Hävettää olla suomalainen.

Minuakin hävettää olla suomalainen. Minua hävettävät
- homojen hyysäys. Homoista on tullut jonkinlaisia kunniakansalaisia, joiden hyväksyntää poliitikot ja jotkut yksilötkin kilvan tavoittelevat
- matujen holtiton tarhaus. Ennen kaikkea se, että ilmeiset hyväksikäyttäjät päästetään kontrollitta sisään ja sitten tuskastellaan, kun niistä ei päästäkään eroon. Voiko nk. "itsenäinen" valtio enää tyhmemmin toimia? Aidanseipäätkin nauraa
- jenkkien estoton nuoleskelu. Päästetään, ei kun suorastaan kutsutaan vieraan maan asejoukkoja Suomen maaperälle. Aikaisempina vuosikymmeninä tällainen toiminta olisi tulkittu maanpetokseksi ja sellainen sotaväki, joka sallii toisen maan joukkojen saapumisen omalle maaperälle, olisi kutsuttu hameväeksi
- eutanasian sallimishanke. Voiko murhan laillistaa? Ainoastaan jossain moraaliköyhässä kehitysmaassa
- urheilumenestyksen alasajo. Monet kyllä viettävät aikaa "salilla", mutta kilpailukykyisiä urheilijoita meistä ei silti saa tulemaan isollakaan rahalla. Enää
- euron palvonta. Liitytään rahajärjestelmään, jonka hyödyllisyydestä ei olla varmoja ja sitten kun huomataan, että se ei olekaan meille sopiva, niin ei löydy mitään tapaa virheen korjaamiseksi. Ilmeisesti ne tahot, joiden tehtävä olisi korjata virhe, hyötyvät siitä jotenkin, eivätkä näin ollen halua korjata virhettä. Eikä kukaan tässä maassa eikä tässä maailmassa pysty heitä siihen taivuttelemaan saati pakottamaan
- maan kiihtyvä jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin. Keskimäärin meillä menee hyvin tai ainakin kohtalaisesti, mutta todellisuudessa sekä köyhien että varakkaiden määrät kasvavat molemmat kiihtyvää vauhtia. Valtaapitävät eivät välitä köyhimmistä, vaan leikkaavat surutta sellaisia etuisuuksia, joiden varassa huono-osaisin kansanosa elää päivittäin. Yhteiskuntien kehittyneisyyttä arvioidaan nimenomaan sen perusteella, miten yhteiskunnat huolehtivat kaikkein vähäosaisimmistaan. Suomen arvosana huononee vuosi vuodelta
- vielä minua hävettää nykysuomalaisten itsekkyys ja oman edun tavoittelu sekä huono-osaisten mollaaminen. Ne, joilla menee hyvin, on ammatti ja hyvä toimeentulo, unohtavat heti hillotolpalle päästyään, että menestyminen hyvin harvoin on pelkästään omaa ansiota, vaan tavallisesti oman fiksuuden ja työteliäisyyden tukena ovat otolliset olosuhteet, hyvä ympäristö, yhteiskunnan tukitoimet ja saaytavilla oleva taustarahoitus, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Ja silti panetellaan huono-osaisia, kirjoitellaan yhteiskunnan tukia tarvitsevista halventavaan sävyyn ja pidetään omaa erinomaisuutta mainitsemisen arvoisena asiana. Minua hävettäisi. Ennen maailmassa ajateltiin niin, että kun minä olen onnekas ja minulla on asiat kohtalaisen hyvin, niin miten minä voisin jakaa omastani niille, joilla ei ole hyvin.
Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan kirjattu siinä järjestyksessä, kuin tulivat mieleen.