Mun päivät taitaa pikapuolin olla luetut. Ainakin toivon niin. Mitä mieltä te ootte: Pitäisikö jättää joku viimeinen viesti omaisille? Mahdollisesti siinä kirjeessä kertoisin pahasta olostani ja siitä, että voimat sen kanssa loppui. Läheisille korostaisin, ettei he ois voinu tehdä mitään tän asiam ehkäisemiseksi ja että toivon heidän joskus vielä ymmärtävän tän ratkaisun. Toisaalta aiheuttaisiko tollainen kirje vaan lisää avoimia kysymyksiä ja järkytystä? Tai olisko millään sanoilla omaisille merkitystä siinä kohtaa, kun ne löytäis mun ruumiin?
Pyydän, vastatkaa asiallisesti. Ja ennen kuin joku ehtii miettiä niin kyllä, tajuan, että jätän hirveän surun jälkeeni. Mulla ei ole lapsia, ja asun vanhemmilla. Tunnen todella paljon syyllisyyttä suunnitelmani takia.
Pyydän, vastatkaa asiallisesti. Ja ennen kuin joku ehtii miettiä niin kyllä, tajuan, että jätän hirveän surun jälkeeni. Mulla ei ole lapsia, ja asun vanhemmilla. Tunnen todella paljon syyllisyyttä suunnitelmani takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellä samanlaisia ajatuksia. Niin tai näin, läheiset järkyttyy.
Olen lukenut ja myös kuullut monta itsemurhan jälkeen jääneen läheisen tuntemuksia. On myös omassa suvussa tällaisia tapauksia ja jää todella loppuelämän kestävä murhe, jos omaisille ei jää viestiä.
Mitä enempi on jäänyt jälkeen sen helpompi heidän on sitten jälkeenpäin ymmärtää, miksi se rakas ei jaksanut vaan lähti. Minulta on mennyt ukki, eno, isän paras ystävä, äidin kaksi serkkua, isän eno ja hänen serkku oman käden kautta ja se on ihan hirveää suvulle. Mitään viestiä tai hyvin vähän jäi sureville tiedoksi heidän motiiveistaan. Olivat niitä hiljaa kärsijöitä.
Ei siitä koskaan toivu.
Ehdotan teille, että annatte itsellenne aikaa vaikka kaksi vuotta ja alatte kirjoittamaan itsestänne, tunteistanne päiväkirjaa, jätätte kuvia ja vaikka ääniviestejä. Se auttaa jälkeen jääviä surussa ja kaipuussa ja teistä jää heille elämään jotain arvokasta. Miten rakas voi olla vaikka jollain kasetin pätkällä muutaman lauseen puhuminen. Siinä minulla on muisto enon äänestä.
Ja vielä muistutan. Itsemurha ei koskaan karkaa väkisin käsistä. Ei sen kanssa kannata hätiköidä. Ja ei siitä ole ainakaan vahinkoa, vaikka se sitten jää tekemättäkin.
Olen itse huomannut netistä lukiessani että omaisten mielestä on pahinta jos ei ole mitään kirjettä tai selitystä miksi sen teit. Ei se silti ole välttämätön.
Onko yhtään mahdollista jutella keskenään tästä asiasta?
Kik: Onnentie