Euroopan Neuvoston 2.3.2016 hyväksymät
Ministerikomitean suuntaviivat jäsenvaltioille ihmisoikeuksien suojelemisesta ja
edistämisestä kulttuurisesti monimuotoisissa yhteiskunnissa
(epäviralllinen suoennos)
A. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus
9. Jäsenvaltioiden on varmistettava ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden kunnioittaminen. Tämä vapaus on yksi demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan keskeisistä perusteista ja koostuu kahdesta osatekijästä:
- ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus yksilöllisen omantunnon asiana (sisäinen vapaus), mukaan lukien vapaus pitää tai olla pitämättä uskontonsa tai uskonsa tai vaihtaa sitä. Tämä vapaus on sisäisenä ulottuvuutena ehdoton oikeus, eikä sitä voida rajoittaa missään olosuhteissa;
- vapaus tunnustaa uskontoaan tai uskoaan (ulkoinen vapaus) joko yhdessä muiden kanssa, julkisesti ja saman uskonnon tai uskon jakavien kanssa tai yksin ja yksityisesti. Tämä sisältää oikeuden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin. Tälle vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojelemiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
10. Vapaus tunnustaa uskontoaan tai uskoaan sisältää myös jokaisen yksilön oikeuden siihen, ettei häntä velvoiteta ilmaisemaan uskontoaan tai uskoaan eikä toimimaan siten, että hänen voidaan päätellä omaksuneen വ tai jättäneen omaksumatta വ kyseisen uskonnon tai uskon. Tämä ei vaikuta tilanteisiin, joissa uskonnon tai uskon ilmaiseminen on välttämätöntä, jotta henkilö saisi erityisen erioikeuden, jonka saannin kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa
uskonnon tai uskon perusteella.
Ministerikomitean suuntaviivat jäsenvaltioille ihmisoikeuksien suojelemisesta ja
edistämisestä kulttuurisesti monimuotoisissa yhteiskunnissa
(epäviralllinen suoennos)
A. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus
9. Jäsenvaltioiden on varmistettava ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden kunnioittaminen. Tämä vapaus on yksi demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan keskeisistä perusteista ja koostuu kahdesta osatekijästä:
- ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus yksilöllisen omantunnon asiana (sisäinen vapaus), mukaan lukien vapaus pitää tai olla pitämättä uskontonsa tai uskonsa tai vaihtaa sitä. Tämä vapaus on sisäisenä ulottuvuutena ehdoton oikeus, eikä sitä voida rajoittaa missään olosuhteissa;
- vapaus tunnustaa uskontoaan tai uskoaan (ulkoinen vapaus) joko yhdessä muiden kanssa, julkisesti ja saman uskonnon tai uskon jakavien kanssa tai yksin ja yksityisesti. Tämä sisältää oikeuden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin. Tälle vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojelemiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
10. Vapaus tunnustaa uskontoaan tai uskoaan sisältää myös jokaisen yksilön oikeuden siihen, ettei häntä velvoiteta ilmaisemaan uskontoaan tai uskoaan eikä toimimaan siten, että hänen voidaan päätellä omaksuneen വ tai jättäneen omaksumatta വ kyseisen uskonnon tai uskon. Tämä ei vaikuta tilanteisiin, joissa uskonnon tai uskon ilmaiseminen on välttämätöntä, jotta henkilö saisi erityisen erioikeuden, jonka saannin kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa
uskonnon tai uskon perusteella.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Puolueettomuus
11. Sellainen jäsenvaltioiden rooli, jossa ne mahdollistavat tarvittavien olosuhteiden puolueettoman luomisen eri uskontojen ja uskojen harjoittamiselle, on omiaan edistämään yleistä järjestystä, uskontojen välistä sopusointua ja suvaitsevuutta demokraattisessa yhteiskunnassa.
12. Jäsenvaltioiden toimivalta arvioida uskonnollisten vakaumusten tai niiden ilmaisutapojen oikeutusta olisi ristiriidassa tämän puolueettomuuden kanssa.
13. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä keskinäistä suvaitsevuutta ja pidätyttävä kannanotoista uskonnollisissa kiistoissa.
14. Pysyessään puolueettomina jäsenvaltioiden olisi myös toimittava osallistavasti ja monimuotoisuutta suosien. Lähestymistapojen moninaisuus
15. Ottaen huomioon ne lukuisat eri lähestymistavat, joita Euroopassa on omaksuttu kulttuurin ja historian kehityksen johdosta ja sen mukaan, mikä sija uskonnolla on kussakin yhteiskunnassa, jäsenvaltioille sallitaan harkintamarginaali niiden päättäessä toimista, joita tällä alalla toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamiseksi. Vetoaminen perinteeseen ei kuitenkaan voi vapauttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta kunnioittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksella suojattuja oikeuksia ja vapauksia.
Uskonnollisten yhteisöjen oikeudellinen asema ja itsemääräämisoikeus
16. Jäsenvaltioita muistutetaan niiden velvollisuudesta varmistaa, että kaikilla uskonnollisilla yhteisöillä, jotka kunnioittavat yhteisiä perusarvoja, on mahdollisuus saada asianmukainen oikeudellinen asema ja itsemääräämisoikeus, jotka takaavat uskonnonvapauden harjoittamisen.
17. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uskonnolliset yhteisöt ja niiden jäsenet voivat kansallisen lain mukaisesti a. harjoittaa uskoaan julkisesti ja vapaasti tähän tarkoitukseen itse suunnittelemissaan hartaudenharjoituspaikoissa tai muissa yleisölle avoimissa paikoissa omien riittiensä ja tapojensa mukaisesti; b. julkistaa näkemyksensä sen joutumatta sensuroiduksi sekä käyttää oikeutta sananvapauteen, rauhanomaista yhdistymisvapautta ja vapautta käyttää joukkoviestimiä.
Lasten koulutus
18. Hoitaessaan vastuulleen ottamiaan koulutukseen ja opetukseen liittyviä tehtäviä jäsenvaltioiden olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti kunnioitettava vanhempien oikeutta varmistaa, että tämä koulutus ja opetus annetaan vanhempien omien uskonnollisten ja elämänkatsomuksellisten vakaumusten mukaisesti. Jäsenvaltioille sallitaan harkintamarginaali sen suhteen, annetaanko julkisissa kouluissa uskonnollista opetusta, ja jos annetaan, mikä yksittäinen opetusjärjestelmä olisi otettava käyttöön. Tässä järjestelmässä olisi kuitenkin kunnioitettava muiden henkilöiden ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta.
B. Sananvapaus
19. Jäsenvaltioiden on varmistettava sananvapauden kunnioittaminen. Myös sananvapaus on yksi demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan keskeisistä perusteista sekä yksi yhteiskunnan edistyksen ja jokaisen ihmisen kehityksen perusedellytyksistä. Oikeus sananvapauteen sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Sananvapaus on tarpeen, jotta ihmiset voivat käyttää ja nauttia lukuisia muita ihmisoikeuksia, kuten oikeutta osallistua kulttuurielämään, äänioikeutta ja kaikkia muita poliittisia oikeuksia, jotka liittyvät osallistumiseen julkisiin asioihin.
20. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sananvapautta sovelletaan paitsi sellaisiin “tietoihin” tai “ajatuksiin”, joihin suhtaudutaan myönteisesti tai joita pidetään loukkaamattomina tai neutraaleina, myös sellaisiin tietoihin tai ajatuksiin, jotka voivat arvostella, loukata, järkyttää tai häiritä valtiota tai yhteiskunnan yksilöitä tai ryhmiä.
21. Sananvapauden käyttöön liittyy erityisiä velvollisuuksia ja vastuita. Siksi sananvapautta voidaan rajoittaa, mutta vain jos näistä rajoituksista on säädetty kansallisessa laissa ja ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi. Mielipiteenmuodostajien ja mielipidejohtajien olisi tiedostettava ne vastuut, jotka liittyvät olennaisesti sananvapauteen kulttuurisesti monimuotoisissa yhteiskunnissa.
22. Jäsenvaltioiden olisi muistettava, ettei Euroopan ihmisoikeussopimus suojele “vihapuhetta”.
Positiiviset toimet
30. Jäsenvaltioiden olisi pidettävä mielessä, että syrjinnän kieltoa rikotaan paitsi silloin, kun keskenään samanlaisessa tilanteessa olevia henkilöitä kohdellaan eri tavoin ilman siihen oikeuttavaa objektiivista ja kohtuullista perustetta, myös silloin, kun ilman tällaista perustetta ei kohdella eri tavoin keskenään huomattavan erilaisessa tilanteessa olevia henkilöitä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki asianmukaiset toimet, myös positiiviset toimet, varmistaakseen syrjinnän kiellon täysimittaisen kunnioittamisen.
"Kohtuullinen mukauttaminen
57. Jotta pystyttäisiin takaamaan tosiasiallinen eikä pelkästään muodollinen yhdenvertaisuus oikeudessa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen, jäsenvaltioita kehotetaan pyrkimään tarvittaessa kohtuulliseen mukauttamiseen käyttäessään harkintamarginaaliaan."
Euroopan Neuvoston suosituksen mukaan esimerkiksi kouluissa pitäisi pikemminkin tukea uskonnottomien oppilaiden pääsyä oikeuksiinsa eli et-opetukseen:
"Osallistuminen lainvalmisteluun
50. Jäsenvaltioita kehotetaan mahdollisuuksien mukaan mahdollistamaan kaikkien asiaan liittyvien yhteiskunnan osien, myös kansalaisjärjestöjen, osallistuminen lainsäädännön valmisteluun ja käsittelyyn, jotta varmistetaan osallisuus ja monimuotoisuuden tosiasiallinen tunnustaminen yhteiskunnissa. "
Nopeasti edellä kirjoitetut luettuani, huomaan, että oikeusjärjestelmä on puuttunut vastoin tuon mantran sisältöä kantasuomalaisten sanan-ja mielipiteen vapauteen oudon hanakasti ja tuomiten?
Mikä on vihapuhetta ja mikä ei, on hyvin tulkinnanvaraista toisinaan, kun väestö huolissaan joutumisestaan "orjakansan" asemaan.
Kun meidät ikäänkuin velvoitetaan maksajiksi johonkin, jota emme ole tilanneet ja kaikkein vähiten tarvinneet, niin siinä on nielemistä ja maahamme luvatta tunkeutuneiden ihmisten tekemät väkivallanteot ja muut konnuudet vielä
kielteisesti vaakakupissa painavina.
Tässä kävi juuri niinkuin ei itsenäiselle maalle käy, siirryttiin korruptoituneen EU:n käskyvallan alle, joka nitistää kansan oikeudet puuttua tähän meneillään olevaan elosteluun lähes tykkänään!
Näitä periaatteita on yhdenvertaisuuslaissa mukana.
Kristitty Timo Soini ei välitä näistä. Puoollustaa evankelis-luteriaisen kirkon ylivaltaa Suomessa.
Suomi horjuu pahasti näiden suositusten toteuttamisessa.
Kyse on myös rakenteellisesta korruptiosta.
Suomessa julkinen valta rikoo yksilön oikeutta siihen, ettei häntä velvoiteta ilmaisemaan uskontoaan tai uskoaan eikä toimimaan siten, että hänen voidaan päätellä omaksuneen വ tai jättäneen omaksumatta വ kyseisen uskonnon tai uskon.
Suomi on valtiokirkollinen reliikki.
Tässä vinkeetä viranomaistoimintaan.
Vinkeetä vinkkiä!
Paha veto.
EN suosittelee verkkovihakampanjoinnin lopettamista.
Esim. kohta 10 on vielä asianmukaisesti noteeraamatta Suomessa.
Tiedoksi kansanedustajaehdokkaille (vuoden 2019 eduskuntavaaleihin).
Takapajulasta Euroopan tasolle. Joko vaalien jälkeen?
Vuosi eduskuntavaaleihin... Tai ehdokasasetteluun...
Suomi ollut vähän hidas... NYT aika valmistella muutokseen.
Tämäkin liittyy keskusteluun "julkisesta tilasta".
Pidetään mielessä! Suomalaiseen keskusteluun.
Keskustelua mediaan lisää.
Tätä TimoSoinin pitäisi edistää.
Kenttää riittää. Myös oman pesän oikomisessa esim. jumalanpilkan kriminalisoinnin poistamisessa. https://freethoughtreport.com/countries/
"Pyhä evankeljumi" ministerien työn johtotähtenä ei kuulu eurooppalaisiin arvoihin.
Onneksi Timo Soinista päästään pian eroon näistä hommista!
Valtiokirkko+ei+kuulu+eurooppalaisiin+arvoihin.
Suomen lainsäädännöllinen tilanne laahaa perässä yhteiskunnan maallistumiskehityksestä.
Lyhyesti sanottuna EU- ja EN-tasolla ollaan astetta paremmalla tolalla kuin Suomen lainsäädännössä ja julkisen vallan linjauksissa.
Suomessa on puhuttu "Eurooppaan menosta", mutta tässä asiassa ei olekaan otettu mallia, vaikka nyt olisi oikein (- toisin kuin valkoposkihankien ja merimetsojen kanssa).
Vaikenemisen salalilitto tässä asiassa.
Pyllyilleekö EN Suomelle? Vai semmoista peliä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on EIS 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään
katsonut artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden
ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tuomioistuin on torjunut ajatuksen, että pelkästään
perinteeseen vetoamalla voitaisiin vetäytyä ihmisoikeussopimuksen asettamista velvoitteista. EIT:n
tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan myös yksilön oikeus
olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan (esim. Papageorgiou ym. v. Kreikka, 31.10.2019, kohta 89).
EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perustaa yksilölle oikeuden siihen,
ettei hänen tarvitse paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella
tavalla, että siitä voidaan päätellä, onko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koskee myös
henkilöä, joka ei ole uskossa ja tähän vapauteen merkitsee puuttumista, jos valtio saa aikaan
tilanteen, jossa henkilö joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ole uskossa
(Grzelak v. Puola -tuomio 15.6.2010, kohta 87).
Asiaa pitää vaan jaksaa nostaa esiin. Tuossa sitaatissa on muuten myös hyvin tuore tuomio, HUOM 31.10.2019.
Suomen valtiokirkkollisesti ohjautuneet edustajat Euroopan neuvostossa saivat tuohon suositukseen piene heikennyksen. Kuitenkin perisajatus on siinä tallella. Häpeä, Suomi, syrjivästä systeemistä!
Emme ole yksin! Julkisen vallan neutraalisuus kuuluu euroopplaisiin arvoihin.
Olisiko tästä pitänyt muistuttaa kansanedustajia, kun liitto lähetti kirjeen varautumisesta kirkon ja valtion erottamiseen?
Kirkon ja valtion yhteenkietoutuminen ei kuulu eurooppalaisiin arvoihin. Suomessa pitää asia ottaa nopesti kriittiseen tarkssteluun. Kyse ei ole 50 prosentin rajan alittamisesta.
"Eurooppaan menemisestä" on puhuttu 30 vuotta, mutta aika huonosti tunnetaan monien Euroopan maiden tilanne, jossa kirkko ja valtio on erotettu. Harvoin myös viitataan tähä'n euroopan neuvoston suositukseen, julkistukseen.
Euroopan Neuvoston arvostus on alakantissa, varsinkin EU-federalistien ja natottajien mielessä.
Vapaa-ajattelijat: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman lopettamisen valmistelujen aloittamiseksi tulee perustaa laajapohjainen parlamentaarinen kirkko ja valtio -komitea. Lähtökohdaksi esitämme että uskontokuntiin aletaan suhtautua kuin muihinkin aatteellisiin ryhmiin.
Suomi ei ole vielä pannut toimeen tätä: "Vapaus tunnustaa uskontoaan tai uskoaan sisältää myös jokaisen yksilön oikeuden siihen, ettei häntä velvoiteta ilmaisemaan uskontoaan tai uskoaan eikä toimimaan siten, että hänen voidaan päätellä omaksuneen വ tai jättäneen omaksumatta വ kyseisen uskonnon tai uskon."
Uskosta luopumise mahdollisuuden turvaaminen vahvemmin esiin.