Kas tässä: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2016/12/28/vapaa-ajattelija-42016/
Juttuihin erikseen linkeistä. Näköislehteen "Lue verkossa" kohdasta.
Juttuihin erikseen linkeistä. Näköislehteen "Lue verkossa" kohdasta.
Kuolema-teema Vapaa ajattelija -lehdessä
Lukija.huom
13251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suvi Auvisen mukaan kuoleman jälkeen ei ole mitään ja hän pitää sitä faktana, joten hän syyllistyy älylliseen epärehellisyyteen, koska kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tarkalleen ottaen tapahtuu. Älykäs ihminen, joka syyllistyy älylliseen epärehellisyyteen on mielestäni lapsellinen otus, jota ei voi ottaa vakavasti.
Tarviiko ketään ottaa välttämättä vakavasti? Ne jotka tahtoo että ne otetaan aina ja kaikkialla vakavasti on niuhottavia neitsyitä. Jos olet niuhottava tiukkapipo, ei sulla paljon kavereita ole. Näiden ympäriltä kaikki kaunis kuolee. Näin se vaan menee.
Kirjoittaja toi esille lehdissä mielipiteensä mun mielestä. Kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu.
Tiivistän: ihmisiä vaivaa turhantärkeys. Turhantärkeyden on kuoltava. Tässä se oikea kuolema.
Turhantärkeys on samaa kuin ego. Kun otamme rennosti, ei ihmisten mielipiteet eikä omatkaan horinat niin merkkaa.
Sitähän mä just ajoin takaa, että älyllinen epärehellisyys on nimenomaan sitä turhantärkeyttä, kun oma mielipide on jopa totuutta tärkeämpää. Sehän on nimenomaan sitä äärimmäistä itsensä korostamista. Tää maailma on nykyisin ihan helvatan sekasin juuri tästä älyllisestä epärehllisyydestä joka rehottaa kaikkialla. Totuutta raiskataan miten vaan oman edun nimissä. Eihän tämä mikään uusi asia tietenkään ole, mutta nykyaikana vois ihmisiltä odottaa jo vähän enemmän. Huoh....
Sanoisin näin, että itseään ei pidä ottaa niin vakavasti, muita täytyy taas kohdella vähän hellemmin. Eikä muilta voi vaatia enemmän kuin itseltään, niin toimii vain narsisti.
Aha noin päin ajattelit. Mielenkiintoista miten eri tavalla tuo aloitus voidaan nähdä. Esiintulemisen kirjoittelun kautta koen usein nöyryytenä ja mielipiteidensä piilottelun omana tietona koen ylpeytenä.
Hiljaisuus on monesti ylpeyttä ( tyyliin: ...ja minähän en noita opeta enkä tietojani jaa)
Niin sanotun Luciferin ylpeyden sanotaan just olevan siinä, ettei olla esillä eikä tahdota jakaa mitä jaettavana voisi olla (kokemuksia, tietoja, näkemyksiä). Minä-muodossa puhuminen ei välttämättä ole aina tärkeilevää vaan ihmisenä olemista, tulemista samanlaiseksi kuin ystävät muut ympärillä.
Positiivisena näen, että aloittaja toi esille näkemyksiään, olivat ne uskovaisia näkemyksiä tai ateistisia näkemyksiä.
Ja sitten tämä totuuspuoli. Ymmärrän että tuo arvosteltu S.A. kokee mielipiteensä juurikin totuutena. Koska hän näin kokee, hän on rehellinen.
Jollekin toiselle totuus voi olla erilainen. Hänen mielestään totuus on: kuoleman jälkeen ei ole elämää. Tämä on hyväksyttävä hänen totuudekseen.
Ehkä emme kirjoita ihan samasta asiasta. Avasin vain tuon aloittajan linkin ja sieltä Auvisen jutun, joka oli mielestäni aika lapsellista höpötystä siitä, että ihmisestä tulee kuoleman jälkeen puu, tai timantti, siis toki vain symbolisella tavalla, mutta kuitenkin.
Totuus on kuitenkin se, että kukaan meistä ei oikeasti tiedä mitä kuoleman jälkeen oikeasti tapahtuu ja täytyy olla todellakin älyllisesti epärehellinen, jos väittää muuta. Nekin, jotka ovat kertoneet kuolleensa, ovat kokeneet vain sen välittömän hetken, eivät siis vielä kuitenkaan kokonaan kuolleet.
Mielestäni tapaus Lucifer oli kaikkea muuta kuin hiljaista ylpeyttä. Luciferhan nimenomaan halusi olla framilla, Jumalaakin suurempana, viisaampana ja kauniimpana. Ylpeys toki usein piiloutuu vaatimattomuuden viittaan.
Laumasieluisuuteen kuuluu miellyttäminen ja halu kuulua joukkoon. Nuo vapaa-ajattelijoiden jutut ovat vain yksi sen muoto. Tietenkin mielipiteensä saa tuoda julki kuka tahansa, missä tahansa, mutta samanmielisten joukossa se ei ole mitenkään rohkeaa, eikä omaleimaista.
Ymmärrän kyllä, että joukkoon kuuluminen antaa turvaa ja helpottaa tätä maallista eloamme, mutta sekin pitäisi ymmärtää, että oma joukkoni ei välttämättä ole yhtään sen parempi kuin tuon toisenkaan joukko. Jos ihminen on vielä kovin nuori, niin laumasieluisuuden voi vielä antaa anteeksi, mutta vanhempana pitäs olla jo viisaampi ja pysyä vähän kauempana kaikista joukoista. Ei se niin kamalaa ole olla oman tiensä kulkija, oikeastaan se on paljon parempaa kuin mikään lauma!
Oma lähtökohtani on ennenkaikkea sellainen, että ajattelen miten tuo mainostamasi henkilö voi mahdollisesti loukkaantua jutuistasi. Tietty joku voi loukkaantua hänen jutuistaan. Puolustan ateistia teistinä, koska koen että häntä on mahdollisesti halvennettu. Ja tiedän, miltä tuollainen kirjoittelu voi tuntua.
En mainosta kyseistä henkilöä ja nyt muistankin nähneeni hänet televisiossa ja hänhän esiintyy jonain anarkistina ja täytyy myöntää, että kyseinen ajattelusuuntaus ei nauti omassa näkemyksessäni kovinkaan suurta suosiota. Se tuo mieleeni kaikenlaista sekavaa yhteiskunnan häirintää ja tietenkin vanhat kunnon punkkarit!
Toki julkisuuden henkilön pitää kestää kritiikki omista höpinöistään. Tuollaiset jutut nyt eivät ole edes mitenkään omaperäisiä, vaan oikeastaan aika tyypillisiä nykyaikaisen länkkärin juttuja. Vähän jatkumoa hippien jutuille, punkkareiden ja monien muidenkin ns. kapinallisten. Muodikasta esillä oloa, joka vaihtuu aina trendin mukana.
Sori, taidan vaan olla liian vanha innostumaan niistä.
Päädyn osaltani tällaiseen ratkaisuun omalta osaltani: ulkoinen olemus ja kirjoitustyyli ei välttämättä kerro, minkälainen ihminen todellisuudessa on. Itseänsä esille tuova voi olla joko nöyrä tai ylpeä, riippuen ihan tyypistä. Ja minä-muotoa käyttävä voi olla äärimmäisen nöyrä ja epä-egoistinen, tai toisinpäin.
Varoitan tekemästä liian vahvoja johtopäätöksiä egoistisuuden suhteen. Parempi uskoa naiivisti toisen olevan äärimmäisen jalo kuin että olisi vastakohta. Miten suuresti sellainen _sadistisuus_ voikaan sattua, jos toitottaa toisen egoistisuutta, jos toinen on mitä jaloin ja uhrautuvin. Tällaisesta väärän todistuksen antamisesta tulee erittäin raskas karma, livenä.
Ja tarkoitan todella mitä sanon.
Miten nainen isketään:
Koska täällä on eräitä miestyyppejä, joilla saattaa olla vaikeuksia kunnon daamien saannissa esim. ikänsä johdosta ja eräs perässäni konttaava iirofanifeikkin joutuu tyytymään jopa Setan kiertopalkintoihin, niin muutama sananen itse asiasta lienee paikallaan.
Nämä neuvot eivät tietenkään koske minun tyyppisiäni miehiä, joilla on aina ollut runsaasti ylitarjontaa naisrintamalla:-))
Lähdetäänpä vaikka tanssiravintolaan:
Pukeutuminen:
Rento tyylikäs asu, ei ylipukeutumista, vaan juuri kuhunkin paikkaan sopiva muodikas rento asu.
Saapuminen ravintolaan:
Ensin baariin ja yleisilmäys illan mahdolloiseen otantaan. Tilaa konjakki ja kahvia. Ole rauhallinen ja rento. Älä tuijota ketään.
Baareissa alkuillasta ovat yleensä ne helpoimmat tapaukset ja paukkujen kärkkyjät, älä sorru heihin, vaan etsi illan kuningatarta.
Siirry pöytään:
Tilaa laadukasta konjakkia, kahvia ja esim. sikareita. Älä tilaa kossu Colaa, taikka kaljaa.
Pysy koko illan kohtuudessa, sillä loppuillan palkinnojaoissa eivät humalaiset sopertelijat pärjää. Heille on toki omat seinäruusunsa.
Toimintaan:
Etsi katsekontaktia lähipöydistä, taikka muualta missä illan aikana liikut.
Jos sitä ei kohteeltasi tule, siirry välittömästi uuteen kohteeseen, sillä jokainen minuutti on kallis hukattavaksi liian epävarmaan kohteeseen.
Jos olet vaimoa etsimässä, niin asia on erikseen, silloin saat olla sitkeäkin:-)
Tanssimaan:
Jos olet hyvä tanssija, niin olet jo päässyt puoliksi tavoitteeseesi. (Kokemusta on ) Kompurjalka parketilla on usein kompurajalka myös sängyssä. Hyvät tanssijat vievät yleensä parhaat palat päältä.
Tämä koskee tietenkin myös naisia.
Tanssi vain hitaita, sillä parketilla hikisenä pommppiva aikuinen mies on usein varsin huvittava näky, varsinkin jos taidot eivät riitä, vaikka luuloja onkin.
Älä puhu sanakaan kun tanssit, sillä se vie todella tehokkaasti intiimin tunnelman. Tunnet kyllä tanssiessasi, mihin suuntaan naisen lantio taipuu. Jos se taipuu vain taaksepäin, unohda nainen heti.
Puhumisen aika tulee myöhemmin ja esim. tanssien välissä. Älä sorru tylsyyksiin, kuten oletko useinkin täällä.. neidilläpä on kaunis asu.. täällä on paljon väkeä...oletko naimisissa.. ym, ym.
Koita keksiä joku epätavannomainen lähestymistapa, mutta jollet heti keksi mitään fiksua, niin ole mieluimmin hiljaa.
Huomio myös aina kohteesi pöytäseurue, sillä joskus ystävättärien asennekin sinua kohtaan ratkaisee.
Jos mahdollisesti tilaat kohteellesi paukun pöytään, niin tilaa samalla muillekin seurueen naisille, se tekee reilun ja fiksun vaikutuksen.
Hae myös muita pöydässä istuvia naisia tanssimaan, mutta älä liikaa. Mahdolliset ruusut kohteelle ovat vuorossa vasta, kun peli alkaa olla lähes selvää.
Keskustelut kun kuningatar on jo omassa pöydässä, taikka baarissa.
Älä koskaa kehu itseäsi, se tympäisee varsinkin fiksuja naisia. Koita olla hieman kaukainen ja myös salaperäinen. Älä tyrkytä itseäsi, älä kehu rahoillasi, mutta koita antaa sellainen vaikutus, että varallisuuttakin löytyy, keinoja on monia. Älä valehtele missään vaiheessa, sillä naiset eivät ole suinkaan aina tyhmiä.
Palkinto vai ei:
Koita jos mahdollista olla itse ehdottamatta lähtöä, asunnollesi. Ehdota ensin jatkoja jossain intiimissä paikassa, mutta jos kohde on jo kypsynyt ja valmis suoraan toimintaan älä emmi. Kun kaikki menee putkeen, niin lopullinen palkintokin odottaa noutajaansa.
Naisille:
Jos tapaatte joskus kaupungin yössä kuvaustani vastaavan miehen, älä empikö, sillä palkinto odottaa teitäkin varmasti:-))
Jos olette jo tavanneet, niin pitäkää lujasti ja verissäpäin kiinni, sillä meitä on erittäin harvassa:-))
Naiset täällä voivat esittää mitä muuta juuri te haluaisitte onnistuneelta illalta ja illan mieheltä. Edellämainittu oli vain minun näkemykseni, mutta käytännössä hyvin tehokkaaksi todettu.
Onneksi hölmöt pariutumisriitit ei kiinnosta. Tosi mies kestää naisettomuuttakin. ;)