Tämä kirjoitus käsittelee otsikossa mainittua aluetta, eli kristinuskon ja järjen suhdetta yhdestä rajallisesta näkökulmasta, sillä yhdessä viestissä on mahdotonta sanoa kaikkea, mitä aiheesta voitaisiin keksiä ja ratkaista jokaista ongelmaa, joka siihen liittyy.
Siinä missä suhteessa luonnolliseen järkeemme liittyy oikeutetustikin määrätietoisuus, itsekunnioitus, ylemmyydentunne, omanarvontunto, jne. jolle on vierasta ujous, arkuus ja hämmennys, suhteessa Luojaan täytyisi kuitenkin olla ujo, arka, hämmentynyt, puuttua itsekunnioitusta ja omata voimakas alemmuudentunne, jne.
Kun ihmiset ovat löytäneet yhden alueen jolla he pärjäävät, he eivät helposti haluasi ajatella sitä vaihtoehtoa, että on jotakin, jonka suhteen he eivät saakaan olla löytäjiä, vaan heidän täytyy alistua löydettäviksi; että he eivät voi hallita, vaan heitä hallitaan, että he eivät tiedä, vaan ovat tietämättömiä.
On monia alueita, joissa ei pidä nöyristellä ja taivuttaa selkäänsä — tämä koskee erityisesti sitä osaa todellisuutta, joka on ihmisen tasolla tai häntä alempana ja siten hänen hallittavissaan ja vastuullaan ja johon alistumisella on tuhoisia seurauksia. Tätä voidaan kutsua luonnollisen järjen alueeksi.
Kristittynä sanon, että kun on kysymys Luojasta, on kysymys osasta todellisuutta, joka on häntä ylempänä, niin että se ei ole hänen hallittavissaan eikä vastuullaan, vaan hänestä ollaan vastuussa. Kun Luojaa yritetään hallita määrätietoisesti luonnollisella järjellä, on silläkin tuhoisia seurauksia.
Koska sen mikä on ihmisen hallinnassa ja mikä ei ole alueet ovat niin erilaisia, on ihmisen myös mahdollista heikentyä yhdellä alueella ja vahvistua toisella. Luonnon suhteen ihminen joka ei kykene hallitsemaan luontoa on heikko sen suhteen — esimerkiksi sellainen, joka ei kykene hankkimaan ruokaa tai valmistamaan lääkkeitä, näkee nälkää ja sairastuu. Toisaalta ihminen, joka ei alistu Luojalle, on heikko toisella tavalla — esimerkiksi se joka ei kykene itsehillintään tai viattomuuteen, raivoaa ympäriinsä ja turmelee itsensä, sekä toiset.
Luonnollista järkeään käyttävä ihminen on erityisen taitava, mutta hän saattaa olla ja usein onkin sisäisesti sydämessään turmeltunut, kuten myös ulkoisissa teoissaan, vaikka hänen onnistuikin antaa itsestään kunniallinen vaikutelma.
Luoja antanut ihmiselle myös luonnollisen järjen käytettäväksi, kuten tarvitsemme myös jokapäiväistä leipäämme. Luonnollisen järjen on kuitenkin toimittava yhteistyössä Luojan puhdistaman omantunnon kanssa, jotta sitä ei käytetä turmeltuneesti. Ei riitä, että olemme älykkäitä, vaikka myös se on tarpeen. Me saamme käyttää myös älyämme, mutta ensin on etsittävä Luojaa.
Usko Kristukseen kykenee palauttamaan yhteytemme Luojaan, joka tietää meitä itseämme paremmin, mikä on meille tarpeellista, mikä on hyvää, mikä on oikein — Luoja rajaa järjen sen omalle alueelle, suoden meille puhtaan sydämen työskentelemään sen kanssa.
Sitä, millaiset asiat luonnollisessa järjessä saattaisivat olla ristiriidassa kristinuskon ydinsanoman kanssa — poislukien siis historialliset lisäykset, toisten kuin Kristuksen puheet, yms. — olen käsitellyt toisissa viesteissä.
Siinä missä suhteessa luonnolliseen järkeemme liittyy oikeutetustikin määrätietoisuus, itsekunnioitus, ylemmyydentunne, omanarvontunto, jne. jolle on vierasta ujous, arkuus ja hämmennys, suhteessa Luojaan täytyisi kuitenkin olla ujo, arka, hämmentynyt, puuttua itsekunnioitusta ja omata voimakas alemmuudentunne, jne.
Kun ihmiset ovat löytäneet yhden alueen jolla he pärjäävät, he eivät helposti haluasi ajatella sitä vaihtoehtoa, että on jotakin, jonka suhteen he eivät saakaan olla löytäjiä, vaan heidän täytyy alistua löydettäviksi; että he eivät voi hallita, vaan heitä hallitaan, että he eivät tiedä, vaan ovat tietämättömiä.
On monia alueita, joissa ei pidä nöyristellä ja taivuttaa selkäänsä — tämä koskee erityisesti sitä osaa todellisuutta, joka on ihmisen tasolla tai häntä alempana ja siten hänen hallittavissaan ja vastuullaan ja johon alistumisella on tuhoisia seurauksia. Tätä voidaan kutsua luonnollisen järjen alueeksi.
Kristittynä sanon, että kun on kysymys Luojasta, on kysymys osasta todellisuutta, joka on häntä ylempänä, niin että se ei ole hänen hallittavissaan eikä vastuullaan, vaan hänestä ollaan vastuussa. Kun Luojaa yritetään hallita määrätietoisesti luonnollisella järjellä, on silläkin tuhoisia seurauksia.
Koska sen mikä on ihmisen hallinnassa ja mikä ei ole alueet ovat niin erilaisia, on ihmisen myös mahdollista heikentyä yhdellä alueella ja vahvistua toisella. Luonnon suhteen ihminen joka ei kykene hallitsemaan luontoa on heikko sen suhteen — esimerkiksi sellainen, joka ei kykene hankkimaan ruokaa tai valmistamaan lääkkeitä, näkee nälkää ja sairastuu. Toisaalta ihminen, joka ei alistu Luojalle, on heikko toisella tavalla — esimerkiksi se joka ei kykene itsehillintään tai viattomuuteen, raivoaa ympäriinsä ja turmelee itsensä, sekä toiset.
Luonnollista järkeään käyttävä ihminen on erityisen taitava, mutta hän saattaa olla ja usein onkin sisäisesti sydämessään turmeltunut, kuten myös ulkoisissa teoissaan, vaikka hänen onnistuikin antaa itsestään kunniallinen vaikutelma.
Luoja antanut ihmiselle myös luonnollisen järjen käytettäväksi, kuten tarvitsemme myös jokapäiväistä leipäämme. Luonnollisen järjen on kuitenkin toimittava yhteistyössä Luojan puhdistaman omantunnon kanssa, jotta sitä ei käytetä turmeltuneesti. Ei riitä, että olemme älykkäitä, vaikka myös se on tarpeen. Me saamme käyttää myös älyämme, mutta ensin on etsittävä Luojaa.
Usko Kristukseen kykenee palauttamaan yhteytemme Luojaan, joka tietää meitä itseämme paremmin, mikä on meille tarpeellista, mikä on hyvää, mikä on oikein — Luoja rajaa järjen sen omalle alueelle, suoden meille puhtaan sydämen työskentelemään sen kanssa.
Sitä, millaiset asiat luonnollisessa järjessä saattaisivat olla ristiriidassa kristinuskon ydinsanoman kanssa — poislukien siis historialliset lisäykset, toisten kuin Kristuksen puheet, yms. — olen käsitellyt toisissa viesteissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yhdestäkään jumalaolennosta ei ole ensimmäistäkään todistetta. Ei sinun jeesuksesta, ei alahista, ei brahmanista, ei zeuksesta jne ... Olet höystänyt todellisuutesi mielikuvitusolennoilla.