Ja tietenkin lahjalaatikkoa näihin tarpeisiin? Meillä Jehovantodistajilla on tehokas organisaatio, mutta kun joku veli tai sisar tarvitsee apua, niin kaikki on kerättävä ja koottava tapauskohtaisesti erikseen.Kun jotain kerätään, niin siitä on tietoinen koko seurakunta/seurakunnat ja tämä voi olla joillekkin maan hiljaiselle liikaa,sillä kaikki eivät kehtaa ojentaa pyytävää kättään.
Salilla istuessa tulee joskus hämmentävä olo, kun kirkkoa ja muita organisaatioita haukutaan saatanan omiksi ja kuitenkin, nämä auttavat heikko-osaisia ja ponnistelevat köyhien eteen vaikkakin kirkko tekee sen toisten rahoilla (verot)
Köyhä ja apua tarvitseva Jehovantodistaja on itseasiassa heikoimmalla tässä valtakunnassa, sillä moniko köyhä JT hakee ruokapaketteja kirkon jakelupisteestä? Voisiko tälläisestä yhteistyöstä kirkon kanssa, joutua jopa seurakunnan kirjastoon asioita selvittelemään?
Moni luulee,että sosialihuollosta kannetaan rahaa kun vain ovi käy, niin ei enään ole. Lipposen ja Ahon hallitusten sosiaaliturvan leikkausten jälkeen SUOMEN SOSIAALITURVA ON ESPANJAN JA PORTUGALIN TASOA näin tutkimukset kertovat, joten meidän on seurakunnissa herättävä tähän Suomen uuteen köyhyysongelmaan.
Mielestäni meidän Jehovantodistajien pitäisi kilvoitella siinä, kuinka hyvin me autamme hädässä olevia seurakuntamme jäseniä, eikä keskittyä haukkumaan niitä organisaatioita, jotka jotakin yrittävät hyvää hyvyyttään tehdä.
Salilla istuessa tulee joskus hämmentävä olo, kun kirkkoa ja muita organisaatioita haukutaan saatanan omiksi ja kuitenkin, nämä auttavat heikko-osaisia ja ponnistelevat köyhien eteen vaikkakin kirkko tekee sen toisten rahoilla (verot)
Köyhä ja apua tarvitseva Jehovantodistaja on itseasiassa heikoimmalla tässä valtakunnassa, sillä moniko köyhä JT hakee ruokapaketteja kirkon jakelupisteestä? Voisiko tälläisestä yhteistyöstä kirkon kanssa, joutua jopa seurakunnan kirjastoon asioita selvittelemään?
Moni luulee,että sosialihuollosta kannetaan rahaa kun vain ovi käy, niin ei enään ole. Lipposen ja Ahon hallitusten sosiaaliturvan leikkausten jälkeen SUOMEN SOSIAALITURVA ON ESPANJAN JA PORTUGALIN TASOA näin tutkimukset kertovat, joten meidän on seurakunnissa herättävä tähän Suomen uuteen köyhyysongelmaan.
Mielestäni meidän Jehovantodistajien pitäisi kilvoitella siinä, kuinka hyvin me autamme hädässä olevia seurakuntamme jäseniä, eikä keskittyä haukkumaan niitä organisaatioita, jotka jotakin yrittävät hyvää hyvyyttään tehdä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
"tämä voi olla jollekkin maan hiljaiselle liikaa, sillä kaikki eivät kehtaa ojentaa pyytävää kättään."
Onko seurakunnassa joitakin veljiä tai sisaria, jotka kykenevät lukemaan potentiaalisen avuntarpeen omaavan ajatuksia?
Mistä tiedät tarvitseeko jokin apua, ja mitä apua kukin tarvitsee, ellei avuntarpeessa oleva sitä tuo julki?
Seurakunnissa voisi olla yhteyshenkilö, vaikkapa sihteeri jonka puoleen voisi asiassa kääntyä. Ja jos olisi rahasto, johon varoja olisi kerätty, niin avustuskomitea voisi ottaa varoja rahastosta ja antaa ne hätää kärsivälle.
Avustuskomiteaan tietenkin kuuluisivat seurakunnan pätevät ja järkevät veljet, jotka seuraisivat avun tarvetta ja saajan tilannetta kun varoja jaetaan.
Rahasto olisi tietenkin kaikien laillisten tilintarkastusten piirissä ja seurakuntakohtainen. Tällöin avun saaja pysyisi korkeintaan 4 vastuullisen veljen tiedossa ja kun tiliasioita seurakunnassa luetaan, niin rahaston tilanne kerrottaisiin myös. Jos rahaston varoja käytettäisiin, niin seurakunta tietää, että nyt joillakin seurakuntalaisella on hätä ja varmasti rahasto taas karttuisi.
Jos hyvää tahtoa löytyy, niin kyllä systeemit keksitään.
Tuota avustuskassaa voisi kartuttaa niinkin paljon, että muutama rivitalohuoneisto tai paritalo jokaiselle seurakunnalle, jossa voisi majoittua varattomat perheet.
Johan alkaisi löytymään kiinnostusta toimintaamme kohtaan myös niissä sadoissa, jotka ovat tavattaessa sanoneet Valtakunnan hyvästä uutisesta jota saarnaamme: "Ei kiinnosta."
Jt seurakuntien "jäsenien" ja "kiinnostuneiden" lukumäärä kasvaisi arvaamattomiin lukemiin.
Mitä kohtaa, et tästä ymmärtänyt mitä kirjoitin?
>>Avustuskomiteaan tietenkin kuuluisivat seurakunnan pätevät ja järkevät veljet, jotka seuraisivat avun tarvetta ja saajan tilannetta kun varoja jaetaan.
Eräs pariskunta (ei jt) jonka tunnen, asuu rivitalohuoneisossa vuokralla (2h k s ph). Itse he maksoivat asunnosta v.2000 noin 100:-mk/kk, koska asumistuki peitti loput vuokrakustannuksista. Ruoan he ostivat läheisestä marketista laskulle(kuitattava korttisysteemi) ja sosiaaliluukku maksoi suurimmaksi osaksi tuonkin laskun, toisinaan sen maksoi keskisuomalainen SPR. Työttömyyskorvaus (KELA:n päiväraha) heiltä meni kissanruokaan( noin 5 kissaa) ja olueeseen ja ravintolailtoihin. Heillä oli varaa myös h-auton vakuutuksiin ja ylläpitoon. Toisinaan he valittivat sitä, että sossu oli kitsas maksamaan ruokaostokset.
Luin tuossa KELA:n juttua asumistuesta ja siinä sanottiin, että tuen määrä on korkeintaan 80% asumiskustannuksista.
Asuu rivitalohuoneisossa vuokralla (2h+k+s+ph). Ja maksavat vain 100mk tuosta itse? sanoppas minulle missä keskisuomessa maksetaan rivitalo 2h+k+s+ph vuokraa vain 500mk? Koska 80% 500 on juuri tuo mainitsemasi omavastuu eli 100mk
Kun paikan kerrot, niin jatkan tapauksen pohtimista.
Itse en ole kehdannut mennä heidän henk.koht. papereitaan katselemaan. Uskon siihen, mitä he ovat minulle olosuhteistaan kertoneet. Olihan tuo mies aikoinaan yrityksessäni työsuhteessa, ja on edelleenkin tuttuni. Olen toisinaan lainannut hänelle rahaa, ja pitkässä juoksussa saanut niitä takaisin.
Mutta heissä on esimerkki elämästä, jossa pärjätään kohtalaisen hyvin pelkillä tuilla, ja rentoutumiseenkin rahaa näyttää jäävän.
Paikkakuntaa en mainitse, koska en halua heille mitään turhia paineita näistä kirjoituksistani. Joku lukija saattaisi siten tunnistaa heidät.
No niin se siitä kaupunkilegendasta ;-)))))
Saattahan se olla siten, että kaupunkiolosuhteissa olevat sossuluukut ovat avoimempia jakamaan avustuksia. Tiiviissä elinympäristössä he huomaavat ne näkyvimmät tuen "tarvitsijat".
Viestiketju "AIHEELLINEN KYSYMYS JT:lle postettiin. Meinasin kyllä jo itsekin ilmoittaa, että ketjun voi poistaa. nimim. "eksynyt lammas".
Kirkolla ei ole eikä muillakaan uskonoilla köyhien avutusrahastoa kotimaassa, jotkut uskonnot ovat jakaneet Eu- leipää, mutta ei tietääkseni kirkko.
Olen ollut pitkälti yli 30 v kirkon jäsen enkä ole koskaan nähnyt sen auttavan köyhiä, minun lapsuudessa sellaisia todella oli.
Kalle Päätalon kirjassa "kunnan jauhot" kerrottiin 1930 luvun kroonisesta köyhyydestä, kunta auttoi heitä, siitä tuli nimi kirjaan "kunnan jauhot".
Kirkon miehistäkin kirjassa puhuttiin, mutta ei kerrottu heidän koskaan auttaneen köyhiä.
Kun tänne kirjoittelette ja valitatte, niin olisi kohtuullista selvitellä ensin, miten asiat yhteiskunnassa todella ovat. Jotta tämäntapaisilta vääriltä tiedoilta säästyttäisiin.
Suomessa maksaa työssäkäyvät henkilöt maksavat 20-40% palkastaan veroa + muut verot päälle. Kun otetaan epäsuorat verot huomioon, niin vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan kokonais verotaakka on n. 60%, Korkeaa veroa perustelevat palveluksilla joista saamme nauttia.
Minusta on paikallaan, että jos rahat eivät riitä työttömyyden tai jonkun muun asian takia, että sitä voi hakea myös sosiaalitoimistosta. Uskovat ihmiset (en puhu ainoastaan todistajista) elävät muuten tervettä elämää eivätkä kuormita yhteiskuntaa tarpeettomasti päihteitten tai vastavien ongelmien kanssa. Joten jos sellainen joutuu taloudellsiiin vaikeuksiin, niin toki yhteiskunnan on heitä autettava.
Seurakunnissa on vaikea tukea kovin paljon vähä osaisia pitemällä aikavälillä juuri korkean kokonaisveron takia, suurin osa rahoista menee verokarhun kukkaroon. Työssäkäyvätkin elävät usein kädestä suuhun menetelmällä, säästöön ei jää juuri mitään.
Myös melkoinen osa sosiaali avuista tuloutuu yhteiskunnalle takaisin epäsuorien verojen ansiosta.
Juhanipin valhe:
>>Kirkolla ei ole eikä muillakaan uskonoilla köyhien avutusrahastoa kotimaassa, jotkut uskonnot ovat jakaneet Eu- leipää, mutta ei tietääkseni kirkko.>Minusta on paikallaan, että jos rahat eivät riitä työttömyyden tai jonkun muun asian takia, että sitä voi hakea myös sosiaalitoimistosta.>kokonais verotaakka on n. 60%>Työssäkäyvätkin elävät usein kädestä suuhun menetelmällä, säästöön ei jää juuri mitään.
onhan se tietysti ihan HIRVEETÄ jos ei säästöönkään jää mitään. Sitä ihan muuten vain matkustellaan maasta toiseen. Niinkuin täälläpäin. Ja yksi kiukuttava piirre on se, että jos sukulaiset on myöskin jt. he kyllä pärjää, eikä tälläistä katastrofia pääse syntymään kuin meillä.(jt.sukulaiset huolehtivat hyvin toisistaan, mutta luulenpa, että meidän sukulaiset taitavat ihmetellä, kun jt. eivät auta vaikka ollaan jt. Ja tälläisessa ahdingossa eletään). Kyllä minäkin ihan mielelläni olisin sellaiseen perheeseen syntynyt, missä olisi muitakin jt. Enkä myöskään syöpää miehelleni olisi ottanut. Ja sitäpaitsi kirkolla on avustuskohteita ainakin tälläpaikkakunnalla. Ja ainakin yksi jt. on myös sieltä jauhot hakenut. Mutta se oli hänen asiansa. Me ei haettu, vaan EUavustusta. Miksei voi nostaa kissaa pöydälle, miksi pitäisi kaunistella asioita. Onhan meillä jt:lla tuttuja ja sukulaisia, kyllä he tietävät, että ollaan köyhiä, ei siinä mitään hävettävää ole. Sairaus ja siitä koituvat isot kulut on asia mistä köyhä EI SELVIÄ kuulupa mihin uskontoon hyvänsä. Jos ei toiset silloin anna auttavaa kättänsä!
Eräs yrittäjä kertoi elämäntarinaansa siitä, miksi oli eronnut ev.lut.kirkosta. Hän kertoi eräästä perheestä, jolla oli yksi lehmä ja hyvin pieni maatilkku, josta saivat päivittäisen ruoakansa. Lapsille maito lehmästä. Kirkko peri köyhältä perheeltä tuon ainoan lehmän. Tuo oli syy siihen, miksi tuo mies, joka sittemmin oli ryhtynyt ammatinharjoittajaksi, oli eronnut kirkosta. Oliko hän tuon perheen, jolta ainut lehmän kirkko vei, lapsi, sitä en häneltä udellut. Elämä on kovaa.
Olen lukenut pitäjähistoriaa. Erään pappilan torpparin sukujuuria ja historiaa olen lukenut, ja hämmästellyt pappilan kovuutta torppareitaan kohtaan. Hyvä, jos torpparit ovat hengissä selvinneet, sillä armoa ei heitä kohtaan ole osoitettu. Kuitenkin käsipelin ovat metsät pelloiksi raivanneet ja kasket polttaneet ja suot kuivattaneet.
Saatanallista raivoa täynnä oleva hyökkäys Juhanip:ia kohtaan sen paljastaa.
kyllä saatana käyttää ketä tahtoo, vai oletko erimieltä? KIITOS JT* suorasta kommentistasi.
en kyllä usko että mikään kirkko suomessa veisi kenenkään lehmää.
onko tuo juttu vartiotornista esimerkki saatanallisesta kirkosta?
mieti mitä kirjoitat, valeista joutuu tuomiolle.
Mikäli on varustautunut hengelliseen sodankäyntiin Jumalan koko sota-asulla, niin menestyy taistelussa niitä pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, pahoja henkivoimia vastaan, joista mainitaan EFesolaisille 6:10-13.
Miten olet pystynyt huolehtimaan hengellisen ruokahalusi tyydyttämisestä? Ymmärsin, että et jaksa kokouksiin. Käyvätkö vanhimmat luonasi tutkimassa kanssasi ja piristämässä Raamatullisella keskustelulla? Vai oletko aivan ulkona seurakunnan toiminnasta?
Saavat välillä rauhallisenkin miehen sapen kiehumaan.
Raamattu sanoo, että saatana on valheen isä, joten voimme vetää johtopäätökset siitä, ketä Juhanip edustaa.
Henkilökohtaisesti kuultua ao. ammatinharjoittajalta.
Odotamme todisteluasi, sinä kelpo Jt?
että, "kyllä Jehova hulluista huolen pitää"-opeta sinä sitten minua siellä paratiisissa,(sinä nyt ainakin sinne varmasti pääset, pidä se sota-asu vain ylläsi) kun nykytinteessa en aina ole selvillä viikonpäistäkään.
Juhanip sanoi:
>>Kirkolla ei ole eikä muillakaan uskonoilla köyhien avutusrahastoa kotimaassa>Ruokapankit auttavat hätään joutuneita
Ensimmäinen seurakuntien ruokapankki aloitti toimintansa Tampereella 1995 nälkäongelman kasvun vuoksi. Vuoden 1997 Yhteisvastuukeräyksellä koottiin varoja valtakunnallisen ruokapankkiverkoston rakentamiseen.
Ruokapankit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti: Vuonna 1998 toimii yli 60 ruokapankkia noin 170 seurakunnan alueella. Kaikkiaan seurakunnat jakavat satoja tuhansia ruokakasseja ja aterioita vuosittain.
Ruokapankkitoiminta ei ole vain ruoan jakelua. Se on osa laajempaa yhteistyötä, jonka tarkoituksena on hidastaa syrjäytymistä ja tukea ihmisiä löytämään itselleen selviytymiskeinoja.
Ruokapankin eettiset toimintaperiaatteet
Ruokapankista voi saada elintarvikkeita ilmaiseksi silloin, kun muita mahdollisuuksia ruoan hankkimiseen ei ole.
Ruokapankin apu on tarkoitettu välitöntä aineellista apua tarvitseville.
Ruokapankin apua edeltää henkilökohtainen kontakti joko diakonia- tai sosiaalityöntekijään. Silloin selvitetään avunhakijan elämäntilanne, muun avun tarve sekä muiden avustus- ja tukijärjestelmien tuen mahdollisuus.
Ruokapankin apu on väliaikaista, ja se vain täydentää muun sosiaalihuollon tukea.
Luottamuksellisuus: avun tarvitsijan henkilöllisyys ei tule muiden kuin nimettyjen työntekijöiden tietoon.
Tavoitteena on välittömän aineellisen avun antamisen lisäksi opettaa ja tukea asiakkaita omatoimisuuteen, vastuullisuuteen ja taloudellisuuteen.
Ruokapankista saatavan avun ehdot ovat hyvin joustavat. Ennakolta pyritään kuitenkin estämään se, ettei ruoka-apua myydä vaan se käytetään omassa taloudessa.
Ruokapankki voi evätä avun tilapäisesti tai kokonaan apua väärinkäyttäneiltä henkilöiltä.
Mistä elintarvikkeet ruokapankkiin?
Ruokapankista jaettavat elintarvikkeet ja mahdolliset muut tuotteet saadaan osittain tavara- ja rahalahjoituksina. Tuotevalikoimaa kartuttavat vielä EU:n elintarviketuki sekä seurakuntien omat hankinnat.
Lahjoittajia ovat sekä yksityiset ihmiset, tuottajat, yritykset ja järjestöt. Mikäli haluat tehdä hyvää työtä ja osallistua paikkakuntasi ruokapankin kehittämiseen, ota yhteyttä oman seurakuntasi diakoniatyöntekijään.
Valtakunnallinen ruokapankkitoimisto koordinoi toimintaa
Seurakuntien ruokapankkitoimintaa ja elintarvikeapua tukee eri tavoin Kirkkopalvelujen yhteydessä toimiva valtakunnallinen ruokapankkitoimisto. Se
tukee ruokapankkien perustamista ja kehittämistä
koordinoi EU-elintarviketukea seurakunnille (hakemukset, neuvonta jne.)
selvittää tutkimusten pohjalta nälkäongelman syitä, laajuutta ja seurauksia
herättää arvokeskustelua ja vaikuttaa päätöksentekijöihin nälkäongelman ratkaisemiseksi hankkii elintarvike- ym. lahjoituksia
on yhteistyössä muiden kansalaisjärjestöjen ja tukiorganisaatioiden kanssa
tiedottaa nälkäongelmasta ja ruokapankkitoiminnasta
Palvelemme kaikissa elintarvikeapuun liittyvissä asioissa!
Ota yhteyttä!
Kirkon ruokapankit/Kirkkopalvelut
EU:n elintarvikeasiat
Yhteyshenkilö
(09) 4155 2094
[email protected]
Haluatko lahjoittaa? Auta ruokapankkeja auttamaan!
Ruokapankkitoimintaa voit tukea rahalahjoituksin. Valtakunnallinen ruokapankkitili: Merita 208918-6775
LUKISITKO hesek.34:1-10
Kirkosta, joka on osa valtiota,valtion pystyssäpitämä instituutio, on todellisuudessa hengellisen ruoan jakamisen sijaan tullut kirjaimellisen ruoan jakaja.
Kirkko panostaa voimavaransa sosiaalihuollon ylläpitämiseen ruokkiakseen fyysistä nälkää näkevät, kuitenkin unohtaen hengellisesti nälkäiset, joten kirkko ei ole enää aikoihin edustanut Jeesusta, hyläten lähetyskäskyn perimmäisen tarkoituksen, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamisen kaikille kansakunnille.
Näin ollen onkin ymmärrettävää, miksi teologiset oppikunnat kasvattavat piispat ja papit Raamattua kritisoivassa valossa, valossa joka onkin todellisuudessa pimeyttä, hengellistä pimeyttä. Ev.lut. kirkossa ei piispat puolustele hävettäviä tekojaan Raamatulla. Miksi eivät puolustele? Siksi, koska Raamattu itse tuomitsee piispat tekojensa perusteella kadotukseen. Piispat tarjoavat siitä irstauden maljasta, jonka kuvataan Johanneksen Ilmestyksen mukaan, Jeesuksen todistajien verestä juovuksissa olevan naisen kädessä, Suuren Babylonin kädessä.
Ja mehän tiedämme, mitä palvontaa Baabelissa harjoitettiin:
http://members.surfeu.fi/israelapu/joulu
Huomaat tarkasteltuasi yllä olevaa web-sivua, että ev.lut. kirkolla on samat rituaalit kuin Baabelissa harjoitetussa palvonnassa.-
siitä, saatko tarpeeksi hengellistä ruokaa, tyydyttääksesi hengellisen nälkäsi? Miksi ohitit sen? Unohditko vastata?
Minä tein vain sen mitä pyydettiin osoitin, että Juhanip on valehtelija ja jäljittelee loistavasti isäänsä Saatanaa.
Jos on, niin sinä olet tuolla lauseellasi Gehennan alainen. -Matteus 5:22
Millä perusteella??? 666?
Mutta monet rehelliset Jehovantodistajat ovat joutuneet oikaisemaan Juhanipiä, koska mies valehtelee jatkuvasti ja valheilla, joita jotka ei yhteenkään täysjärkiseen ihmiseen uppoa. Jopa kovan linjan Jehovantodistaja Fger on joutunut ojentamaan Juhanipiä, kun mies valehtelee palstalla, niin että rehellisimpiä hävettää.
Tässä Juhanipille muistutus mitä meidän kirjallisuus sanoo valehtemisesta
"Valehteleminen
Valhe on totuuden vastakohta. Valehteleminen tarkoittaa tavallisesti väärän tiedon antamista henkilölle, jolla on oikeus tietää totuus, ja sen tarkoituksena on pettää tai vahingoittaa häntä tai jotakuta muuta. Valheen ei aina tarvitse olla sanallista. Se voi ilmetä myös toiminnassa, ts. ihminen voi elää valheellista elämää. Heprealaisella verbillä ka·zav´ ilmaistaan sellaisen puhumista, mikä ei ole totta (San 14:5). Heprealainen verbi ša·qar´ puolestaan merkitsee ’kohdella tai toimia väärin’, ja vastaava substantiivimuoto käännetään vastineilla ”valhe, vääryys” (3Mo 19:11; Ps 44:17; 3Mo 19:12; Jes 28:15). Heprealainen sana šaw´, joka toisinaan käännetään sanoilla ”valhe; valheellinen”, tarkoittaa pohjimmiltaan jotakin arvotonta ja turhaa (Ps 12:2; 5Mo 5:20; Ps 60:11; 89:47; Sak 10:2). Heprealaisen verbin ka·haš´ (pettää) perusmerkitys on ilmeisesti ’osoittautua pettymykseksi’ (3Mo 19:11; Ho 9:2). Kreikkalainen sana pseu´dos ja sen sukulaissanat liittyvät valehtelemiseen ja valheeseen.
Saatana Panettelija on valehtelemisen isä eli sen alkuunpanija (Joh 8:44). Valhe, jonka hän käärmeen kautta esitti ensimmäiselle naiselle Eevalle, johti lopulta tämän naisen ja hänen aviomiehensä Aadamin kuolemaan (1Mo 3:1–5, 16–19). Tuon ensimmäisen valheen juuret olivat itsekkyydessä ja väärässä halussa. Sen tarkoitus oli kääntää ensimmäisen ihmisparin rakkaus ja tottelevaisuus kohdistumaan valehtelijaan, joka oli esiintynyt valon enkelinä, hyväntekijänä (vrt. 2Ko 11:14). Kaikki muut sen jälkeen esitetyt pahansuovat valheet ovat myös heijastaneet itsekkyyttä ja väärää halua. Valheita on kerrottu ansaitun rangaistuksen välttämiseksi tai toisten kustannuksella hyötymiseksi sekä joidenkin etujen, aineellisten palkkioiden tai ihmisten ylistyksen saamiseksi tai säilyttämiseksi.
Erityisen vakavia ovat olleet uskonnolliset valheet, sillä ne ovat vaarantaneet niillä petettyjen ihmisten tulevan elämän. Jeesus Kristus sanoi: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te kuljette meret ja mantereet ristiin rastiin tehdäksenne yhden käännynnäisen, ja kun hänestä se tulee, te teette hänet Gehennan alaiseksi kaksin verroin enemmän kuin itsenne!” (Mt 23:15.) Jumalan totuuden vaihtaminen ”valheeseen”, valheelliseen epäjumalanpalvelukseen, voi saada ihmisen harjoittamaan sellaista, mikä on häpeällistä ja inhottavaa (Ro 1:24–32).
Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana toimineet juutalaisten uskonnolliset johtajat ovat osoitus siitä, mitä voi tapahtua, kun joku hylkää totuuden. He punoivat juonia Jeesuksen surmaamiseksi. Kun hänet sitten oli herätetty kuolleista, he lahjoivat hautaa vartioineet sotilaat salaamaan totuuden ja levittämään valhetta Jeesuksen ruumiin katoamisesta. (Mt 12:14; 27:1, 2, 62–65; 28:11–15; Mr 14:1; Lu 20:19.)
Jehova Jumala ei voi valehdella (4Mo 23:19; Hpr 6:13–18), ja hän vihaa ”valheellista kieltä” (San 6:16–19). Hänen israelilaisille antamansa laki vaati hyvitystä vahingoista, jotka johtuivat petoksesta tai pahansuovasta valehtelemisesta (3Mo 6:2–7; 19:11, 12). Väärän todistuksen esittäjän oli saatava sama rangaistus, jonka hän halusi valheillaan aiheuttaa toiselle (5Mo 19:15–21). Laista kuvastuva Jumalan näkemys pahansuovasta valehtelemisesta ei ole muuttunut. Ne jotka haluavat hänen hyväksymyksensä, eivät voi pitää valehtelemista tapanaan. (Ps 5:6; San 20:19; Kol 3:9, 10; 1Ti 3:11; Il 21:8, 27; 22:15.) He eivät voi elää valheellista elämää väittäen rakastavansa Jumalaa mutta samalla vihaten veljeään (1Jo 4:20, 21). Ananias ja hänen vaimonsa menettivät henkensä, koska he yrittivät pettää pyhää henkeä valehtelemalla (Ap 5:1–11).
Ihmiset, jotka jokin yllättävä tilanne saa kertomaan valheen, eivät kuitenkaan automaattisesti syyllisty anteeksiantamattomaan syntiin. Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, ja hänen tapauksensa osoittaa, että jos ihminen katuu aidosti, Jumala antaa hänelle anteeksi (Mt 26:69–75).
Raamattu tuomitsee ehdottomasti pahansuovan valehtelemisen, mutta se ei merkitse sitä, että kenenkään velvollisuus olisi paljastaa totuudenmukaista tietoa ihmisille, joilla ei ole oikeutta tietää sitä. Jeesus Kristus neuvoi: ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne vain tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja raatelisi teitä.” (Mt 7:6.) Sen vuoksi Jeesus ei toisinaan kertonut kaikkea eikä vastannut suoraan joihinkin kysymyksiin, kun niin tekeminen olisi voinut aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa (Mt 15:1–6; 21:23–27; Joh 7:3–10). Ilmeisesti Abrahamin, Iisakin, Rahabin ja Elisan menettelyä heidän johtaessaan harhaan niitä, jotka eivät palvoneet Jehovaa, tai pidättyessään kertomasta heille kaikkea, täytyy tarkastella samassa valossa (1Mo 12:10–19; luku 20; 26:1–10; Jos 2:1–6; Ja 2:25; 2Ku 6:11–23).
Jehova Jumala sallii ”erheen mennä vaikuttamaan” ihmisiin, jotka pitävät valhetta parempana, ”että he päätyisivät uskomaan valheen” eivätkä Jeesusta Kristusta koskevaa hyvää uutista (2Te 2:9–12). Tätä periaatetta valaisee se, mitä tapahtui satoja vuosia aikaisemmin Israelin kuninkaalle Ahabille. Valehtelevat profeetat vakuuttivat Ahabin menestyvän sodassa Ramot-Gileadia vastaan, kun taas Jehovan profeetta Mikaja ennusti onnettomuutta. Kuten Mikajalle annetussa näyssä paljastettiin, Jehova antoi erään henkiluomuksen tulla ”petolliseksi hengeksi” Ahabin profeettojen suuhun. Toisin sanoen tuo henkiluomus käytti valtaansa heihin nähden niin, etteivät he puhuneet totuutta, vaan sitä, mitä he itse halusivat sanoa ja mitä Ahab halusi heiltä kuulla. Vaikka Ahabia oli varoitettu etukäteen, hän antoi mieluummin heidän valheittensa pettää itsensä, ja se maksoi hänelle hänen henkensä. (1Ku 22:1–38; 2Ai 18.)"
kirkon yleisistä linjauksista asian suhteen, ei yksittäisten paikakuntien tekemisistä. Täällä jaettiin n.5 vuotta sitten hernekeittoa, joka sekin oli tietysti hyvä asia. Mutta sen jälkeen on ollut rauhallista.
Et ole näköjään todistaja, joten älä esiinny sellaisena..
tavasta jolla kirkko kohteli lampaitaan vielä 1900-luvullakin.
Käytäntönä oli, että kirkko peri saataviaan hyvinkin raakalla tavalla. Ei siinä ollut mummun lehmällä mitään ammumista kun sitä vietiin lahtipenkkiin ja lihat pappilan suolapunttuun odottamaan piispan vierailua.
Onneksi tuli uskonnonvapaus ja se vähän hillitsi kirkonmiesten ahneutta, jolla ei tosiaan ollut siihen aikan mitään rajoja.
aitoja todistajia.
Teeskentelevät kyllä olevansa ja tietoakin on muille jakaa.
Oikeat todistajat eivät näillä palstoilla esiinny jo senkin takia että seura sen kieltää.
Valetodistajia ovat nämä teeskentelijätodistajat.
Suhtautukaa sen mukaan heidän "evankeliumeihinsa"
Jostakin sairaasta syystä tekeytyvät seuran asianajajiksi.
Sen takia niitä epätotuuksiakin tulee näiden veijareiden kynästä
Olet ehkä ollut kirkon jäsen 30 vuotta, mutta puheistasi päätellen olet ollut kirkon toiminnasta niin vähäisessä määrin kiinnostunut, ettei kokemuksellasi kirkon jäsenyydestä taikka toiminnasta ole minkäänlaista painoarvoa tällä forumilla.
Sanoit, ettet ole nähnyt kirkon koskaan auttavan köyhiä. Tässä sinulla muutama faktatieto, jonka löysin yhdellä klikkauksella netistä:
"Aineellinen apu on osa kokonaisvaltaista auttamista
Taloudellinen ja aineellinen apu on puhuttanut diakonian kenttää viime aikoina paljon. Jatketaanko ruokapankkitoimintaa vai ajetaanko se alas? Onko kirkon tehtävä paikata yhteiskunnan toimeentuloturvaa? Monet diakoniatyöntekijät ovat valittaneet sitä, että heidän työajastaan liian suuri osuus menee ruokajakeluun ja taloudellisen avun jakamiseen. Diakonian "varsinaiset tehtävät" uhkaavat jäädä vähemmälle.
Mitä ovat diakonian varsinaiset tehtävät? Diakonian tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja auttaminen, erityisesti niiden, joiden hätä on suurin. Jos ihminen on tullut diakoniatyöntekijän puheille hakemaan apua vaikeuksiinsa, hän itse saa määritellä sen, millaista apua hän tarvitsee. Monet tulevat hakemaan nimenomaan apua taloudellisiin vaikeuksiinsa. Kirkon tilastollisen vuosikirjan mukaan seurakuntien diakoniatyöllä oli vuonna 2000 yhteensä 307.672 asiakasta. Niistä n. 92,6 prosentin osalta yhtenä syynä diakoniatyöntekijän puoleen kääntymiselle olivat taloudelliset kysymykset. Taloudellista tukea sai lähes 46.700 taloutta yhteensä n. 23 miljoonaa markkaa ja ruoka-avustuksia jaettiin 230.352 erää arvoltaan n. 12,5 miljoonaa markkaa."
Löysin siis vuoden 2000 tiedon, jonka mukaan ruoka-avustuksia on jaettu 230352 ERÄÄ.
Sen sijaan, että toistuvasti levität täällä omaa mutu/vt-seuran valhetietoa, voisit ottaa SELVÄÄ tosiasioista.
Sinun tietosi taikka tietämättömyytesi ei muuta tosiasioita miksikään. On silti hyvin vaarallista lähteä esittämään omaa tietämättömyyttään perusteluna mihinkään asiaan.
Minun on todellakin vaikea uskoa, että olisit aikuinen ihminen. Mielikuvani sinusta liikkuu jossakin katkeroituneen murrosikäisen maastossa, jossa sinun täytyy kiukutella sillä, miten sinua on joskus kohdeltu rippikoulussa.
Nyt sinulla on TIETOA kirkon toiminnasta vuodelta 2000. Eli ET VOI enää sanoa, että tietääksesi kirkko ei auta köyhiä ihmisiä.
En muutenkaan ymmärrä, kuinka joku aikuinen (?) työssäkäyvä (?) mediaa seuraava (?) ihminen voi sanoa olevansa noin tietämätön siitä, mitä maailmassamme ja maassamme tapahtuu.
Yhteiskunta toki auttaa ihmisiä. Mutta auttaa kirkkokin. Toivon että oma seurakuntanne auttaa myös omia jäseniään.
Kirkon piiristä apua saavat myös muut kuin kirkkoon kuuluvat. Kukaan ei tule kysymään ruoka-apua tarvitsevalta hänen seurakuntaansa taikka maksettuja kirkollisveroja.
Omia sanojasi lainatakseni:
"Kun tänne kirjoiTAT ja valiTAT, niin olisi kohtuullista selvitellä ensin, miten asiat EV:LUT: SEURAKUNNISSA todella ovat. JOtta tämäntapaisilta vääriltä tiedoilta säästyttäisiin."
Vai mitä JUHANIP?
Uskonpa, että mikäli olet rehellinen ihminen, niin voinet todeta että tulipa mokattua ja että ev.lut. seurakunnat sittenkin auttavat köyhiä.
Odotan vastinettasi.
Minä tiedän mikä minä olen ja minä tiedän mikä sinä olet, saatanalllinen valehtelija!
Myös yhdellä klikkauksella löytyvää FAKTAA:
"Seurakunta ja monet kirkon ylläpitämät palvelut ovat sinua varten myös vaikeassa elämäntilanteessa.
Tarjolla olevista mahdollisuuksista voit kysyä seurakunnasta, esimerkiksi diakoniatyöntekijältä tai papilta. Apu on maksutonta ellei toisin mainita. Työntekijää sitoo vaitiolovelvollisuus. Häntä voi pyytää myös tulemaan kotiin.
Seurakunnan diakoniatyöntekijään voit ottaa yhteyttä esimerkiksi seuraavissa asioissa:
* yksinäisyys
* taloudelliset vaikeudet
* onnettomuus
* työttömyys
* läheisen kuolema
* mielenterveysongelmat
* alkoholi ja muut päihteet
* ruoka-avun tarve
* asumisongelmat
* velkaneuvonta
* sairaus ja avohoito
* avustajan tarve
* vanhuus
* vammaisuus
* pakolaisuus
* vankilasta vapautuminen
Diakoniatyöntekijöiden yhteystiedot löydät puhelinluettelosta paikkakuntasi seurakunnan kohdalta. Diakoniatyöntekijöillä on yleensä myös päivystysajat, jotka selviävät seurakunnasta.
Papin kanssa voit keskustella luottamuksellisesti kaikista elämän ja uskon kysymyksistä. Häntä voit pyytää myös rukoilemaan sinulle tärkeiden asioiden puolesta. Rippi voi vapauttaa mieltä painavasta syyllisyydestä. Pappi tulee pyynnöstä sairaan luokse jakamaan ehtoollista.
Pappien yhteystiedot ovat puhelinluettelossa. Kirkkoherranvirastosta tavoittaa päivystävän papin. Virastoajan jälkeen kannattaa etenkin kiireellisissä tapauksissa soittaa papille kotiin. Tarvitessasi pappia kirkollista toimitusta kuten kastetta, vihkimistä tai hautaan siunaamista varten, ota yhteys kirkkoherranvirastoon.
Tarkempaa tietoa seurakunnan palveluista kannattaa tiedustella kyseisen seurakunnan työntekijöiltä esim. puhelimitse tai etsiä seurakunnan kotisivuilta. Kirkon Internet -sivuilta löytyvät seurakuntien osoitetiedot, puhelinnumerot ja kotisivulinkit.
Kirkkoon voi jättää esirukouspyynnön, mikäli toivot että sinulle läheisen asian puolesta rukoillaan jumalanpalveluksessa.
Nuorten kysymyksiä varten seurakunnissa on nuorisotyöntekijöitä ja -pappeja. Heihin voivat myös vanhemmat ottaa yhteyttä kasvatuskysymyksissä. Vaikeuksissa tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tukevat erityisnuorisotyöntekijät avustajineen. Heitä on ainakin suurimmilla paikkakunnilla.
Palveleva puhelin 10071Palveleva puhelin voi auttaa, kun tunnet tarvetta puhua toisen ihmisen kanssa tai mieltäsi ahdistaa. Palvelevaan puhelimeen voit soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti.
* Millaista apua Palveleva puhelin tarjoaa?
* Palvelevan puhelimen numerot ja päivystysajat
Perheasiain neuvottelukeskuksista voi hakea apua perhe- ja parisuhteen ongelmiin sekä muihin ihmissuhdevaikeuksiin
* Millaista apua perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa?
* Perheasiain neuvottelukeskusten yhteystiedot
Kun sinä tai läheisesi on laitoshoidossa, henkilökunnan kautta saat yhteyden sairaalasielunhoitajaan. Sotilaspapit ovat puolustusvoimissa palvelevia varten. Vankeja ja heidän omaisiaan auttavat vankilapapit- ja diakonit."
Ohessa oikeaa tietoa mutu/vt-"totuutesi" vastineeksi. Tämäkin tieto löytyi parilla hiiren klikkauksessa.
"Diakoniarahastot auttavat suomalaisia
Kirkon diakoniatyö kanavoi vuosittain huomattavan määrän apua vaikeuksissa oleville ihmisille kolmesta rahastosta: paikallisesta, alueellisesta ja valtakunnallisesta.
Jokainen seurakunta tekee diakoniatyötä, johon kuuluu taloudellinen auttaminen. Seurakunnilla on omia avustusvaroja. Lisäksi on muutamia suurempia yhteisiä "kukkaroita", joista annetaan avustuksia vaikeisiin tilanteisiiin joutuneille.
Helsingin seurakuntayhtymän kriisirahastosta annettiin viime vuonna 180 avustusta, yhteensä noin 140 000 euroa, ja Helsingin hiippakunnan diakoniarahastosta 85 avustusta, yhteensä 65 000 euroa. Nykyisin Helsingin hiippakuntaan kuuluvat Helsingin ja Vantaan suomenkielisten seurakuntien lisäksi Porvoo, Sipoo, Loviisa ja muutamia pienempiä seurakuntia.
Rahastoilla on yhteiset avustusperiaatteet, ja avustukset ovat kertaluonteisia. Niillä maksetaan laskuja.
- Avustusanomuksen tekee oman seurakunnan diakoniatyöntekijä, joka selvittää avunhakijan taloudellisen tilanteen, kertovat hiippakuntasihteeri Kirsti Poutiainen ja seurakuntayhtymän johtava diakoniasihteeri Riitta Korhonen."
ja yrittää saada unenpäästä kiinni ja välillä kuunnella vieläkö mieheni hengittää. Ja "kauhulla" odottaa aamua, onko sosoaalitoimisto postittanu sairaalalaskunipun takaisin, jonka vein sinne kolmannen kerran. (Ei tullut ainakaan tänäpäivänä). Olen tässä tuhkaläjässä istunut 2.5v välillä pskiatr. osastolla, jossa nytkin pitäisi olla, mutta en voi jättää miestäni (syöpä koko keuhkossa)hoitamata ja ei ole varaa minun sairaalalaskuun, joten otan nyt pillerit naamaan ja yritän mennä kauppaan. Eli YHTÄÄN "Jobin lohduttajaa en enää kaipaa"! Ovat unohtaneet lukea 1,kor. 1:3-4, sanat.
että,jospa tänäpäivänä jaksaisin käydä äitiäni katsomassa kun hän on jo saattohoidossa sairaalassa (luuydinsyöpä). Mutta en tiedä jaksanko. Siitä hengellisestä ravinnosta sanoisin, että olen etuoikeutetussa asemassa, koska Jeesus sanoi, "paimen jätti ne 99 lammasta ja lähti etsimään sitä yhtä kadonnutta joka oli eksynyt". Mutta lue nyt kuitenkin se hesek.34:1-10. En minä uskoani ole vielä menettänyt, olen vain niin masentunut ja väsynyt. "Kytevää lampunsydäntä hän ei sammuta",on luvattu.
Kirkolla ja Raamatulla ei ole mitään yhteistä. Sen kertoo jo homoliittojen siunaamiset, tykkien (ihmisten tappamisen)siunaamiset.
keskustelttiin aiemmin joskus viimevuonna, taisi olla keväällä / kesällä. Silloisessa keskustelussa sain sen käsityksen sinulta, että kirkolla ei ole mitään rahallista avustustoimintaa. Ruan jakelusta olen toki kuullut, se tapahtui tuossa 1990 luvun loppupuolella, se oli jonkinlainen muoti ilmiö järjestää vähä osaisille edullisesti ruokaa.
Toinen syy on se, että kotipaikkakunnallani ei avustustoimintaa ainakaan tällä hetkellä ole, tarkistin asian. Avustustoiminta on siis paikkakunta kohtainen, suuremmilla paikkakunnilla näyttää jonkilaista avustustoimintaa nykyään olevan. Tässä suhteessa olin väärässä, sen toki myönnän.
Silloin kun olin itse kirkon jäsen ei avustustoimintaa kirkolla ollut, en ole koskaan kuullut kirkon auttaneen siihen aikaan ketään taloudellisesti. Tunsin monia köyhiä perheitä jotka olivat taloudellisesti ahdigossa, joitten auttaminen oli yhteiskunnan varassa.