Köyhä jouluateria

Tapetit irtoilee nurkissa.

Joka tuollakin tarjoilulla kerskuu on pipi päästään. No sitähän tuo narsisti onkin.
Katsokaa nyt itse, ei tuossa ole mitään juhlallista, eikä kehuttavaa, ihan perusköyhän arkikattaus.

Kapiukon "kevyt kenttälounas" ? Ei hullumpaa.

Tapetit irvistelee, isäntä irvistelee.
Kuin on paras.

Mie ensteks ihmettelin kuinka tää piispa esittelee joulupöytäänsä mutta sehän ei ollutkaan Askola vaan Paloheinän emakko Kapi.

Kovin on heil sammaa näkköö.

hyvää ruokaahan tuo on, ja syy miksi en syö on laiskuuteni

Kyllä Hurstin pöydässä oli leuhkemmat eväät.Kyllä näkee, ettei aliupseerin eläkkeellä syödä kunnolla jolunakaan.

Ei ollut katettu herra everstille, joka kanssa tehnyt sinunkaupat.

kapi ryyppäsi halpaa viiniä suoraan pullosta.
Parasta mitä jouluaterialla. hehheh, kyllä on paras kaikessa.

Laitanpa vielä tähänkin tämän, jonka laitoin oman avaukseni lopuksi:

>>Mikähän on ihmisessä se tekijä, joka tuottaa tuollaista, jota olen nyt saanut tässä ja jopa omina avauksinaankin? Onko se ylemmyydentuntoa siksi, kun näkivät kuvistani vaatimatonta kotiani ja jouluateriaani, ja heillä on paljon komeammat kodit ja oli juhlavammat ateriat? Tuskin, sillä sellaisessa asemassa oleva vaikenisi tuollaisista, jos olisi asemansa mukaisesti hienotunteinen, ja jos olisi nousukasmaisen leuhka, hän haluaisi tehdä minut kateelliseksi ja näyttäisi kuvillaan kuinka paljon paremmin hänellä nuokin asiat ovat.

Luulenpa - itse asiassa olen varsin varma - että tuollaista teettää sittenkin vain kateus. Kun vailla läheisiä tai ystäviä olevina, kaikkien hyljeksiminä ovat joutuneet joulunsakin yksin murjuissaan viettämään vain kepupalsta seuranaan saivat sätkyn joulukertomuksestani ja -kuvistani ja sitten purkivat pahaa oloaan siten kuin nähdään.

Minulla oli siis oikein mieluista seuraa, jonka kanssa oli mukava viettää joulua mm. siten kuin kerroin. Minulla on myös oikein mukava ja viihtyisä, kaikkiin tarpeisiini täysin riittävä koti hyvin kivassa maisemassa arvostetulla pientaloalueella lähes keskuspuiston laidassa mutta vain 11 km:n päässä Stadin keskustasta. Kotini on rakenteiltaan erinomaisessa kunnossa, vaikka keittiö-ruokailuhuoneen ikkunaseinän tapetti näkyy nurkan alakulmasta vähän irronneen - täytyy korjata.

Kotini kalustus on jo melko vanhaa, kun en ole enää leskenä ollessani mitään uusinut. Esille nostettu tämän työhuoneeni kirjahylly on paljon vanhempaa perus, ostimme jo 12 vuotta sitten edesmenneen vaimoni kanssa v. 1984 muuttaessamme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Minulla nimittäin oli jo silloin paljon kirjoja, opettajavaimollani vielä enemmän, ja halusimme kirjoillemme yhteisen hyllystön. En muista, mitä tämä hyllystö on nimeltään, mutta laadukkainta mahdollista, umpipuista se on. Pienempi, kahden hyllykön pätkä tätä samaa hyllyä on tämän työhuoneeni vastapäisellä seinällä. Olohuoneessa on lisäksi kaapillinen hyllystö ja makuuhuoneessakin on Lundia-hyllystöä. Kaikilla niillä on kirjoja ja muuta.

Totta on, että melko turhia pölynkerääjiä ovat nuo kirjat, joita minulla on n. 2000 nidettä, sen totesi myös naisystäväni noita hyllyjäni taas siivotessaan. Eikä kirjoja tarvita enää tiedonhakuun, kun netistä tieto löytyy nopeammin ja varmemmin. Mutta kyllä minä edelleen luen melkoisesti, en niinkään tietoja etsiäkseni kuin huvikseni, aikani kuluksi tai muuten vain.

Hyllyssä, josta ”tarkkasilmä” on huomannut nuo Lenin, Stalin ja Mao -kirjat, on kyllä ensimmäisenä kirja Viimeinen tsaari (Nikolai II:n elämä ja kuolema) ja myös kirjat Napoleonista, Hitleristä, Mussolinista, Churchillista ja eräistä muista, ja alemmalla hyllyllä on ensin kolme Paasikiven kirjaa, sitten Kekkosen elämäkerran kaikki osat ja sen jälkeen Koiviston kirjat ”Historian tekijät” ja ”Kaksi kautta” ym. Ylemmällä hyllyllä on lisää muista poliittisista tekijöistämme, mm. Ahtisaaresta, Lipposesta ja Halosestakin, mutta on siellä kirjoja myös Virolaisesta, Karjalaisesta, Väyrysestä, Iiro Viinasesta ja muista. Kuvassa pääni takana olevassa hyllyssä on mm. talvisodan ja jatkosodan historiat ja muuta sotahistoriallista kirjallisuutta, jota on enemmän olohuoneen hyllyssä, siellä Mannerheimin muistelmat kunniapaikalla.

Kun nuo samat näkyvät säälitelleen minua myös siksi, että pienellä eläkkeelläni joudun kituuttamaan. En toki mikään suurituloinen ole, mutta kun eläkkeitä on kaksi - toinen tosin vain puolikas, mutta lähes yhtä suuri ”kokonaisen” kanssa, kun se määräytyy paremmasta palkasta - kyllä niillä pärjäilee niin mukavasti, että ei tarvitse ainakaan ruoissa eikä juomissa tai vaatetuksessa kitsastella, rahaa riittää muuhunkin elämiseen - mm. useampaan kaukomatkaan vuosittain - ja vähän tuppaa jäämään sivuunkin, jota olen sijoitellut joskus ihan hyvin, joskus myös huonommin. Mutta mitäpä siitä, ei täältä mitään mukaansa saa.

Tämä saa nyt riittää huojentamaan minun tilastani ja tilanteestani huolestuneiden mieltä<<

Kyllä minä suosittelen kapille, että vie mötkön ensi jouluna Hurstin joulupöytään. Oli tuo kapin esittelemä joulupöytä niin niukka ja miljöö ankea.

Kapi on meidän köyhäin ja yksinäisten ystävä ja lohtu. Ei ollut täällä jouluna ja siittä tuli hänelle paha mieli. Tuli nyt ja antoi taas elämän meillekkin.

Älkää huoliko, niukkuus ja vaatimattomuus, joita tuo Kapin joulupöytä edustaa, on nouseva trendi.

Joulukaan ei enää ole sellainen törsäilyn ja mässäilyn juhla kuin mitä se pahimman kulutuskeskeisyyden ja kaupallisuuden huumassa on ollut. Kohtuullisuus on kunniakkaampaa kuin yltäkylläisyys.

Kapilla on ollut vaatimaton ja niukkuutta sisältänyt elämä, josta syystä hänelle on tullut tapa hankkia joulupöytäänkin halpaa ja tavallista tarjottavaa, vailla erityisiä makuelämyksiä tai eksoottisia erikoisuuksia, perusasiat kunniaan teemalla. Niin pitääkin. Ei viinin tarvitse olla ylähyllyltä otettua, kyllä alempaakin saa riittävän laadukasta. Eikä silakoissa ole mitään vikaa, vaikka sanonta silakasta pieninä joulukaloina sitkeästi elääkin.

Asumismieltymyksissäkin tuo ankeahko 70-lukulaisuus, jota Kapin koti edustaa, saattaa hyvinkin olla vielä kovinkin korkealla. Onhan vanhat torpat, mummommökit, kuin rintamiestalotkin kokeneet renesanssin ja nousseet arvoon arvaamattomaan. Seuraavana saattaa olla 70 luvun synkkien rivareiden aika.

Joten älkää pilkatko Kapia.

Kun ei ole omaa taitoa, jouluruokakin suodään muovirasiasta.

Voiko ihminen tuollaista moskaa suuhunsa pistää? Laatikot näyttävät ihan vanhentuneilta, alennuksella ostetuilta.

Tuotako ne kehuu monissa miehin.
Oikein härän keskifilettä.