestaan ja uudestaan ja vielä kerran uudestaan ihan alusta.