vai riittääkö kun kierrättää sitä samaa, sitä samaa?
Uusi tietokone jossa voin nyt valita windows 10 tai seiskan ja uudet näppäimet.
Etsin edelleen lisää elämälleni sisältöä. Huusholli ja netti ei oikein riitä. Tuntuu kuin kävelisin ympyrää tai hiihtäisin kierrosta samalla ladulla, porkatkin osuvat samoihin reikiin.
***
Blogin puolelle nyt:
Uudenvuodenvietto sujui hyvin ja jengit lähtivät kotiinsa eilen iltapäivästä masut täynnä karibialaista äyriäispataa, kalkkunarullaa, savusiikasalaattia (kiitos hmpf.1 ohjeesta nyt joudun kääntämään sen vielä ruotsiksi . Maistuu ihanalle, vähän voileipäkakun tyyliin), siankylkeä, perunoita, riisiä, patonkia, salaattia, jäätelöä ja marjoja, juustoja voileipäkeksejä ja etelän hedelmiä.....aamulla sai joko puuroaamiaisen tai voileipää ja illan eväistä jääneitä herkkupaloja tai sitten molempia ja lounaaksi tehtiin pasta.
***
Uudenvuoden saunassa käytiin eilen.
Nyt tarvii vain alkaa suunnittelemaan miten jatkaa tätä elämää. The same, the same ja antaa vain laahustaa, vai mitä keksisin? (Mitään en tosin enää lupaa....)
Uusi vuosi, uudet kujeet
61
781
Vastaukset
- henrjii
uusi vuosi vanhat kuteet windous ultimate käy ja kukkuu
tacoa ja brileria, ja niitä nakkeja, makkaran syönti saa taas riittää toistaiseksi Joku taisi loppu-vuodesta jo kertoakin uudesta w-kympistään.
Joten se siitä osaltani.
-
Oikeastaan tuo vuosi-aloitus Koirineen on hauskenpi.
Ei o kivaa aloittaa uudestaan ja uudestaan.
Tyttö voisi aloittaa Lohen-noususta jotain.
Ei jatkuvasti Lohen-laitosta.
H.- ent.siivoojaparka
Palomalla vaikuttaa olevan turhautunut olo. Kuulostaa vaaralliselle.
Älä nyt kuitenkaan ala samanlaisia uusia kujeita keksimään kuin lähiöitten turhautuneet nuoret; ampumaan poliiseja, busseja, ambulansseja ... ilotulitusraketeilla, polttamaan autoja, kouluja, ravintoloita ... - henrjii
Nostettu on ostos-kärryyn kala-tiskiltä
lohi. silellä se silmiin katsoi
tovin, hillo-hyllyn käytävällä
joku herra meni ohi, paketissani
oli koko norjan-lohi https://www.youtube.com/watch?v=T6vMQAX1lxQ- Alkakaa-nos-tel-la-vaa
Onko hunkszukan tavuviivoitetulta kieli tarttunut jo muihinkin?
- Viivattu-kurjuus
On.
Täällä käy myös nimimerkki tavuviiva.
Hän ei taida tavutella.
Hukkaviiva puuttuu.
Viiva vedessä. - Tavuviiva
Alkaisin-nos-tel-la viivana, jos keksisin, mitä.
Kuntosalilla kun aikoinans kävin, tuli aina flunssaa... kurjuus, piti yliviivata ko. harrastus. Muskelit naisella, yök.
Ehkä tuota lunta joutuu kohta nostelemaan, koska neiti huolyomiehet eivät ole oikein kartalla.
Kesällä taivuttelen asahia, mut menepä tuonne lumeen notkistelemaan.
Voihan veteen piirtää viivan, kun se on jäätynyt. Olisipa hienoa retkiluistella....
Viivana Roomaan. Viva la vita...me-ni-kö-hän oikein. Tässä kujetta ... - Viivattu-kurjuus
Suosittelen.
Sitä Roomaa.
Kaikki viivat vievät roomaan. No ei ehken kaikki. "Kurillaan" tekee. Minun setä käytti tuota sanaa.
Sanoi "ehämmiä tosissain, kuhan kurillain kiusasin" hän kengitti hevosia sivutöinään. Oli armoton hevosmies, sitäkin vain kurillaan.
Sana korvasi ehkä "kiusallaan leikillään pienesti ilkeilemällä"
Passaa tänne hyvin 🙃
- bessie-
"Nyt tarvii vain alkaa suunnittelemaan miten jatkaa tätä elämää. The same, the same ja antaa vain laahustaa, vai mitä keksisin? (Mitään en tosin enää lupaa....)"
?
Onko elämässäsi tapahtunut jotain, vai miksi sinun juuri nyt "tarvii alkaa suunnittelemaan" miten jatkat elämääsi?
Omat suunnitelmani tälle päivälle: Käyn ruokakaupassa. Mitään muuta en suunnittele, viitsimisen ja inspiraation mukaan teen mitä teen."Omat suunnitelmani tälle päivälle: Käyn ruokakaupassa. Mitään muuta en suunnittele, viitsimisen ja inspiraation mukaan teen mitä teen. " kirjoittaa Bessie-
joo noinhan se menee, se eteenpäin laahustaminen ja miksei kyllä silleenkin tietysti voi elää ellei kaipaa mitään sen ihmeempää suunnitelmaa.
Varmasti ihan hyvä suunnitelma.
Minä taidan olla itseni pahin vihollinen. Kun elämällä pitäisi olla joku muukin tarkoitus.- bessie-
Paloma.se.co kirjoitti:
"Omat suunnitelmani tälle päivälle: Käyn ruokakaupassa. Mitään muuta en suunnittele, viitsimisen ja inspiraation mukaan teen mitä teen. " kirjoittaa Bessie-
joo noinhan se menee, se eteenpäin laahustaminen ja miksei kyllä silleenkin tietysti voi elää ellei kaipaa mitään sen ihmeempää suunnitelmaa.
Varmasti ihan hyvä suunnitelma.
Minä taidan olla itseni pahin vihollinen. Kun elämällä pitäisi olla joku muukin tarkoitus.Todella hyvä suunnitelma, taisi olla jouluviikon torstai kun viimeksi kävin ruokakaupassa.
Laahustaminen ei ole minun tapani elää. Olen kyllä suunnitelmallinen, mutta esim. vuoden vaihtuminen on minulle vain sosiaalinen tapahtuma, syy juhlia jne..
Elämäni "suuret suunnitelmat" ja päälinjat on jo aikoja sitten suunniteltu, tilanteiden ja tarpeiden mukaan teen täydentäviä suunnitelmia, mutta siis kalenterivuoden vaihtuminen ei ole sellainen tilanne jossa tuntisin tarvetta remontoida elämääni.
Kyllä minä nyt olen heepnaadilla lyöty, Paloma. Että noilla lahjoilla ja tuolla elämänkokemuksella voi olla turhautunut.
Vaikka toisaalta, lahjakkaita se turhautuminen uhkaakin. Harvoin saavat vastakaikua, useimmiten tulevat perusteellisesti väärinymmärretyksi...
Luin vähän aikaa sitten Pauliina Vanhatalon kirjan "Keskivaikea vuosi". Se oli omaelämäkerrallinen kuvaus nuoren kirjalijan masennuskaudesta (en viittaa sinuun masennuksen osalta). Se sai minut näkemään, että vaikka ihminen olisi monilahjakkuus, se ei takaa tyytyväisyyttä, onnellisuudesta puhumattakaan.
Riittämättömyyden tunne voi ajaa takaa sellaistakin joka todistetusti saa paljon näkyvää aikaan.
Mitä tuohon saman kierrättämiseen tulee, eikö se ole näköharha ? Rutiinit voivat toistua samoina, mutta itse elämä, sehän elää rutiinien sisällä eikä se näyttäydy koskaan samana...Minulla ei ole mitään varsinaista masennusta, ainoastaan kosketus eksistentiaalista turhautumista. Päivät vähenevät ja en ole löytänyt oikein tarkoitustani miksi yleensäkään olen olemassa. Tarraudun rutiineihini ikäänkuin ne olisivat jonkinlaisia pelastusrenkaita, mutta tarkoituksen puute on kuin myllynkivi kaulassani.
Minulla on kaikki hyvin. Terveys tyydyttävä, talous tyydyttävä, ihmissuhteet hyvät ja oma kulta jonka kanssa viihdyn. Olin aina ajatellut että kun pääsen eläkkeelle matkustelen. No joo, se oli ensimmäinen asia josta sain luopua. Tai siis osittain. Kyllä minä Lutusen saan mukaan mutta en yhtä usein kuin haluaisin. Mitään kolmen kuukauden oleskeluja tropiikissa ei näy tulevaisuudessani. Olen vaihtanut ne jään peittämään Daala-joen rantaan.
Nyt täytyy laittaa mietintämyssy päähän ja alkaa aktivoimaan sekä aivoja että kroppaa.Paloma.se.co kirjoitti:
Minulla ei ole mitään varsinaista masennusta, ainoastaan kosketus eksistentiaalista turhautumista. Päivät vähenevät ja en ole löytänyt oikein tarkoitustani miksi yleensäkään olen olemassa. Tarraudun rutiineihini ikäänkuin ne olisivat jonkinlaisia pelastusrenkaita, mutta tarkoituksen puute on kuin myllynkivi kaulassani.
Minulla on kaikki hyvin. Terveys tyydyttävä, talous tyydyttävä, ihmissuhteet hyvät ja oma kulta jonka kanssa viihdyn. Olin aina ajatellut että kun pääsen eläkkeelle matkustelen. No joo, se oli ensimmäinen asia josta sain luopua. Tai siis osittain. Kyllä minä Lutusen saan mukaan mutta en yhtä usein kuin haluaisin. Mitään kolmen kuukauden oleskeluja tropiikissa ei näy tulevaisuudessani. Olen vaihtanut ne jään peittämään Daala-joen rantaan.
Nyt täytyy laittaa mietintämyssy päähän ja alkaa aktivoimaan sekä aivoja että kroppaa.On luonnollista, että joudumme ajoittain kohtaamaan itsemme, miettimään asioita joista joudumme luopumaan. On selvää, että se masentaa.
Minusta olet ihanan rehellinen täällä somen ylivertaisessa maailmassa, jossa ollaan meneviä, osaavia ja jo lapsuuden kotona opittu hienostunutta käytöstä, jota on suuremmoista jakaa toisille, joilta tämä taito on jäänyt itseopiskelun varaan.
Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Olen tuntenut olevani pitkästä aikaa tasapainossa.
Juhla-ajan kiire, ihmiset ympärillä, miellyttämisen kierre, riittämättömyyden tunne, tyytymättömyys tekemisiin, kykenemättömyyttä hallita hymyssä suin ympärillä häseltävää vaihtuvaa ihmisjoukkoa.
Tänään olen nauranut vapautuneesti sille turhauttavalle tunteelle olla täydellinen ja kun se ei ole omasta mielestä onnistunyt yrittämisestä huolimatta on herännyt epäillys, mikä minussa on vialla. No, ei mikään ; )
Kun rauhoitun, olo on jumalaisen hyvä. Osaan toki näytellä rauhallista, mutta olla rauhallinen se on vapauttava tunne.
Vapautuneisuutta ja paluuta normaaliin elämään koin kun juoruilin puhelimessa ystävättäreni kanssa, kikatettiin keskenämme kuin kaksi pikku tyttöä.
- RiittääTekemistä
Miettikää keinoja, miten voisitte tätä maailmaa parantaa. Ryhtykää sitten toimeen ja toimikaa! Tekeminen ei ihan heti lopu. ;)
Ihan hyvä neuvo "RiittääTekemistä" itsekullekin. Monet meistä ovat kuitenkin tehneet pitkän työuran, hoitaneet lapsensa aikuisiksi, hoitaneet ehkä lapsenlapsiakin tai sitten puolisoa. Sen hoitoputken jatkaminen - hoivatyyppistä vapaaehtoistyö kai enimmäkseen on, vai onko muuta ? - ei välttämättä houkuta, etenkin jos on jo jotakin fyysistä kremppaa.
Taisi kyllä presidenttikin painottaa puheessan osallisuuden/osallistumisen tärkeyttä. Sitä ei varmasti kukaan kiistä, kun vain löytyisi se kullekin sopiva tehtävä...
No hyvä että maistui :) Mä en kylläkään niin paljon leipää käyttänyt, että olisi kilpaillut voileipäkakku-sarjassa. Tosin sanoin myös että ei leipää kannata säästellä... ehkä paras tulos olisi jotain siltä väliltä kuitenkin.
En saanut vielä tehtyä kala-äyriäispataa, koska en ollut yksin uutena vuotena. Mutta tällä viikolla mulla on loistava tilaisuus syödä mitä ikinä haluan, kun isseksein kokkailen.
Uudenvuoden aattona tein satay-broileri-nuudeli salaatin, ehdoton herkku! Suosittelen. http://www.recipetineats.com/satay-chicken-noodle-salad/
Voin suomentaa jos joku haluaa.
Täällä on todellakin uudet kujeet! Tämä vuosi tulee menemään historiaan Anoppi-kokelaan vuotena. Siis minä harjoittelen anoppeilua. Poika muutti eilen yhteen tyttöystävän kanssa, ja meillä on jo koiran kanssa ikävä heitä. Mun aika kasvattajana on muuttunut viime syksystä lähtien, ja tämän myötä muuttuu vielä enemmän. Hyvä puoli on se, että pojan huoneesta tulee mun työhuone, ja siellä on piiiitkä pöytä, kuin tehty kankaiden leikkaamiseen ja ompelemiseen! Koneet surraamaan kilpaa.
Muutenkin koetan täyttää iltojani käsitöillä. Mulla on niin paljon ideoita odottamassa sitä Aikaa. Katsotaan nyt... iskeekö vaan masis, ja painun sohvatyynyjen sekaan lamaantuneena.- Energiaräjähdyspommi
Joko ne viime talven itkutyynyt on täynnä? Meneekö vaihtoon? Vie ne pakkaseen, ne jäätyvät. Sitten potkit ne kuiviksi niin että hileet lentää. Otat itseäsi huivista kiinni ja alat touhuamaan. Lumikolillekin on töitä näkyvissä.
Joko poikasi on siinä iässä, että avoliitto jo ajankohtainen? Vasta teineiksi lapsiasi kutsuit. Eihän he ole vielä lukiotakaan lopettaneet. No, kiirettä pitää, miksi?
Energiaräjähdyspommi kirjoitti:
Joko ne viime talven itkutyynyt on täynnä? Meneekö vaihtoon? Vie ne pakkaseen, ne jäätyvät. Sitten potkit ne kuiviksi niin että hileet lentää. Otat itseäsi huivista kiinni ja alat touhuamaan. Lumikolillekin on töitä näkyvissä.
Itkutyynyt kuivui kesän aikana, nykyisin nukun vaipat naamalla.
Tänään täytyy käydä ulkoiluttamassa kolaa, helppo nakki kun tuli niin vähän ja niin kuivaa lunta. Jonkun itkutyynystä ehkä?korppis kirjoitti:
Joko poikasi on siinä iässä, että avoliitto jo ajankohtainen? Vasta teineiksi lapsiasi kutsuit. Eihän he ole vielä lukiotakaan lopettaneet. No, kiirettä pitää, miksi?
Tää on tällaista, vielä syyskuussa olivat teinejä, seuraavassa kuussa aikuisia. Lain mukaan.
Kyllä, lukion vimppa kausi meneillään, kesällä armeijaan, tyttö jonka kanssa hän muutti yhteen on vielä nuorempi. Yritin kyllä puhua hänet ympäri, mutta järjestelmä on tehty tällaiseksi että, paitsi että se on nyt mahdollista, se ei enää taloudellisesti olisikaan kun hän lähtee inttiin. Pitää asua 3 kk omillaan ennen inttiä että saa korkeamman asumistuen.
On tuossa monta syytä muuttoon. Pari kesää poika on tehnyt töitä Ruotsissa ja asunut siellä omillaan, pientä sopeutumisvaikeutta aina palata kotiin ja sääntöihin muiden kanssa.
Mä en itse asiassa edes tajunnut kuinka helppoa nuoren on muuttaa omilleen, jos tekee sen yhdessä jonkun toisen kanssa. En ole ihan varma kannatanko edes tätä systeemiä. Paljon on muuttunut siitä kun ite opiskelin. Nuoret asuvat nyt melko kokonaan tukien varassa, ja vievät yhden opiskeluasunnon vaikka hyvin pystyisivät käymään koulua vanhoista asumuksistaan. Nähtävästi kämppiä riittää. Kiitti vaan teille, rakkaat veronmaksajat, kun autatte mun ipanaa.hmp.f kirjoitti:
Tää on tällaista, vielä syyskuussa olivat teinejä, seuraavassa kuussa aikuisia. Lain mukaan.
Kyllä, lukion vimppa kausi meneillään, kesällä armeijaan, tyttö jonka kanssa hän muutti yhteen on vielä nuorempi. Yritin kyllä puhua hänet ympäri, mutta järjestelmä on tehty tällaiseksi että, paitsi että se on nyt mahdollista, se ei enää taloudellisesti olisikaan kun hän lähtee inttiin. Pitää asua 3 kk omillaan ennen inttiä että saa korkeamman asumistuen.
On tuossa monta syytä muuttoon. Pari kesää poika on tehnyt töitä Ruotsissa ja asunut siellä omillaan, pientä sopeutumisvaikeutta aina palata kotiin ja sääntöihin muiden kanssa.
Mä en itse asiassa edes tajunnut kuinka helppoa nuoren on muuttaa omilleen, jos tekee sen yhdessä jonkun toisen kanssa. En ole ihan varma kannatanko edes tätä systeemiä. Paljon on muuttunut siitä kun ite opiskelin. Nuoret asuvat nyt melko kokonaan tukien varassa, ja vievät yhden opiskeluasunnon vaikka hyvin pystyisivät käymään koulua vanhoista asumuksistaan. Nähtävästi kämppiä riittää. Kiitti vaan teille, rakkaat veronmaksajat, kun autatte mun ipanaa.Toivon, parasta samalla toivon, että eivät alkaisi lapsia tekemään se kun olisi este jomman kumman tai molempien opiskelulle ammattiin.
Jotain tuollaista kuviota ajattelin. Esikoiseni muutti ylioppilaaksi kirjottamisen jälkeen omilleen, mutta teki jo töitä lehdessä joten avustuksia hän ei tarvinnut.
Kuopus muutti lukioaikana kolmannen vuoden jälkeen heti kun täytti 18-vuotta opiskelija-asuntoon. Ratkaisu oli hyvä sillä olin juuri lopettanut kannattamattomana yritykseni ja järjestelin raha-asioitani Yhteiskunta ja pojan isä maksoivat hänen opiskelunsa yht. 4-vuotta (erikoislukio) loppuun.
Sittemmin molemmat ovat itsensä elättäneet ja siinä sivussa opiskelleet.
Niin lapsemme valitsevat tiensä. Tekevät omat onnistumisensa ja virheensä. Me seuraamme sivusta ja annamme tarvittaessa henkistä tukea. Rahoista heidän on itse vastattava.korppis kirjoitti:
Toivon, parasta samalla toivon, että eivät alkaisi lapsia tekemään se kun olisi este jomman kumman tai molempien opiskelulle ammattiin.
Jotain tuollaista kuviota ajattelin. Esikoiseni muutti ylioppilaaksi kirjottamisen jälkeen omilleen, mutta teki jo töitä lehdessä joten avustuksia hän ei tarvinnut.
Kuopus muutti lukioaikana kolmannen vuoden jälkeen heti kun täytti 18-vuotta opiskelija-asuntoon. Ratkaisu oli hyvä sillä olin juuri lopettanut kannattamattomana yritykseni ja järjestelin raha-asioitani Yhteiskunta ja pojan isä maksoivat hänen opiskelunsa yht. 4-vuotta (erikoislukio) loppuun.
Sittemmin molemmat ovat itsensä elättäneet ja siinä sivussa opiskelleet.
Niin lapsemme valitsevat tiensä. Tekevät omat onnistumisensa ja virheensä. Me seuraamme sivusta ja annamme tarvittaessa henkistä tukea. Rahoista heidän on itse vastattava.No kuule, nuori pari jo puhuivat että haluavat tehdä lapsensa nuorena. Hyvä etten hörppinyt kaffetta just sinä hetkenä, olisin joutunut kakomaan. Kuitenkin aikovat ensin opiskella. Katsotaan nyt, niin kuin sanoit, toivotaan parasta.
Tuntuu kyllä, että nuoret ei ehkä ymmärrä että yhteenmuuttaminenkin on sitoutuminen. Että mitä syvemmälle menee suhteeseen, sitä vaikeampaa ja kivuliaampaa on peruuttaa siitä. "Kunhan nyt kokeillaan."
Sä oot niin oikeassa tuossa lopussa. Kunhan nyt sitten kokeilevat. Näinhän sen kuuluu mennäkin, nokka taivasta kohti ja tuulta siipien alle. Turvaverkko odottaa maassa ja toivoo happy landings.- ent.siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
No kuule, nuori pari jo puhuivat että haluavat tehdä lapsensa nuorena. Hyvä etten hörppinyt kaffetta just sinä hetkenä, olisin joutunut kakomaan. Kuitenkin aikovat ensin opiskella. Katsotaan nyt, niin kuin sanoit, toivotaan parasta.
Tuntuu kyllä, että nuoret ei ehkä ymmärrä että yhteenmuuttaminenkin on sitoutuminen. Että mitä syvemmälle menee suhteeseen, sitä vaikeampaa ja kivuliaampaa on peruuttaa siitä. "Kunhan nyt kokeillaan."
Sä oot niin oikeassa tuossa lopussa. Kunhan nyt sitten kokeilevat. Näinhän sen kuuluu mennäkin, nokka taivasta kohti ja tuulta siipien alle. Turvaverkko odottaa maassa ja toivoo happy landings.Onnittelen poikaasi, että on irroittautunut ylisuojelevan äitinsä helmoista.
Osaakohan se miniäsi suojella poikaasi pedofiileiltä? - eppu2
Hmp, meillä jo miniästäni tuli anoppi viime kesänä. Nuori pari meni naimisiin ja asuvat Tampereella.
Kun sanoin miniälle, että no niin, nyt sinustakin tuli sitten anoppi, hän vasta siinä niinkuin tajusi asian. eppu2 kirjoitti:
Hmp, meillä jo miniästäni tuli anoppi viime kesänä. Nuori pari meni naimisiin ja asuvat Tampereella.
Kun sanoin miniälle, että no niin, nyt sinustakin tuli sitten anoppi, hän vasta siinä niinkuin tajusi asian.Mullekin valkeni ykskaks kun kahvia join. Onhan siinä omat metkut, kivaa ja mutkikasta. Kun kaksi erilaista maailmaa kohtaa, se tuntuu aina jossain.
Hyvää huomenta Daalan alajuoksulta, pakkasta kymmenisen astetta, aurinko mahdollisesti pilkistää esiin myöhemmällä ja illaksi odotellaan uutta lumisaderintamaa. Eilinen kävelylenkki rannassa näytti jään olevan jo melko vahvaa ja rannan tuntumaan oli joku tehnyt avannonkin pyydyksilleen ja sinne johtivat lumessa jäljet. Emme kuitenkaan uskaltautuneet vielä kokeilemaan jäitä vaan kävelimme joenrantaa leirintäalueelle saakka ja otimme kuvia lumisista maisemista.
^^^^
Aamutv:ssä kerrottiin juuri Pohjois-Ruotsin olevan tulvillaan turisteja, etenkin brittejä, jotka ovat tulleet ihailemaan oikeaa talvea ja revontulia. Miten Suomessa?
^^^^
Eksistentiaalinen angstini on laskenut yhden pykälän alas kohti normia. Rutiinit tuntuvat nyt suht. turvallisilta: huushollia, liikuntaa, hoitaa omaa terveyttä ja syödä terveellisesti. Jospa inspistä alkaa jotain uutta vielä löytyisi. Olisinkohan jo tarpeeksi (liian)vanha politiikkaan? Vai oliskohan paras antaa periksi ja lopettaa maailmanparantaminen elikkä muuttua taas pieneksi palomaksi ja lähteä keittiöön kokkaamaan aamiaista.Minulle avauttui tänä aamuna nopea netti, pysyis vain perässä. Pakkasaalto on ottamassa lujan otteen Suomen säähän muutamaksi päiväksi. Pitäisköhän ottaa maalausteline kaapista ja alkaa maalaamaan. Turisteja on Suomen Lapissa, suoria lentoja mm. Englannista tulevat ihastelemaan lunta ja revontulia. Olen vielä sängyssä, mitäpä sitä turhaan kiirehtimään. Ainut mitä pitäisi alkaa järjestelemään on rokotukset ja vakuutukset matkaa varten ja syntymäpäiväni kutsukortit olisi hyvä saada ajoissa lähtemään. Eilen hoitelin raha-asioita. Saanen pankista ensi viikolla ison säästöporsaan jonka ajattelin laittaa mökillä kannon nokkaan. Kutsuun toive, ei lahjoja, mutta jos haluat jotenkin muistaa niin riihikuiva raha mökkirempparahastoon on tervetullutta😆 Tällaisin aattein kahvin keittoon.
Kiva kuulla, Paloma, että angstisi asettui sopivan kokoiseksi..)) Niin sille aina käy ja kiinnittyminen arkeen on siihen oiva lääke - jos sitä nyt lääkitä tarvitsee. Näin ainakin minulla.
Itselläni maailmantuska on helpottanut vuosi vuodelta ja harvoin se enää minua piinaa. Kun se oli pahimmillaan sain paljon vaihvistusta idän ajattelusta - pintapuolisesta tutustumisesta siihen. Ja onhan meillä verraton kotoinen opas, Eino Leino, jonka tuotanto tarjoaa paljon samaistumiskokemuksia.
Politiikka ? Mikä ettei. Siellä vain pakkaa turhautua sellainen jolla on korkeita tavoitteita. Mutta kokemuksena sitä ei sovi väheksyä.
Aina välillä sitä kysyy - ilman tuskaakin - eikö elämässä todella ole mitään isompaa tarkoitusta kuin nämä pienet askaret, joita omassa arjessaan toimittelee. Minulle sitä ei näytä olevan..)) Näyttää myös siltä, että kun ulkoinen tapahtuminen vähenee, sisäinen elämä vahvistuu. Ikäänkuin palaisi kotiin, reppu täynnä evästä...
Paisti-leikkeet 8kpl. ovat maustumassa.
Mikähän siinä on.
Kun laitan V-sipuli-jauhetta, rouhittua M-pippuria ja Suolaa niin paljon että alkaa hirvittää.
Tekee mieli juosta karkuun ennen-kuin leikkeet heräävät kidutuksestani simättömän raivoissaan.
Hyökäten kimppuuni.
Niin Voi-paistettuina haluaisin niiden maistuvan vieläkin enemmän.
En minä Chililistä tuskaa halua vaan vahvaa makua.
Vihta-saunoneen tyttösen navan Hunajaista lientä.
-
Parvekkeellani on lunta.
Oven-raosta valui kylmää lattialle.
Aamu-yö oli aavemmaisen valoisa.
K-lamppujen valo kimposi Lumen-pinnasta suoraan V-kalvoihini.
Onneksi sokeaan pisteeseen on aikaa enää vajaa 2-viikkoa.
-
Kelpaa sitä taas kesällä lennellä.
Kun on kenttäkin vielä.
H.Minä maustan pihvini vasta valmiina aidolla valkosipulimurskalla, suolalla ja miten milloinkin eri mausteilla.
Minä teen aromivoita elikkä sekoitan aitoon voihin muskattuja valkosipulin kynsiä, suolaa, eri pippurisortteja, persiljaa (korianderia/tilliä/piparjuuriraastetta) muotoilen patukaksi, kietaisen kelmuun ja pakastan. Valmiin pihvin päälle sitte nappi aromivoita ja antaa sulaa...mums!
"muskattuja" lue murskattuja
korjaan itse ennen kuin joku kateellinen saa orkut kun pääsee korjaamaan minun kirjoitusvirheitäni (fast jag bjuder på det :)
- eppu2
Nyt kun joulu ja uusi vuosi on ohitettu, mikäs tässä muutakun huilata ja katsella, kun päivä pitenee ja kevät lähenee.
Päivät eletään mitä vastaan tulee.
Taas, kun kesä koittaa ja noitten nuorempien sukupolvien kanssa on tekemisissä enemmän, kun talvisaikaan se on niin paljon hektisempää. Suunniltelmatkin saattaa muuttua lennossa.
Juuri, kun aattelee, että nyt teen noin tai noin, puhelin soi, tulee tekstaria, sähköpostia ja kaikki meneekin ihan toisin. Olipas taas yllätyksellinen päivä. Ei minun pitänyt olla mukana kuopuksen sänkykaupoissa ja sänkyjen siirroissa, mutta mukana pyörin. Opettelimme peräkärryllä peruuttamista lumisella pimeällä mökkitiellä kun veimme vanhan sängyn odottamaan ùusiokäyttöä. Hyvinhän poika oppi ratin pyöritystä ison peräkärryn kanssa, itse en ehkä olisi samaan pystynyt. Toimin taskulampun kanssa viestittäjänä mökin portin pielessä.
Uusi sänky saatin apuvoimin turvin entisen tilalle ja poika lähti hakemaan grilliruokaa ja sillä.aikaa kun minä petasin uuden sängyn lapselleni.
On kivaa huomata olevansa tärkeä. En kai minä muuten koko savottaan olisi joutunut jos lapsi ei olisi tuntenut epävarmuutta. Eli tarkoitukseni on sanoa kun tässä ketjussa on jälkikasvustakin jutusteltu, että on kiva tunne olla kannustaja aikuiselle lapselle epävarmoissa tilanteissa. Minä olisin ollut tosi tumpelo peräkärryn käsittelijä, mutta enhän minä sitä pojalle sanonut. Kehuin vain kuinka hyvin ratti pyöri juuri oikeaan suntaan 😆Tänään satelee hiljakseen lunta ja onneksi ei ole minnekkään lähtöä niin auto saa olla ihan rauhassa lumipeitteen alla. Mitään luvattua kakkosluokan myrskyä ei kyllä ole näkynyt, tuuli vähän puhalsi ja muutama sentti uutta lunta on tullut yön aikana. Onhans se uutinen...että tammikuussa sataa lunta Norrlandin porteilla.
***
Tässä mietittiin eilen illalla yhdessä Pojan ja Lutusen kanssa Näitä meidän ruokailurutiineja kun ne ei tahdo oikein passata minulle: minulla on aina väärään aikaan nälkä ja iltaruualla istun lautasen ääressä ja pyörittelen ruokaa lautasella ja ei tahdo maistua millään. Sitten tulee nälkä juuri ennen nukkumaanmenoa ja se yössyöminen kostautuu korkeilla verensokeriarvoilla aamulla. Toisaalta en halua myöskään seistä lieden ääressä koko päivää: brunssin ja iltaruuan laitan, mutta pitäisi keksiä kevyt aamiainen ja välipala ilman hiilareita. Yöllinen voileipä pitäisi kyllä saada kokonaan eliminoitua, mutta se edellyttää taas sitä että syön ilta-aterian.
***
Kuolinpesää pitäisi lähteä tyhjentämään. Sinne kun on nyt kuitenkin yli tunnin ajomatka niin sitä siirtää kun eivät ole hätistelleet. Tällä viikolla me varmaan ajellaan sinne muutaman muuttolaatikon kaa ja tuodaan veljen jäämistöstä tänne niin paljon kuin on mahdollista ja loput sitten....jaa-a, joko kierrätetään tai heitetään menemään. Veli eli vaatimattomasti ja ei hänellä mitään perhettä koskaan ollut ja sairaseläkkeellä pitkään hoitopaikassaan asusteli, ainoot jotka kävi katsomassa oli Lutunen ja joskus minä mukana, mutta toisaalta ei hänkään pitänyt yhteyttä. Nyt kuitenkin on ilmaantunut halukkaita sukulaisia jotka asuvat lähistöllä jotka haluavat tulla saattamaan hänet hautaan ja järjestää muistokahvit kotonaan; sopii meidän puolestamme. Osa heistä ei varmaan ollut koskaan tavannut häntä elämässä, vaikka asuivatkin vain muutaman minuutin päässä.
***
Joulu saa vielä toistaiseksi viipyä kodissamme aina loppiaiseen saakka. Sen jälkeen lähtevät tontut ja tilpehöörit ullakolle; kuusi nuutinpäivästä ja jouluvalot helmikuusta. Eli ei mitään uusia kujeita, lisää vain the same the same.Taidan mennä tänäkin vuonna hyvin pitkälti vanhoilla kujeilla.
Uutta tulee kuitenkin mukaan, se on sitä elämäksi sanottua ajan kulumista, johon ilmaantuu erilaisia yllätyksiä.
Tälle vuodelle on jo monta menoa tiedossa, jos pystyy ja kykenee lähtemään.
.Herään yleensä aamulla 9 - 10 välillä, syön puuroa lautasellisen, pari leipää päällä kala-, liha- tai juustoleikettä ja kahvia. Seuraavaksi syön vasta päivällistä noin 16 -17. Illalla jotain pientä. Kahvia en juo kuin aamulla.
Puuro pitää nälän ja välipaloja en kaipaile ennen päivällistä.
Minulla ei onneksi ole ongelmia veren sokerin kanssa.
Pyykkipäivä, mietin istuisiko ja kirjoittelisi tänne sillä aikaa kun kone pyörii vai alkaisiko karsimaan kuusta. On se niin sievä, en taida kuitenkaan vielä.
Pakkanen paukkuu korvessa. Ulos joudun lähtemään iltapäivällä. Pitää palauttaa peräkärry.
Olo jokseenkin normaali, tai oikeastaan ei ihan vaan laiskanletkeä.Joulu riisuttu, pirtti siivottu, pyykit pesty, peräkärry palautettu, Petzen luona piipahdettu, ystävätär kuskattu kotiin, saunottu. Nyt istahdin jalkalampun alle nojatuoliini valkkislasi edessäni enkä enää hötkyile. Päivällinen jäänyt väliin kiireen keskellä, vaan haitanneeko tuo.
Seuraavan kerran...
Päätin tehdä mauste-liemen ja kiehauttaa leikkeet siinä.
Paistan ne sitten vihta.
Ans maistaa sitten mitä, herran jumala, siitä tulee.
Osuiko maaliin.
Ehkä jopa jonnekin mummoon...
Vihannesten maku ei luonnollisesta parane leikkimällä.
-
Parvekkeella näyttää Lumi lisääntyneen hyvin.
Autokin oli Lumessa.
Vaan ei ole enää.
Lumessa siis.
Niin on hiutaleita kuin Australian rannikolla Korallin tulokkeita.
Viivyttelin Prisman peli-automaateilla sen verran että autoni Lumet irtosivat melkein itsekseen.
Voitin 5,50€ ja harjasin Lumet Prisman talliin.
Antaa siis sataa.
-
Kaupasta hain kaksi säkkiä Kotimaista, Serlan paperia.
Toisessa pyllylle, toisessa taloudelle.
Pitää vain muistaa tuottaa pyyhkimistä.
-
Huomisella kauppa-keikalla ei talouteen panosteta.
Ostetaan Oral-B.
HDMI 2 X 1.3 5m.
Pöytis ja läppis.
5K tulee.
3kpl. Ison tyynyn liinoja.
2kpl. Petaus-patjan pussi-lakanoita.
2kpl. Tavis-lakanoita.
Liina-vaatteet sänkyni isolle pinta-alalle.
Onhan rakkauteni melkein rajaton.
H.Heh, onpa hauskaa, että saadaan miesbloggaajakin (hän joka aina bloggaamisesta huomauttelee ikäänkuin se ei olisi suotavaa) joukkoon..))
Talvi on tullut: lunta ja pakkasta. Ja kaksi raihnasta talven sylissä.
Toivottavasti vain hetken aikaa. Flunssa taas oudoin oirein:
ei vuotavaa nenää, ei yskää. Vain lihassäryt ja voimattomuus.
Jouduin perumaan huomisen työvuoronkin. Ei tarvitse järjestää tarjottavaa eikä palvella syrjäytettyjä. Syrjäytetty on minusta osuvampi nimitys kuin syrjäytynyt, koska harva kai syrjäytyy ihan omasta halustaan.
Loppiaisena sitten vieraita, lauantaina tuttu lounasporukka ja sunnuntaina 70-vuotispäivät. Ohjelmaa pukkaa, vaikka toisin suunniteltiin.
Minun ympärillä on näitä ikinuoria, jotka tekevät vapaaehtoistyötä tai ovat yrittäjiä... Kampaajanikin on jo 68-vuotias ja tosi taitava työssään. Monet sairaudet hän on selättänyt, mutta ei halua jättää työtään, koska tykkää olla ihmisten kanssa. Ja asiakkaita riittää, koska hän on niitä ihmisiä, joille uskoudutaan, joka osaa kunnella.
Sielunhoitoa tarjotaan oheispalveluna muuallakin kuin virallisen sabluunan alla...- henrjii
Eikö lohi noussut
etkö nostanut marmelaadia
Eikö näkynyt Hillaa hyllyjen välissä henrjii kirjoitti:
Eikö lohi noussut
etkö nostanut marmelaadia
Eikö näkynyt Hillaa hyllyjen välissäTai jospa Heta-Leena läpikuultavassa puserossaan olisi vastaansa astellut ja päivänsä ellei jopa koko keväänsä hurmioittanut.
demeter1 kirjoitti:
Heh, onpa hauskaa, että saadaan miesbloggaajakin (hän joka aina bloggaamisesta huomauttelee ikäänkuin se ei olisi suotavaa) joukkoon..))
Talvi on tullut: lunta ja pakkasta. Ja kaksi raihnasta talven sylissä.
Toivottavasti vain hetken aikaa. Flunssa taas oudoin oirein:
ei vuotavaa nenää, ei yskää. Vain lihassäryt ja voimattomuus.
Jouduin perumaan huomisen työvuoronkin. Ei tarvitse järjestää tarjottavaa eikä palvella syrjäytettyjä. Syrjäytetty on minusta osuvampi nimitys kuin syrjäytynyt, koska harva kai syrjäytyy ihan omasta halustaan.
Loppiaisena sitten vieraita, lauantaina tuttu lounasporukka ja sunnuntaina 70-vuotispäivät. Ohjelmaa pukkaa, vaikka toisin suunniteltiin.
Minun ympärillä on näitä ikinuoria, jotka tekevät vapaaehtoistyötä tai ovat yrittäjiä... Kampaajanikin on jo 68-vuotias ja tosi taitava työssään. Monet sairaudet hän on selättänyt, mutta ei halua jättää työtään, koska tykkää olla ihmisten kanssa. Ja asiakkaita riittää, koska hän on niitä ihmisiä, joille uskoudutaan, joka osaa kunnella.
Sielunhoitoa tarjotaan oheispalveluna muuallakin kuin virallisen sabluunan alla..."demeter1"
Kappas, meinasi unohtua vastata.
Lähinnä kommenttini oli törkeä irve ystävilleni Palomalle ja Korppikselle :)
Muutkin blogaajat saavat ottaa osansa.
H.
- eppu2
Kuusen juuri vein pois, rupesi neulasia tiputtamaan ja kissa niitä tassuissaan kuljettelee, katsoin parhaahsi siivota joulun pois. Valot vielä jätin.
-17 astetta, pieni viimakin kävi, joten lenkki jäi tänään lyhyeksi.- Tavuviiva
Olen myös poistanut joulua. Mulla ei neulasia tullut, kun on tuo ikipuu (Pentikin) ja aatosta eteenpäin tuli vietettyä jälkipolven perheen kanssa. Aito kuusi on kyllä aina "jotain erityistä".
Mulle joulun jälkeen tulee sellainen tunne, että kaikki punaiset releet pois äkkiä silmistä ja tilalle vaaleaa, valkoista. Joku väriekspertti voisi selittää tämän jokavuotisen reaktion.
Ulkona näyttänyt olevan hieno sää. Toipilaana edelleen, joten ulos ei pahemmin uskalla mennä. - henrjii
nou hätä tääläpäin on joulukuusia roskiksen vieressä vielä pääsiäisen jälkeenkin
Minulla myös "ikikuusi" ja tosi hillityn neutraalit värit siinä, sinistä, vihreää, valkoista ja paljon hopeaa. Haluan pitää sitä nyt loppiaisen yli ja siivoan pois lauantaina viikkosiivouksen yhdessä samalla kun tontut pääsevät vakiopaikkaansa ullakolle.
***
Keittiön joulun puran varmaan myös lauantaina: verhojen vaihto jo tekee paljon; nyt on punasta ja vihreetä ja virkattua ja nyplättyä vanhanajan mökkijouluromantiikkaa minne silmäsä kääntää. Siis keittiössä, hallissa ja eteisessäkin ajelee vielä jolutonttu pulkassa poron vetämänä ledivalojen koristamana ihan täysiään. Jeesuslapsi nukkuu vielä seimessä , mutta joulukukat lakastuivat todella nopeasti tänä vuonna.
***
Huomenna mennään pakkaamaan kuolinpesää.
Lutunen on tehnyt lumitöitä ahkerasti tänään ja tie on auki, mutta lumikanuuna Pohjanlahdelta saattaa tuprauttaa milloin tahansa uudet kymmenen senttiä ja eikö vaan taas lapioimaan.
***
Tänään on ollut ihan joutopäivä. Olen lataillut valokuvia kamerasta keväisestä Floridanmatkastani webbiin josta saanne sitten helpolla siirrettyä matkablogiin jonka väsäämisen aloitin tänään. Kolumbian matkasta olen kirjoittanut blogin ja nyt vihdoin sain aikaan toisen osan siitä eli hyvästit Calille ja tervetuloa Miamiin suoraan tornadon syliin.Hyvää huomenta rakkaat blogaajat (ja muutkin) täältä Daalan alajuoksulta, lämpötila -19 astetta ja tiet taas auki sekä pohjoiseen että etelään. Länteen myös, mutta idässä on meri vastassa jo vähän yli 10 km. päässä.
Ihanaa että Hunksz on liittynyt meihin ja alkanut kertoa arkipäivästään. Itse hän nimittelee sitä minulle ja Korppikselle irvailuksi, mutta oikeesti se on ihan oikeeta kertomisen tarvetta: hei, tällaista tää on mun elämäni mites teillä? Miten voi yleensäkään keskustella ellei sido jutustelua omaan elämään jollain tapaa? Kaikki me ollaan ainutlaatuisia (ok, jotkut ovat veilä ainutlaatuisempia kuin toiset) mutta jokaisen kokemukset rikastuttavat palstan sisältöä ja kasvattavat yhteisöä.Mukavan kirpeää loppiaista myös sinulle, ulkoilu piristi kummasti ja poskeni punoittavat kuin jouluomenat.
Päiväkahvit pian keitän ja ampumahiihtokisan alkua odotan.
Varmasti hunkszikin tykkää kertoa päiväpuuhistaan ja etenkin gourmeeruuistaan ja niiden ainesosista.
Sekä muista kiinnostavista hankinnoistaan.
Tuohan se hänelle itselleenkin vaihtelua loruriimittelyjen lomaan.
- tallaajana
Ympyrä on sulkeutunut ja uutta aloitetaan.
Ruoka-pannustani tulee toisinaan ongelma.
Tänään siinä on lihaa kahdeksi päiväksi mutta vihannekset hädin-tuskin riittävät täksi päiväksi.
Jos höyrytän uudet kasvikset, on niitä vuorostaan liikaa lihaan nähden.
Miksi nälkä ei koskaan ole tasa-puolinen?
Pannussahan ei vika voi olla.
Kaasukin on aina tasa-lämpöistä.
-
Onkohan parveke-kukkien kasvattajalla sama ongelma?
Toiselle puolelle verantaa lorahtaa liikaa lannoitetta.
Ja niin ovat terassilla Anopin-kieletkin tois-puoleisia.
Kuin Hollannin Peze-rukka juttelisi takaisin.
-
Minua vaivaa eräs asia.
Aina imuroidessani tunnen pakottavaa tarvetta vaihtaa vartta pitelevää kättä sen mukaan, kummalta puolelta imuroin.
Naisille ongelma varmaan on ihan tuttu?
Kaikkialla, sanoisin.
-
Noh, -20C joten tulkoon päivästäni dieetti-päivä.
Huomenna on -4C, joten kauppa kutsuu.
H.Terveiseni kylmästä Korvesta. Eilen pakkanen huiteli -27 C kun vein kuopuksen asemalle ja samalla lämmittelin autoani.
Tänään on kaunis aurinkoinen päivä, olen lähdössä lenkille, eilinen jäi lenkkeilyn suhteen väliin hyytävän kylmyyden vuoksi.
Nyt mittarissani on -22 C ja se on jo siedettävä lenkkisää.
Ei valittamista, elämä mennä jollottaa, mutta ensi viikolla pitää tilata aika terveyskeskuksesta matkalle suojarokotteita ottamaan. Myös kattavan henkivakuutuksen aijomme ottaa. 45-päivää/100 euroa./per nenä.
Olen vakuutettu Hollannissa ja siellä pääsen apua hakemaan omalääkäriltämme, mutta risteilylle vakuutamme itsemme. Laivalla on lääkäripalvelut, mutta kuulemma hintavat. Ja jos sinkkiarkussa palaamme sekin on maksettu etukäteen.
Jänskä kuinka nuorena olin välinpitämätön vakuutusten suhteen kuten esikoisenikin, joka on taas lähdössä vaimonsa kanssa lomalle Sri Lankkaan. Aikoi harkita kun jutustelimme vakuutuksista.
Esta ja sisäänkirjoitus laivaan on vielä tekemättä, mutta aikaa on riittävästi nyt kun alan selvitä jouluhässäkästä. Mielentila on kääntynyt tulevaan ja päivä kerrallaan eläminen on jäänyt vähemmälle.
Nyt nokka pakkaseen jospa näkisin vielä muutaman auringon säteen.- eppu2
Kyllä se 20 asteeseen vielä kiipesi. Pienen lenkin kyllä tein.
Jalkapohja vaan on alkanut vihotteleen. Lieneekö luupiikki kysymyksessä.
Ans kattoo ny. Mennäkö lekuriin vai hankkiako puujalka. - flegmaatti
Tanhuvaaran norosta toipuneena jatkuvat entiset kujeet.
Vaimollehan nämä 3 viikkoa ottavat koville. Ulkopuoliset harrastukset pitävät taukoa.
Vesivoimistelu, vesijuoksu, harmaahapsien jumppa, kutomiskerho ja ikärien viikkokokous. Kaikki ovat tauolla.
Vaimo purki energiaansa imuroimalla poikkeuksellisesti asuntomme. Eiköhän tuo asetu normaaleihin uomiin ensi viikolla.
Hän on käynyt kaupassakin! Pakkanen on nyt lauhtunut täälläkin ihan sopiviin lukemiin ja tänään voisi ajatella pientä taapertelua lumisilla kyläteillä, mutta metsäpolut ovat varmaan pahasti tukiossa.
Eilinen päivä meni kuolleen jäämistöä pakatessa muuttolaatikkoihin , vaikkakin työ jäi kesken kun voimat lopahti kesken kaiken. Tarvii ajella uudelleen sinne, ehkä huomenna, jätesäkkien ja sanomalehtipaperin kanssa niin työ edistyy. Minä olisin ehkä valinnut pari pikkukamaa muistoksi veljestä ja lahjoittanut kaikki loput könttinä johonkin hyväntekeväisyyskirppikseen tai pelastusarmeijalle , mutta toisaalta minulla ei ollut tunnesiteitä vainajaan (jonka olin tavannut vain muutaman kerran) ja Lutunen oli sitä mieltä että me pakataan kaikki pienempi kama ja tuodaan meidän vintille niinhänen sisaruksensa saavat käydä katsomassa, jos kiinnostaa, onko siinä mitään mitä haluavat muistoksi edesmenneestä. Mitään rahanarvoista tavaraa ei ollut asunnossa ja huonekalujakaan ei voi laittaa myyntiin kun asukas oli tupakoinut sisällä vuosikymmeniä ja tupakanhaju oli voimakkaasti pinttynyt kankaisiin.
Olemme ottaneet asianajajan huolehtimaanperunkirjoituksesta ja hautaustoimisto huolehtii tuhkaamisesta ja silleen; läheisenkirkon hautausmaalta on varattun paikka uurnan hautaamiseen ja muistotilaisuus pidetään lähellä asuvien kaukaisempien sukulaisten kotona.
Lutunen on sopinut sisarustensa kanssa tuhkaamisesta ja hän aikoo itse kantaa veljensä uurnan hautaan ilman seremonioita. Hyvästelemään saa tietysti tulla kuka haluaa ja hänen asuintoverinsa hoitopaikasta ovat pyytäneet saada olla mukana.
Sieluni on raskas.Korvessa on kamala keli. Pakkanen on laskenut -9 C, mutta tuuli on voimaksa se ulvoo sisälle asti, lumi heittelee kinoksia paikasta toiseen, ulos ei tee mieli. Ei silti hiljaiselta vaikuttaa kylätie. Kaupassakaan ei onneksi tarvitse käydä, ruokaa on sen verran ja kaupathan on auki nykyisin pyhisin - arkisin, joten ei tarvitse hamstrata.
Alkuvuotesi on ollut vaikeaa, mutta kohta kevät koittaa. Sitä odotellessa koetetaan jaksaa.Pablo Neruda kirjoitti: "kun ystäväsi kuolee, hän palaa sinuun kuolemaan".
Kauniisti ilmaistu suruprosessin kuvaus ?
Tässä elämänvaiheessa jokainen lähtö muistuttaa myös omasta kuolevaisuudesta. Lähtijä olisin voinut olla myös minä. Ei se aina ikään katso. Hyvä ystäväni kuoli 49-vuotiaana, toinen kuuskymppisenä.
Tämä tauti, mikä se sitten onkin, pitää meidät edelleen puolikuntoisina. Hyvä että lumityöt saadaan tehtyä. Onneksi pakkanen laski -5;een. Lenkille en ole arvannut lähteä moneen päivään. Pientä voimistelua on harrastettava kangistumisen ehkäisemiseksi, mutta muuten päivät menevät haahuillessa.
Lounaskutsut oli peruttava, eiliset loppiaisvieraat kestiittiin lyhyen kaavan mukaan, mutta kyllä lasten seura silti virkisti.- rämpsälä
Tiukka paikka sinulla jäämistön kanssa.
Äitini kuoltua minun vanhempi veljeni vapautti minut vastaavasta vaivannäöstä.
Kävimme yhdessä läpi irtaimiston jossa oli yllättävän paljon hyvää, käyttämätöntä tavaraa kuten astiastoja, liinavatteita ja liinoja ilman käytön merkkejä, hyvälaatuista talousvälineistöä yms.
Huonekalut olivat hyväkuntoisia mutta vaihtoarvoltaan kyseenalaisia.
Veljeni ehdotuksesta hän siirti tavarat omaan, tilavaan varastoonsa ja sovimme, että teemme jaon keväällä.
Kevään koittaessa veljeni toimitti minulle pahvilaatikollisen romua jotka kippasin silloisen työpaikkani romulavalle.
Vastauksena kyselyyni muusta kamasta, sain maininnan, etteihän siellä mitään muuta ollutkaan.
Todella veljellistä apua. Ei asian mittasuhteet vaan toiminnan periaate, ihmetyttää.
Tuohon on aikaa useita vuosia eikä sen jälkeen veljeni ole suostunut pysähtymään edes arkiasioiden kuulumisten vaihtoon.
Kyllä on ilmojen ilma. -6 astetta ja kova lumipyry. Autoa harjasin ja ei meinannut loppua tulla kun kiersin, toinenpuoli puhdas niin toinen jo lumessa. Ei ole auramiehet lähteneet mutta eihän se vielä kannata. Melkoinen tuuli kinostaa, tämä kun on humiseva harju, raikkaiden tuulien paikka kesät talvet. Antaa vaan lunta tulla saadaan hyvät ladut ja kevättä kohti hohtavat peltoaukeamat, peltohiihto on kaikkein mukavinta, tasaista sekä loivia nousuja, laskuja. Ei hupihiihtäjän ole tarvis suuria mäkiä kavuta, kilpahiihtäjät kiivetköön vaikka mukavampi katsella sujuvaa tasamaamenoa. 😊
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2959576
- 672173
- 411960
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä301810- 791808
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1611736Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei401308- 161252
Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau481175Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(451156