Marttyyreita on ollut myös kautta aikojen. Kristittyjä on vainottu ja surmattu heidän uskonsa tähden. Näin voi tapahtua vielä tänäänkin. Samoin ihmisiä on surmattu heidän taustansa vuoksi. Pahimpia esimerkkejä ovat Stalinin ja Natsi-Saksan vainoissa kärsineet ja kuolleet. Niin sanotut sivistyneet länsimaat eivät ole syyttömiä vaan nekin ovat jossakin historian käänteessä syyllistyneet jonkin kansanryhmän surmaamiseen.
Jos jätämme sivuun varsinaiset veritodistajat ja mietimme Kristuksesta todistamista, niin sekään ei ole yksinkertaista. Kirkon ja kristittyjen tehtävä on todistaa maailmalle Jumalan rakkaudesta Kristuksessa. Sitä kirkko on tehnyt ja tekee edelleen. Vaikeampi kysymys on kysymys siitä, miten sitä tehtäisiin parhaiten ja vaikuttavimmalla tavalla.
Yksi todistamiseen liittyvä kysymys liittyy julistuksen ja palvelun, sanojen ja tekojen tai teologisella kielellä sanottuna uskon ja rakkauden suhteeseen. Molempia tarvitaan. Aina on kuitenkin eri tahoilla painotettu jompaakumpaa.
Paljon on keskusteltu myös evankelioinnin asemasta. Yksi parhaita esimerkkejä tästä on evankelista Billy Grahamin missio-tapahtuman alla ja yhteydessä käyty keskustelu vuosikymmeniä sitten. Nyttemmin evankelioinnille on alettu löytää jonkinlaista laajemmin hyväksyttyä näkymää, vaikka ongelmaton sen asema kirkon toiminnassa ei ole vieläkään.
Kristuksesta todistamisen kohdalla on ajateltava kirkon työtä laajasti. Minulle on vaikeaa ymmärtää, miten edelleen usein painotetaan eri tavalla julistusta evankeliointitapahtumassa ja julistusta vaikkapa kirkollisissa toimituksissa. Oman kirkkomme päätunnustuksen, Augsburgin tunnustuksen (CA) mukaan Pyhä Henki synnyttää uskon sanan ja sakramenttien kautta. Painotamme vahvasti sanan vaikuttavuutta ja Kristuksen läsnäoloa sanassaan. En voi ymmärtää, että Pyhä Henki vaikuttaisi vain tietyn tyylin julistuksessa tai eri tavalla eri tilanteissa,.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/marttyyreista-ja-nykypaivan-verettomista-todistajista/
Jos jätämme sivuun varsinaiset veritodistajat ja mietimme Kristuksesta todistamista, niin sekään ei ole yksinkertaista. Kirkon ja kristittyjen tehtävä on todistaa maailmalle Jumalan rakkaudesta Kristuksessa. Sitä kirkko on tehnyt ja tekee edelleen. Vaikeampi kysymys on kysymys siitä, miten sitä tehtäisiin parhaiten ja vaikuttavimmalla tavalla.
Yksi todistamiseen liittyvä kysymys liittyy julistuksen ja palvelun, sanojen ja tekojen tai teologisella kielellä sanottuna uskon ja rakkauden suhteeseen. Molempia tarvitaan. Aina on kuitenkin eri tahoilla painotettu jompaakumpaa.
Paljon on keskusteltu myös evankelioinnin asemasta. Yksi parhaita esimerkkejä tästä on evankelista Billy Grahamin missio-tapahtuman alla ja yhteydessä käyty keskustelu vuosikymmeniä sitten. Nyttemmin evankelioinnille on alettu löytää jonkinlaista laajemmin hyväksyttyä näkymää, vaikka ongelmaton sen asema kirkon toiminnassa ei ole vieläkään.
Kristuksesta todistamisen kohdalla on ajateltava kirkon työtä laajasti. Minulle on vaikeaa ymmärtää, miten edelleen usein painotetaan eri tavalla julistusta evankeliointitapahtumassa ja julistusta vaikkapa kirkollisissa toimituksissa. Oman kirkkomme päätunnustuksen, Augsburgin tunnustuksen (CA) mukaan Pyhä Henki synnyttää uskon sanan ja sakramenttien kautta. Painotamme vahvasti sanan vaikuttavuutta ja Kristuksen läsnäoloa sanassaan. En voi ymmärtää, että Pyhä Henki vaikuttaisi vain tietyn tyylin julistuksessa tai eri tavalla eri tilanteissa,.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/marttyyreista-ja-nykypaivan-verettomista-todistajista/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aamen.
Kunnia Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.