Todettakoon ettei minulla ole mitään millä oikeesti voisin puolustaa Esko Ahoa (kesk). Pääministeri kautenaan hän onnistui tuhoamaan lähes kaiken siitä hyvinvointivaltiosta, jota oli rakennettu. Paavo Lipposen kaksi hallitus joutui työskentelemään tehtyjen virheiden alaisena sekä pyrkien minimoimaan virheiden vahingot. Valtio joutui ottamaan jatkuvasti Ahon hallituksen aikana lisä velkaa, jotta pelastettiin huonosti hoidetut konkurssikypsät pankit. Lipposen hallituket saivat syöksykierteen pysäytettyä, mutta hyvinvoinnin ylläpitämiseen rahat eivät riittäneet.
Aho lauantaiseurassa menetteli siis kohtuullisesti. Joskin lisäsi oman puolueensa taakkaa. Johon varmasti palataan. Miksi Aho kertoi, ettei muista oliko puoluesihteeri Lankia ensimmäinen joka kertoi hänelle Rusi-jupakasta.
Ehkä se johtui siitä, että Lankia oli ollut vetämässä mattoa Ahon alta sekä kehottamassa Yhdysvaltain opiskeluvuotta tai -vuosia. Ahosta oli tullut taakka työrefformeineen.
Toisaalta puoluesihteeri Lankia ja keskusta ei riittävästi tukenut Esko Ahon hankkeita Suomessa predentinvaalissa ja erityisesti, kun Aho joutui sivuraiteelle.
Kosto se oli pienikin kosto Aholta Lankialle?
Aho lauantaiseurassa menetteli siis kohtuullisesti. Joskin lisäsi oman puolueensa taakkaa. Johon varmasti palataan. Miksi Aho kertoi, ettei muista oliko puoluesihteeri Lankia ensimmäinen joka kertoi hänelle Rusi-jupakasta.
Ehkä se johtui siitä, että Lankia oli ollut vetämässä mattoa Ahon alta sekä kehottamassa Yhdysvaltain opiskeluvuotta tai -vuosia. Ahosta oli tullut taakka työrefformeineen.
Toisaalta puoluesihteeri Lankia ja keskusta ei riittävästi tukenut Esko Ahon hankkeita Suomessa predentinvaalissa ja erityisesti, kun Aho joutui sivuraiteelle.
Kosto se oli pienikin kosto Aholta Lankialle?
Vastaukset 14
Vanhimmat
PÄÄMINISTERINÄ.DEMARIEN LIPI HOITI HOMMAN 100-0 JA NOSTI SUOMEN AHOLAISESTA DIKTATUURISTA POIS
> "Valtio joutui ottamaan jatkuvasti Ahon hallituksen aikana lisä velkaa, jotta pelastettiin huonosti hoidetut konkurssikypsät pankit. Lipposen hallituket saivat syöksykierteen pysäytettyä, mutta hyvinvoinnin ylläpitämiseen rahat eivät riittäneet."
Tuon pankkikriisin lähtölaukaus ammuttiin edellisen hallituksen (kok sdp) aikana vapauttamalla rahamarkkinat antamatta valvojille tarvittavia työkaluja. Sen seurauksena pankkien hulvaton lainabuumi ja keinottelu etenkin kiinteistökaupoilla. Ahon hallituksen aloittaessa huhtikuussa 1991 pankit pysyivät pystyssä enää ketjukirjetyyppisellä keinottelulla: tappiot kuitattiin uudella velalla ja vakavaraisuusvaatimus rukkaamalla kiinteistöjen arvoja 2-3 -kertaisiksi...
Viimeisen niitin katastrofiin löi pankki-manu Koivisto, joka konklaavissaan 6.5.1992 paimensi tuomioistuimet antamaan pankeille suosituimmuusaseman. Siitä lähtien asiakkaat hävisivät järjestelmällisesti riitansa pankkeja vastaan. Koivisto itse ilmoitti pelin hengen kirjassaan "Kaksi kautta": "lainsäädännön ja valvonnan perimmäinen ja tärkein tarkoitus on pitää huolta siitä, että pankkien asema ei vaarannu."
Pankkien asema ei vaarantunut, kansalaisille ei käynyt yhtä hyvin. Asiakkaitten konkursseista tuli pankeille kannattavinta bisnestä: omaisuus pakkohuutokaupoista halvalla ja kaksin-kolminkertaisella hinnalla jopa samana päivänä eteenpäin. Konkurssista jäljelle jäänyt velka kuitattiin yhteiskunnan tuesta; tappioriskiä ei siis ollut.
Myöhemmin todellisuuden valjettua Koivisto kiukutteli, kuinka "kaikki eivät käyttäytyneet niin kuin olivat aikaisemmin käyttäytyneet" ja täsmensi tarkoittavansa ainakin pankinjohtajia. Mutta silloin olikin jo nk. löysät housussa.
Rahamarkkinat oli vapautettava. Kerrot kuitenkin ketkä olivat syyllisiä. Ei valtio vaan pankit, jotka voittojen maksimoimiseksi nopeassa aikataulussa syöttivät lainamarkkoja. Jokaisella piti olla myös vastuuta tekemisistään. Jossakin vaihheessa tuli pää vetävän käteen.
No siinä kävi niinkuin kävi. Pankkien ahneus johti kaaokseen, jonka maksumies oli valtio.
Kepulaiste tömistäjien on kyllä turha syytellä muita samassa veneessä olivat täysin purjein.
> "Kepulaiste tömistäjien on kyllä turha syytellä muita samassa veneessä olivat täysin purjein."
Tulkitsen tuon, että myönnät myös sdp:n ainakin osalliseksi tapahtumiin.
Tuolla avausviestissä kyllä sysäsit (käsittääkseni) koko roskan Ahon hallituksen syyksi ja esittelit Lipposen valtakunnan pelastajaksi, vaikka pohja oli pudonnut jo ennen kuin Ahon hallitus astui virkaansakaan. Siinä hallituksessa, joka päätti rahamarkkinoiden vapauttamisesta ja uuden tilanteen vaatimista valvontamekanismeista, oli asiassa keskeisenä valtiovarainministerinä Erkki Liikanen. Mikä hänen roolinsa oli hommien menemiseen totaalisesti pieleen?
Lauantaiseurassa ei varsinaisena tärkeänä asiana ollut 1990-luvun lama, joskin Esko Ahon hallitus tuhosi kautenaan lähes kaiken ja sai suurtyöttömyyden sekä raskaan velkaantumisen aikaan. Kahdeksan vuotta tämän tuhotulvan jälkeen vaurioita on Paavo Lipposen hallitukset pyrkineet korjaamaan. Työllisyyteen ja yhteiskunnan palvelutehtäviin tarkoitetut varat jouduttiin käyttämään velkataakan hoitamiseen. Tässä olemme tosiasiassa edelleenkin.
Pääasia lauantaiseurassa esille tulleista asioista oli kuitenkin oli Rusi-tapaus ja Esko Ahon unohdus, kuka oli ensin puolusihteeri Lanki vai Itälä. Totesin, että kysymys oli itseasiassa piikki Lankian lihaan siitä, ettei puolusihteeri tai puolueen oraganisatio tukenut hänen hankkeitaan presidentinvaalisssa tai sen jälkeen.
Aho pakeni tilanteesta "opiskelemaan" Yhdysvaltoihin.
Otsikkoni kuvaa sekä lukemis- ,että laskemistaitoasi. Holkerin hallitus mohelsi asiat, Ahon hallitus joutui kusisessa paikassa tekemään kaikenlaista, joka oli tyhmälle demarille liikaa. SAK ei ollut erityisen avulias Ahon hallituksen aikana kun todellinen hätä oli jo käsillä.
Jos haetaan todellista syyllistä lamaan (tietysti Holkerin hallituksen lisäksi) niin se on SDP, joka ei uskaltanut tulla hallitukseen Holkerin hallituksen jälkeen, koska tiesi asioiden olevan niin huonosti kuin ne olivatkin. SDP:ssä laskeskeltiin (aivan oikein) että Ahon hallitus joutuu niin pahaan tilanteeseen, etteivät hallituspuolueet siitä kunnialla selviä.
Näin kävikin, kepu koki vaalitappion ja lamasyyllinen (SDP) pääsi paikkaamaan tekemiään virheitä valmiiseen pöytään. Lipponen jatkoi Suomentappolinjaa myymällä kansallisomaisuuden. Suurimman osan siitä ilmana Saksan taivaalle.
kuin Esko Aholla (kesk).
Enpä muista sellaista kaaosta saadun aikaan, kuin mitä Ahon porvarihallitus sai. Maa joutui todella huonoon tilanteeseen ja velkaantui niin, että meni lähes vuosikymmen paikkaamiseen.
Keskustan menettelytavat tuolloin eduskuntavaalitaistelun aikana sulki mahdollisuudet yhteishallitukseen. Muistutan vain ne henkilökohtaiset tölväisyt joita mm. Esko Aho harrasti yhdessä keskustalaisen tv-toimittajan kanssa.
Oli valitettavaa, että pelastustyö Suomi vaati omaisuuden myyntiä, jotta selvittiin kykenemättömän keskustan jälkeensä jättämän tilanteen korjaamiseksi. Ja näyttää siltä, että toistakymmentävuotta sitten tehdyt ratkaisujen vaikutukset ulottuvat edelleen. Nyt sitten keskusta yrittää korjata tekemiään virheratkaisuja samoilla eväillä yhteitoiminnassa demareiden kanssa tilannetta edelleenkin.
Kysyin:
"Siinä hallituksessa, joka päätti rahamarkkinoiden vapauttamisesta ja uuden tilanteen vaatimista valvontamekanismeista, oli asiassa keskeisenä valtiovarainministerinä Erkki Liikanen. Mikä hänen roolinsa oli hommien menemiseen totaalisesti pieleen?"
En saanut vastausta, mutta siltä varalta, että ymmärryskykysi olisikin rajoittunut, niin yksinkertaistan aluksi kysymyksen muotoon
"Oliko rahamarkkinoiden vapauttamisesta ja sen vaatimista valvontakeinoista päättäneessä Holkerin hallituksessa raha-asioista vastaavana ministerinä Erkki Liikanen?"
tähän keskusteluun ks. linkit:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=20500000000403219
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=20500000000403326
Minua ei kiinnosta kuka ja ketkä tuolloin pankkikriisin ja laman aikaan, ennen sitä tai sen jälkeen ovat olleett vallassa. Kaikki poliitikothan silloin olivat vallassa, kuka hallituksen kuka opposition kautta.
Minä olen huolissani siitä, että pankeille (monia niistä ei enää ole olemassakaan) annettiin valta ja vapaat kädet kaataa terveitä yrityksiä, rikkoa tehtyjä sopimuksia ja imuroida konkurssien avulla rahat sekä yrityksistä että veronmaksajilta. Poliitikothan pankeille sen vallan antoivat. Eikä kukaan heistä halua, että asioita tutkittaisiin ja syylliset rangaistaisiin ja kärsineet saisivat oikeutensa (ehkä myös omaisuutensa ja rahansa) takaisin.
Kaikki poliitikot olivat samassa veneessä.
...
Valtiovarainministerien nimistä voi usein lukea valtiontalouden tilan:
- 1930-luvun laman aikaan oli Niukkasen niukkas-budjetit.
- 1950-luvulla valtiontaloutta piti tasapainottaa ja pantiin Meinander meinaamaan, mistä saada rahaa. Kun rahaa sitten saatiin, se jaettiin pois Sarjalan lisäbudjetteina.
- 1960-luvulla, kun alettiin vakauttaa, piti saada tuohta valtion kassaan, joten valtiovarainministeriksi valittiin Koivisto. Pian tunnustettiin valtiontalouden tila, jolloin ministeriksi valittiin Raunio. Kun vakauttamista yritettiin uudelleen, ei onnistumiseen enää uskottu, koska pohja oli pettämässä ja työmarkkinajärjestöt kinasivat vastaan, joten ministeriksi istutettiin Hetemäki.
- Budjetti paisui 1980-luvulla kovasti, kun ministerinä olikin Liikanen, jonka jälkeen rahaa pani menemään kuin koskesta vettä kevättulvassa Louekoski.
- 1990-luvun säästötoimet eivät tuntuneet selvän miehen työltä, joten ministerinä oli Viinanen.
Olen todennut ettei Holkerin hallitus ollut varsinaisen laman syy. Syyt olivat yleismaailmalliset sekä se, että luotonanto räjähti käsistä helppojen voittojen saamiseksi.
Toisaalta ilmeisesti valtion pusiin virtasi rahaa ja valitsi vauhtisokeus. Niitä aikoja eläneenä ja ehkä läheltäkin seuranneena, olisi ollut varmasti vaikeata kertoa, että valtion pussin suu suljetaan tässä ja nyt. Rahaa olisi pitänyt ennen lamaa jakaa vain kihvelillä ja sitä jaettiin pyörökuormaajalla. Eipä eduskunnassa ollut muutakuin jakajia. 200 kansanedustajaa, jotka esiintyivät kaiken tietävinä talousasiantuntijoina.
Jostakin syystä jätät pois ainakin kaksi valtiovarainministeriä.