Miksi luterilaisilla ei ole luostareita kuten ortodokseilla tai luterilaisilla, jossa ihmiset kilvoittelevat hurskaassa elämässä?
luterilainen luostari
R.Anch
17303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei Jeesuskaan eristäytynyt luostariin vaan julisti evankeliumia maailmassa.
Jospa vähän oikaisen ja sanon, että luterilaisten valtioiden hallitsijat tarvitsivat miehet sotilaikseen ja naiset synnyttämään uusia sotilaita sen sijaan, että nämä olisivat eläneet luostareissaan selibaatissa munkkeina ja nunnuna.
Eikös siellä Enonkosken Ihamaniemessä ole? Paikka hiljentyä.
Isopojat sano jotta on niil luostari, ja helevetin iso onkin kuuleman, sinne soppii lutariasuuden lestadiolaisetkin.
Ehkä siksi, ettei protestanttisuuteen oikein kuulu erakoituminen? Ihan ok juttu luostarit ovat aikaan olleet.
http://www.luostariyhteiso.fi/
Luther oli itse alun perin augustinolaismunkki. Kuitenkin, pitkälti omien kokemustensa perusteella hän alkoi vastustaa sekä selibaattia että luostarilaitosta. Tämän takia luostarit hävisivät luterilaisuudesta, vaikka mitään varsinaista estettä luterilaiselle luostarille ei ole.
Viime vuosina on oikeastaan aika paljon harmiteltu sitä, että luostarit ovat hävinneet luterilaisuudesta. Tämä sen takia, että luostarit ovat olleet hengellisen elämän keskuksia. Kun ne hävisivät, lopulta koko kirkko kärsi siitä. Toisaalta, viime vuosina myös luterilaisuudessa on vahvistunut retriittikulttuuri, mikä suoraan ammentaa luostarielämän perinnöstä ja tuo sitä tähän aikaan. Ihan kaikkea ei siis ole menetetty.
Vilppu H.
pappi
"... viime vuosina myös luterilaisuudessa on vahvistunut retriittikulttuuri, mikä suoraan ammentaa luostarielämän perinnöstä ja tuo sitä tähän aikaan."
Mikä onkin hyvä lisä. Sellainen "kevennetty" luostari?
Tavallaan kyllä. Retriitissä vetäydytään pariksi päiväksi irti arjesta sekä hälystä. Tässä mielessä retriitit toteuttavat luostariliikkeen kantavaa ajatusta vetäytyä maailmasta ja keskittyä rukoukseen. Mutta tietenkin on paljon kevyempää ja helpompaa vetäytyä pariksi päiväksi retriittiin kuin sitoutua koko elämäkseen luostariin.
Jos et ole koskaan ollut retriitissä, kannattaa lähteä mukaan!
Vilppu H.
pappi
On aina tullut esteitä mutta tuonne Valamoon on tarkoitus vielä mennä.
Aikanaan luostarit olivat osittain "sosiaalityön" hoitajia. Luostareissa oli lääkintätaidon asiantuntemusta ja siellä saattoi saada turvaa. "Sosiaalihuoltoon" kuului myös se, että lapsia laitettiin luostareihin luostariuralle syystä tai toisesta. Naisilla ei ollut juuri muuta uravaihtoehtoa kuin avioliitto tai luostari; kaupungeissa ehkä jokin kauppaan tai käsityöhön liittyvä elinkeino. Leskeksi jääneille naisille luostariin meneminen saattoi olla hyvä ratkaisu.
Nykyään luostarit, myöskin protestanttiset luostarit, voivat keskittyä hartauselämään ja niihin elinkeinoihin, joilla ne voivat ylläpitää toimintaansa.
Hyvä kooste luostarien tehtävistä. Tuohon lisään vielä sen, että tieteen tekeminen alkoi luostareista.
Olihan esim. Saksassa (ja liekö edelleenkin) luterilainen Mariasisarten yhteisö, joka ikävä kyllä muuttui kauheaksi kahjopäisten lahkoksi. Ehkäpä protestantismiin ei luostarikilvoittelu todellakaan vain sovi. Väärä käsitys koko kilvoittelun ideasta.
Retriittikulttuuri ammentaa roomalaiskatolisen kirkon apinoimisesta.
Kyllä muistaakseni Suomessakin on joku pieni lut. luostariyhteisö.
Luostariyhteisöjen suurin ongelma lienee se, ettei tiedetä, miten ne elättäisivät itsensä.
Onneksi yksityistä yhden hengen luostaria voi pitää kotonakin, jos jää esim. työttömäksi, onpahan aikaa tutkia jumalallisia asioita.
On niitä: Enonkoski, Ekumeeninen karmeliittayhteisö... Ruotsissa, Norjassa, Saksassa useita....
Suomessakin on luterilainen luostari.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Enonkosken_luostari
Protestanttien ei kuulu leikkiä pyhimystä luostareissa vaan tehdä työtä ja olla maailmassa valona ja suolana.