Saada tuntea jumalan hyväksyntä, tuntea hyvää oloa kun on saanut synnit anteeksi, saada itkeä ja julistaa herraa jeesusta jne.
Mikä on tunnetila kun tulee totuus ettei se pelastakaan ketään taivaisiin?
Uskominen perustuu vain tunteisiin
gdfdfgfdg
24
291
Vastaukset
- ovela.kusetus
Tämä totuus ei koskaan selviä uskovalle. Kristinuskohan on sen verran ovelelasti tehty, että kaikki palkinnot tulee vasta kuoleman jälkeen.
Jos minä perustaisin oman lahkon ja uskonnon, tekisin samalla tavalla. Lupaisin (valehtelisin) vain sellaista, mistä on mahdotonta jäädä kiinni.- kymppifdaok
ja toinen erittäin ovela jippo on jeesuksen odotus jonka on aina sanottu tulevan kohta. Ole valmis kun hetkeä ei tiedä milloin hän tulee. Katso kuinka tuokin on merkki lopunajoista jeesus tulee kohta loppu on lähellä.
- capiche
kymppifdaok kirjoitti:
ja toinen erittäin ovela jippo on jeesuksen odotus jonka on aina sanottu tulevan kohta. Ole valmis kun hetkeä ei tiedä milloin hän tulee. Katso kuinka tuokin on merkki lopunajoista jeesus tulee kohta loppu on lähellä.
Jeesuksen tulemista ei ole tarkoitus odottaa takalistollaan istuen ja kädet ristissä. Jokaisella kristityllä on oma tehtävänsä tässä maailmassa. Ja Jumala odottaa, että hän keskittyy siihen, eikä vietä aikaansa pohtimassa, että voi voi, koska se loppu tulee. Terve usko elää tässä päivässä.
Armon alla elävän kristityn ei tarvitse pelätä kuolemaa tai Jeesuksen tulemista. Kristinusko ei ole laki- tai suoritususkonto. Kristus täytti lain kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Meiltä ei odoteta täydellisyyttä, vaan sitä, että haluamme pysyä Jeesuksen seuraajina. Jumala on varsin tietoinen ihmisen epätäydellisyydestä ja sen vuoksi Hän lähetti meille Jeesuksen. Alla oikeaa asennetta uskonelämään.
Ps. 37:24 Jos hän (=Jumalan lapsi) lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
Miika 7:8 Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni - taivasvaikadotus
kymppifdaok kirjoitti:
ja toinen erittäin ovela jippo on jeesuksen odotus jonka on aina sanottu tulevan kohta. Ole valmis kun hetkeä ei tiedä milloin hän tulee. Katso kuinka tuokin on merkki lopunajoista jeesus tulee kohta loppu on lähellä.
Jokaisella meistä on oma lähtömme hetki ja joka päivä tulisi olla valmis lähtemään. Voimme kohdata kuoleman ilman Jeesusta tai Jeesuksen kanssa.
Kerran sitten vielä oman lähtömme lisäksi, Jeesus tulee kaikille näkyvällä tavalla takaisin. Joku sukupolvi on sillon elossa, mutta vielä on Jumalan armon aika.
- JärkkymätönKallio
Usko ei perustu mihinkään tunnetilaan, vaan Jumalan sanaan. Jos joku perustaa uskonsa tunteisiin ja kokemuksiin, haaksirikko tulee.
- kymppifdaok
Jumalan sana on tunteisiin vetoavaa. Kyllä kirjan pystyy kirjoittaan niin että "tämä on jumalan sanaa" Yhtä lailla se voi olla "kotkan sanaa joka on kaiken luoja".
- kymppifdaok
kymppifdaok kirjoitti:
Jumalan sana on tunteisiin vetoavaa. Kyllä kirjan pystyy kirjoittaan niin että "tämä on jumalan sanaa" Yhtä lailla se voi olla "kotkan sanaa joka on kaiken luoja".
Raamattu ei tarjoa mitään faktoja sille kuinka kaikki luominen on tapahtunut. Se puhuu vain siitä kuinka jumala loi kaiken. Ei mitään tietoa kuinka luominen tapahtui 7 päivässä.
Usko ei perustu yhtään mihinkään. Se on täysin tyhjän päällä. Sen alkulähde on muinaisten paimentolaisten sekalaiset kirjoitukset, mutta ne ovat tyyppiä Kalevala, eli vain sekalainen joukko moneen kertaan muokattuja monin tavoin virheellisiä ja ristiriitaisia muinaisia kuvitelmia ja aiemmista uskonnoista kopioituja tarinoita.
Muutamassa vuosituhannessa kristityt eivät ole keskenäänkään löytäneet edes yhteisymmärrystä siitä mitä kirjoja Raamatussa pitäisi olla, mutta silti kehtaavat väittää että jotkut "inspiroidut" voisi tunnistaa. Selvästikään ei.
- voimakas.sana
Hepr. 11:
1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. 2. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. 3. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Ps. 33:
6. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä. 7. Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin. 8. Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat. 9. Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty. - siilien_ystävä
Ihmisille on annettu tunteet ja se on osa empatiakykyä.
Sen kautta meidän tulisi oppia itsestämme ja toinen toisistamme.
Ajattelisin, että tunteiden kautta voi oppia paljonkin,
mutta mikä loppuviimein ohjaa ihmistä, vaikuttaa henkilöön itseensä ja ympäröivään maailmaan.
Kokoajanhan ihminen sisäisesti kokee jotain tietyllä tavoin tuntevansa, silloinkin jopa kun ei sitä tiedosta tai ajattele tietoisesti, samalla se myös ohjaa sitä millä tavoin ilmennämme itseämme ympäristöömme.- siilien_ystävä
Lisään vielä edelliseen, että ihminenhän on kokonaisuus loppuviimein.
mikä ohjaa ihmistä? Se mihin uskomme, on vaikutusta. Ajattelen niin, että jos uskoo hyvään ja luottaa ja uskoo hyvään, se vaikuttaa myös ympäröivään maailmaan.
Mutta koska ihminen on kokonaisuus, jotta hyvään voisi luottaa ja uskoa, tarvitaan rakkautta ja rakkaus ei ole pelkästään tunnetila, vaan se on välittämistä ja sen osoittamista, se on uskoa siihen hyvään ja siihen, että välittäminen kannattaa pitkällä tähtäimellä kuitenkin, kun vain jaksaa uskoa siihen. - capiche
siilien_ystävä kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen, että ihminenhän on kokonaisuus loppuviimein.
mikä ohjaa ihmistä? Se mihin uskomme, on vaikutusta. Ajattelen niin, että jos uskoo hyvään ja luottaa ja uskoo hyvään, se vaikuttaa myös ympäröivään maailmaan.
Mutta koska ihminen on kokonaisuus, jotta hyvään voisi luottaa ja uskoa, tarvitaan rakkautta ja rakkaus ei ole pelkästään tunnetila, vaan se on välittämistä ja sen osoittamista, se on uskoa siihen hyvään ja siihen, että välittäminen kannattaa pitkällä tähtäimellä kuitenkin, kun vain jaksaa uskoa siihen.Uskon ei tarkoitus olla tunnetila. Mummoni lauloi ennen: uskoni ei ole tunteissa, eikä lahjojesi iloissa. Toki uskoon voi liittyä tunteita, mutta sekin on normaalia, että aina ei tunnu miltään. Tuntemukset eivät ole merkki Jumalan läsnäolosta, eikä niiden puute todista, että Jumala olisi hylännyt.
Kristityn on tarkoitus seistä uskossaan Jumalan sanan kalliolla, eikä olla tunne-elämänsä heiteltävissä. Usko ei ole vain kauniita ajatuksia ja puheita, vaan sen pitäisi näkyä käytännön elämässä. Elävä usko tuottaa hedelmää. Täydellisiä meistä ei tule, mutta jos Hengen hedelmät puuttuvat kokonaan, niin jotain on vialla.
Muistin virkistämiseksi:
Gal 5: 22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. - siilien_ystävä
Henkilökohtaisesti ajattelen, että usko on tiettyjen asioiden seuraamista ja oikeana pitämistä, pystyy siihen tai ei (vaikka ajattelee, jonkin asian olevan hyvä tapa tai oikein, saattaa toimia toisin... tällöin myös tunnetilat voivat "hämärryttää" asioita, eikä sen tuoma vaste ole välttämättä siis positiivinen uskonelämänkään kannalta silloin).
En ajattele, että usko olisi tunnetilasta riippuvainen asia suoranaisesti. Ajattelen kuitenkin, että tietynlaiseen kasvamiseen kuuluu myös tunteidensa käsittely ja läpikäyminen ja se että oppii esim. havainnoimaan ympäröivää maailmaa ja suhdettaan siihen.
Jos minä lopettaisin tuntemasta mitään, mihin muovautuisin... mikä meitä muovaisi kuin toiset ihmiset ja heidän antamat reaktiot ja niiden aiheuttamat tunteet meissä. - siilien_ystävä
Itseasiasssa juuri silloin kun on ollut vaikeaa ja on tuntunut, että kaikki ovat hyljänneet, se turva mihin on voinut ajatella luottavansa, on ollut usko Jumalaan.
Se että on yksi asia mihin voin turvani laittaa, että edes joku oikeasti on vierellä ja läsnä ja että asiat kääntyy hyväksi kun vain voi luottaa siihen, että Hän ei hylkää minua eikä anna tapahtua minulle mitään pahaa.
Sen kautta olen saanut uskallusta ja luottamusta, jota ei muuten olisi.
Kirjoitin jälleen tunteista, mutta tunteet ovat osa uskonelämän kokemusta... vaikka itse usko perustuisi esimerkiksi Jeesuksen opetusten seuraamiseen ja olisi tahto kunnioittaa niitä periaatteita, koska pitää niitä Jumalan tahdon mukaisina. - siilien_ystävä
Joskus olen varmaan kirjoittanut itsekin siihen tapaan, että usko ei ole tunteissa ja ollut vahvasti sitä mieltä.
Mutta toisaalta on se kokemus, että mitä enemmän se sydän tavallaan "murentuu" ja sulaa, sitä enemmän koen tuntevani, sitä enemmän on tuntenut ja ei välttämättä kaikki tunteet ole olleet matkan varrella mitään "hauskoja", vaan siihen on liittynyt myös paljon tuskan tunnetta ja menettämistä ja sen kautta on tavallaan jalostunut. Monet asiat mitä on joutunut käymään lävitse, on ehkä olleet omien valintojen seurausta. Se on ikäänkuin sulatusprosessi(tämä vain tällainen vertauskuvallinen käsite)... mutta se mitä sisimmässä tapahtuu, niin väittäisin, että sitä ei voi käydä lävitse ilman tuntematta mitään. - siilien_ystävä
capiche kirjoitti:
Uskon ei tarkoitus olla tunnetila. Mummoni lauloi ennen: uskoni ei ole tunteissa, eikä lahjojesi iloissa. Toki uskoon voi liittyä tunteita, mutta sekin on normaalia, että aina ei tunnu miltään. Tuntemukset eivät ole merkki Jumalan läsnäolosta, eikä niiden puute todista, että Jumala olisi hylännyt.
Kristityn on tarkoitus seistä uskossaan Jumalan sanan kalliolla, eikä olla tunne-elämänsä heiteltävissä. Usko ei ole vain kauniita ajatuksia ja puheita, vaan sen pitäisi näkyä käytännön elämässä. Elävä usko tuottaa hedelmää. Täydellisiä meistä ei tule, mutta jos Hengen hedelmät puuttuvat kokonaan, niin jotain on vialla.
Muistin virkistämiseksi:
Gal 5: 22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.Olit toisaalta oikeassa. Voi olla, että liikaa olen tuijottanut tunteisiini tai voisi olla aika jotenkin alkaa katsoa toisesta "katsontakulmasta" asioita, ehkä kasvaa silläkin tavoin pois totutuista "kuvioista". :)
Usko ei ole tunteissa. Luottamushan on sitä, että uskoo siitäkin huolimatta, tuntuu tai on tuntumatta miltään. Usko on luottamusta, vaikka jollain hetkellä asiat näyttäisivät ikäviltä tai on ne tunteet mitä ovatkin tai ovat olematta.
- ateismionmitä
Usko on kyllä eriasia kuin tunne, mutta uskoa voi elää myös tunteillaan. Kun Jumala vastaa tai tekee ihmeen, sielu iloitsee ja kokee kiitosta. Usko on monesti tietoisuutta että Jumala on läsnä ja se on erilainen kokemus kuin tunneaistimus.
Tunteet menevät ja tulevat. Kun elämässä oli pitkäaikaisia koetuksia ja vaikeaa, niin silloinkin oli tietoisuus, että Jumala näkee ja on sittenkin kaiken yläpuolella. On ollut tilanteista, joissa inhimillisesti olisi pitänyt kokea pelkoa ja kauhua, mutta sisimmässä on ollut valtava rauha, levollisuus ja luottamus.
Jos sinun puoliso on kotona, niin koet ja aistit hänen läsnäolonsa. Se on muutakin kuin vain tunnetta että hän on konkreettisesti läsnä. Kyllä tietoisuus jonkun läsnäolosta on paljon enemmän kuin tunne-elämys.
Ja elämässä kokee ja näkee Jumalan johdatuksen. Ikävätkin asiat, esim. jotkin toiveet, jotka eivät ole täyttyneet tai ikävät asiat, joita h-hetkellä ei koe siunauksina, osoittautuvat kääntyneen parhain päin, kun tarkastelee elämää jälkeenpäin.
Olen ollut uskossa jo 45 vuotta, ja kyllä voin vakuuttua, että elämääni on ohjannut Suuri Persoona, vaikka en ole aina edes kysellyt Hänen tahtoa ja jopa niskuroinutkin vastaan.
Onhan se ymmärrettävää, että ihminen joka ei ole ollut uskossa tai uskontie on totaalisesti sumentunut tai tapahtunut jopa hengellinen kuolema, ei tätä ymmärrä. - Jobinpostia
Hebr.11:1. Biblia (1776). Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömiä epäille. Hebr.11:3. Biblia. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt. Joh.1:1. Ilm.19:13.
- Kirjakääröt
2Kor.4:18. Biblia. Jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät ijankaikkiset. Kirjoitetaan: iankaikkiset.
- pitkäänhellari
Kyllä Jumala ilmestyy ja antaa kaikupohjan itsestään, että uskosta tulee vankka pysyvä vakaumus eikä vain uskottelua. Jumalan sana elää.
- eiainakokemuksia
Täällä on paljon hyviä vastauksia. Usein Jumala ilmaisee itsensä ja vahvistaa näkyvällä tavalla ihmisiä, jotka ovat erityisen heikkoja tai jotka mahdollisesti tulevat joutumaan tulevaisuudessa hengellisiin taisteluihin ja jopa tuskallisiin vainoihin (tai ovat esim. vankiloissa tai vainojen keskellä niitä juuri nyt kokemassa). Meitä Jumala kohtelee yksilöinä ja antaa, mitä tarvitsemme. Tunteiden puutteen ei pidä antaa lannistaa. Niistä uskomme ei riipu. Joskus niitä saamme kokea ja niistä iloita kuka enemmän ja kuka vähemmän. Pysykää lujina! Ylistäkää ja kiittäkää Herraa joka tilassa.
- Dr.Doom
"Uskon ei tarkoitus olla tunnetila. Mummoni lauloi ennen: uskoni ei ole tunteissa, eikä lahjojesi iloissa."
Ai sun mummosi on oikein laulanut... No tämä asiahan olikin sitten sillä selvä. Minunkin mummoni lauloi yhtä sun toista, suurimmalta osin painokelvotonta tekstiä. Älkää nyt viitsikö... - luottavaisena
Puhutaan jipoista ja huijauksista ym. Suurin huijaus sielunviholliselta (varas, murhaaja, valehtelija..) on tehdä itsensä ihmisiltä näkymättömäksi ja olemassa olemattomaksi. Suurin huijaus on väittää Jumala ja kuolemanjälkeinen elämä valheeksi. Jeesuksen Kristuksen/Jumalan Pojan veren suojaamina ja sovittamina pelastumme iankaikkiseen elämään ja saamme suojan sielunvihollisen juonia ja häntä itseään vastaan. Tämän on Jumala halunnut salata tämän maailman viisailta (ihmisiltä, jotka tukeutuvat vain omiin tietoihinsa, järkeensä ja luuloihinsa) ja ilmoittanut ne lapsenmielisille (kyse lähinnä valinnasta ), minkä jotkut haluavat ymmärtää yksinkertaisuutena ja typeryytenä.
Niin sielunvihollinen/Saatana on tietysti yksi niitä kristinuskon nokkelia huijauksia. Alunperin Saatana oli jumalan poika/työntekijä, jonka jumala mm. laittoi huvikseen testaamaan uskoviaan:
"6. Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.
7. Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta"."
http://raamattu.fi/1933,38/Job.1.html
Mutta Jeesus-kultti keksi sitten muovata tuosta syntipukin, jota voi syyttää kaikesta pahasta. Sellaisestakin, mistä jumala itse otti vastuun vielä VT:n aikana (kansanmurhat yms.).
Tuo lapsellisuuden, yksinkertaisuuden ja typeryyden ylistys lienee kristinuskon nerokkaimpia jippoja. Sillä saadaan herkkäuskoiset pysymään tyytyväisinä silloinkin, kun uskon järjettömyys muutoin paljastuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614448KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1533303Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?572602Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo492564- 1122335
- 241903
- 241691
- 301636
- 1691550
- 361275