KÄYNTI TUONELAN PORTILLA
KESKIVIIKKO, maaliskuun 9 päivä, oli aivan tavallinen työpäivä. Näin olin ainakin ajatellut mielessäni.
Olin aloittanut hyvissä ajoin raportin kirjoittamisen ja mielestäni päässyt hyvään alkuun, kun kymmenen maissa nuorin tyttäreni Tarja Michal ilmoitti, että minulle on varattu lääkäri puolen tunnin kuluttua, ”joten alahan valmistautua”.
Tuli vähän yllättäen, ja katselin haikeana raporttiani, että puolentoista tunnin kuluttua se olisi valmis. Laskeskelin, että lääkärin vastaanotolla menisi 1.5 tuntia, joten pari tuntia puolen päivän jälkeen raporttini alkaisi olla valmis, tai niin kuitenkin laskeskelin. Miten väärässä olinkaan!
Matka lääkärin vastaanottotilaan kesti 10 minuuttia, mutta kuten tavallista, hän oli puolisen tuntia myöhässä. Ranskasta Israeliin muuttanut mieslääkäri mutisi itsekseen, että hän mieluummin hoitaisi ranskaa puhuvia potilaita, koska hän vierastaa anglosakseja. Hippokrateen valan tai maccabi-virkailijan velvollisuudentunnon takia hän kuitenkin otti minut vastaan. Hän koputteli vähän sieltä ja täältä, mittasi verenpaineen – joka oli vähän turhan korkealla -, pituuden ja painoni ihan rutiinin vuoksi. Lopuksi hän kuulosteli steto-skoopillaan sisäisiä sanomia kuunnellen samalla tyttäreni kertomusta ajoittaisista kivuista rinnan alueella, mihin hän vastasi lääkärin vakiokysymyksellä: Miksi vasta nyt tulitte? Olin ilmeisesti tullut maininneeksi hetkellisistä kivuista rinnassa, mutta ne yleensä poistuivat pienen lepotauon jälkeen.
Aikansa touhuttuaan lääkäri keskittyi laatimaan raporttia antaen samalla ohjeita Markku-pojallemme, joka toimii auton-kuljettajana. Koska minulla on määrättyjä vaikeuksia saada selvää ihmisten puheista, vasta Markun käännettyä autonnokan suoraan kohti Jerusalemia sain selville, että minut oli määrätty hätätutkimuksiin klinikalle. Lääkärin lähetteessä lienee ollut tarvittava tiedote hätätapauksesta, koska minulta otettiin välittömästi erilaisia näytteitä, jotka valmistuivat tunnin kuluessa.
Klinikan vastaavan lääkärin saatua tulokset hän antoi oman diagnoosinsa, jota alettiin toteuttaa välittömästi. Omin jaloin olin kävellyt klinikalle, mutta siellä minut asetettiin makaamaan pyörillä varustetuille paareille ja kärrättiin suoraan ulkona odottavaan ambulanssiin, joka muutaman minuutin kuluttua pysäytti Shaarei Zedekin sairaalan sisäänkäynnin kohdalla.
Ambulanssiin oli ahtautunut puolisen tusinaa lääkäreitä tai harjoittelijoita ja kipusiskoja, eräänlainen iskuryhmä, joka oli valmis räjähtämään toimintaan, jos osoittaisin pienintäkin merkkiä hätätapauksesta, mitä onneksi ei tullut.
SAIRAALAAN kärrättynä minulta otettiin uudelleen monenlaisia näytteitä ja tunnusteltiin sormituntumalla vähän sieltä ja täältä. Ilmaisesti lääkärit luottivat enemmän teknisiin laitteisiinsa ja testituloksiinsa, koska minulta ei kysytty mitään. Jos olisikin, olisin varmaan ihmetellyt, mistä tämä touhu oikein tarkoittaa, sillä eihän minulla ole mitään hätää. Vähän rintakipua, sitähän nyt on vähän jokaisella eri syistä johtuen, eikä maailman tilanteen raportointi ainakaan ole erityisen terapeuttinen
Lue lisää
http://israelupdate.achlak.net/kaynti-tuonelan-portilla/
KESKIVIIKKO, maaliskuun 9 päivä, oli aivan tavallinen työpäivä. Näin olin ainakin ajatellut mielessäni.
Olin aloittanut hyvissä ajoin raportin kirjoittamisen ja mielestäni päässyt hyvään alkuun, kun kymmenen maissa nuorin tyttäreni Tarja Michal ilmoitti, että minulle on varattu lääkäri puolen tunnin kuluttua, ”joten alahan valmistautua”.
Tuli vähän yllättäen, ja katselin haikeana raporttiani, että puolentoista tunnin kuluttua se olisi valmis. Laskeskelin, että lääkärin vastaanotolla menisi 1.5 tuntia, joten pari tuntia puolen päivän jälkeen raporttini alkaisi olla valmis, tai niin kuitenkin laskeskelin. Miten väärässä olinkaan!
Matka lääkärin vastaanottotilaan kesti 10 minuuttia, mutta kuten tavallista, hän oli puolisen tuntia myöhässä. Ranskasta Israeliin muuttanut mieslääkäri mutisi itsekseen, että hän mieluummin hoitaisi ranskaa puhuvia potilaita, koska hän vierastaa anglosakseja. Hippokrateen valan tai maccabi-virkailijan velvollisuudentunnon takia hän kuitenkin otti minut vastaan. Hän koputteli vähän sieltä ja täältä, mittasi verenpaineen – joka oli vähän turhan korkealla -, pituuden ja painoni ihan rutiinin vuoksi. Lopuksi hän kuulosteli steto-skoopillaan sisäisiä sanomia kuunnellen samalla tyttäreni kertomusta ajoittaisista kivuista rinnan alueella, mihin hän vastasi lääkärin vakiokysymyksellä: Miksi vasta nyt tulitte? Olin ilmeisesti tullut maininneeksi hetkellisistä kivuista rinnassa, mutta ne yleensä poistuivat pienen lepotauon jälkeen.
Aikansa touhuttuaan lääkäri keskittyi laatimaan raporttia antaen samalla ohjeita Markku-pojallemme, joka toimii auton-kuljettajana. Koska minulla on määrättyjä vaikeuksia saada selvää ihmisten puheista, vasta Markun käännettyä autonnokan suoraan kohti Jerusalemia sain selville, että minut oli määrätty hätätutkimuksiin klinikalle. Lääkärin lähetteessä lienee ollut tarvittava tiedote hätätapauksesta, koska minulta otettiin välittömästi erilaisia näytteitä, jotka valmistuivat tunnin kuluessa.
Klinikan vastaavan lääkärin saatua tulokset hän antoi oman diagnoosinsa, jota alettiin toteuttaa välittömästi. Omin jaloin olin kävellyt klinikalle, mutta siellä minut asetettiin makaamaan pyörillä varustetuille paareille ja kärrättiin suoraan ulkona odottavaan ambulanssiin, joka muutaman minuutin kuluttua pysäytti Shaarei Zedekin sairaalan sisäänkäynnin kohdalla.
Ambulanssiin oli ahtautunut puolisen tusinaa lääkäreitä tai harjoittelijoita ja kipusiskoja, eräänlainen iskuryhmä, joka oli valmis räjähtämään toimintaan, jos osoittaisin pienintäkin merkkiä hätätapauksesta, mitä onneksi ei tullut.
SAIRAALAAN kärrättynä minulta otettiin uudelleen monenlaisia näytteitä ja tunnusteltiin sormituntumalla vähän sieltä ja täältä. Ilmaisesti lääkärit luottivat enemmän teknisiin laitteisiinsa ja testituloksiinsa, koska minulta ei kysytty mitään. Jos olisikin, olisin varmaan ihmetellyt, mistä tämä touhu oikein tarkoittaa, sillä eihän minulla ole mitään hätää. Vähän rintakipua, sitähän nyt on vähän jokaisella eri syistä johtuen, eikä maailman tilanteen raportointi ainakaan ole erityisen terapeuttinen
Lue lisää
http://israelupdate.achlak.net/kaynti-tuonelan-portilla/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun lähtö tulee, oletko valmis?
Uskomatonta skeidaa.
Osaatko vaihtaa kanavaa?
Kertomus on faktaa.