Jesajan evankeliumi

Onko Jesajan kirja kokonaan Jesajan kirjoittama?
Jesajan kirjan yhtenäisyydestä ja kirjoittajasta on kiistelty paljon.
Osa tutkijoista katsoo, että
loppuosa, luvusta 40 alkaen, on kirjoitettu vasta pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen. Jesajan
luvut 40-56 otsikoidaan usein sanalla Deutero Jesaja (Toinen Jesaja). Jesajan luvut 56-66 osa
tutkijoista otsikoi Trito Jesajaksi (Kolmas Jesaja).
Kirjan tyylin ajatellaan muuttuvan luvusta 40. Monen tutkijan mielestä alussa on voimakasta
tuomion julistusta ja sitten loppuluvuissa universaalisia pelastusnäkymiä. On myös katsottu, että
loppuluvuista saa sen kuvan, että ne olisi kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden aikana tai sen jälkeen.
Erityisesti se, että 200 vuotta Jesajan ajan jälkeen elänyt Persian kuningas Kyyros mainitaan
tekstissä nimeltä, on nähty osoitukseksi siitä, että teksti on kirjoitettu myöhemmin.
Jesajan kirjan loppuluvuissa ei kertaakaan mainita, että kirjoittaja olisi Jesaja, mutta monet Jesajan
kirjalle tyypilliset sanonnat esiintyvät sekä kirjan alku- että loppuosassa. Kirjassa on myös alusta
loppuun saakka sekä tuomion julistusta että kuvia Jumalan valmistamasta universaalisesta
pelastuksesta. Kyyroksen nimi ja se, mitä Jumala tekee hänen kauttaan, kerrotaan yhteyksissä,
joissa korostetaan, miten Herra on ainoa Jumala, joka voi kertoa etukäteen myös tulevat tapahtumat.
Jesajan kirjassa kerrotaan myös, 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, monia yksityiskohtaisia
asioita Jeesuksen elämästä! Ilman loppuosaa Jesajan kirja ei olisi niin täydellinen kokonaisuus kuin
se nyt on. Lisäksi meillä ei ole pienintäkään tietoa, että kirja olisi joskus muodostunut useammasta
osasta. Septuagintassa Jesajan kirja on yksi kokonaisuus. Qumranista löydetty Jesaja käärö (n.100
eKr.) sisältää koko Jesajan kirjan yhtenäisenä.
Tekstiä lukiessa on tärkeä huomata, että heprean kielen verbimuodot on vaikea kääntää suomeksi.
Heprean verbien muodoista käytetään nimityksiä perfekti ja imperfekti. Mutta heprean kielessä
perfekti ja imperfekti eivät ensisijaisesti ilmaise tekemisen ajankohtaa. Yleensä perfekti ilmaisee
loppuun suoritettua tekemistä ja imperfekti keskeneräistä tai jatkuvaa tekemistä. Perfektiä käytetään
myös kun kerrotaan tulevaisuudessa varmasti tapahtuvista asioista (ns. profeetallinen perfekti).
Perfektiä on käännetty tilanteen mukaan imperfektillä, perfektillä, pluskvamperfektillä tai preesensillä.

kävelemme täällä, näin jouluna sen askelten kiireen huomaa, ystävä, armo lahjoista lie tärkein, vaan mieltäsi vaivaa kiire matkaltasi pitkältä et kääntyä voi...