Intiaanien ajatusmaailmaa lainatakseni

Minä odotan innolla tulevaa, voi olla että sankarihautoja vielä itsenäisyytemme takia kaivetaan. Olen valmiina reservissä kun kutsu tulee

Vaikka sydämeni on surusta musta, lentää sieluni korkealla sinitaivaalla kotkan lailla. Sieltä se yllättäen iskee rautaisin kynsin kiinni tunkeutujaan kuin ristihuuliseen jänikseen joka yrittää purra poikki uuden kevään versot ennen kuin ne ehtivät kasvaa karjan ruoaksi ja kansan hyvinvoinniksi.

Tätä vautia kun pahuus maailmassa lisäntyy, ei mene kauan kun se tuhoaa itse itsensä. Ja kaiken muun siinä ohessa.

Mahot akat ja vanhat ukot ei tulevia ajattele. Kun vain itsellä rahapussi täyttyy.

Eiköhän viisaat inkkarit tarkoittaneet tuolla, että ovat sinut itsensä ja elämänsä, maailman kanssa, he elivät täysin tässä hetkessä, "nyt on ihan yhtä hyvä aika kuolla kuin koska tahansa" eikä "nyt pitää äkkiä kuolla ettei näe kamalaa tulevaisuutta".

Ihmiskunnan historia on pullollaan tärähtäneitä "johtajia", jotka sotivat valtansa puolesta, vaarantavat maailman rauhan tilaa.

Poliiittisessa johdossa on vallanhimoisia petoja eri puolilla maailmaa.

Kannattaisi lukea raamattua niin tietäisi mitä tuleman pitää. Kuolema ei ole koskaan parempi vaihtoehto jos et tunne Jeesusta. Vain hän voi viedä ihmisen parempaan paikkaan.

Kun maailman sota tuhoaa lähes kaikki ihmiset jää kuitenkin jotkut henkiin. He saavat Jumalan armosta nähdä kuinka Jeesus tekee maapallosta uudelleen paratiisin. Tuhat vuotta kestää rauha ja paratiisimaiset olot. Kannattaa siis aina odottaa eikä valita kuolemaa.

Mutta ennen tuota rauhaa tapahtuu paljon pahaa koska ihmiset eivät halua kääntyä Jumalan puoleen. Haluatko sinä?

Paratiisi ei ole kyllä maapallolla. Se on paikka jossain, mutta ei täällä ja sinne ei tällaisen keskenkasvuisen ihmislajin yksilöt pääse kuin tarjottimella kantaen. Sinne kehitytään pitkällä, pitkällä sielun ja hengen yhdistymisen tiellä ja se vaatii paljon jälleensyntymisiä ja elämää eri tasoilla.