Mielenkiintoista ja tavallaan myös paljastavaa pohdintaa: http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/suonpaa-lainsuojattomat-ateistit
Lainsuojattomat ateistit
Lukija.huom
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On, mutta sen tuo sekoittaa, ettei negatiivinen uskonnonvapaus koske vain ateisteja. Ks. esim. http://uskonnonvapaus.fi/lait/vako-1997-03-20.html
Eri mieltä toki olen siinäkin, ettei minusta tarvita erillistä lakia nimenomaan uskonnonharjoitukseen pakottamista varten.
Sillä on myös kommentteja, kuten ensimmäisenä/viimeisenä tämä:
"Oikeutta olla harjoittamatta uskontoa ei pidetä samanarvoisena kuin oikeutta uskonnonharjoittamiseen." Uskonnottomana olen tosiaan havainnut tuollaista suhtautumista kirkollisissa piireissä sekä mediassa että livenä keskusteluissa.
Samulin mukaan uskonnonvappauden "tulisi tarkoittaa myös vapautta uskonnosta, oikeutta olla sitä harjoittamatta." Kiva. Ja niinhan se toki oikeudellisesti tarkoittaaakin, mutta pitää tosiaan paikkansa, että uskonnonvapauden tätä puolta kutsutaan esim. uskonnovapauden negatiiviseksi tulkinnaksi tai painotukseksi. Väärinkäsitystä ruokkii myös uskonnonvapauden jakaminen positiiviseen ja negatiiviseen dimensioon, ulottuvuuteen, vaikka siinä teoreettisessa jaottelussa negatiivinen ei tarkoitakaan kielteisyyttä.
Samulin esiin nostama esimerkki koulusta (ja päivähoidosta) on tietenkin tärkeä. Suvaitsevaisessa Suomessa tosiasissa monet uskonottomat perheet "ovat kaapissa" uskonnottomuutensa kanssa juuri pieniin lapsiinsa liittyen.