Haluan pois

Mun läheinen ihminen kuoli.
En tiiä miten voin kestää tän. Sain kuulla ekaa kertaa ku isäni tuli sohvalle mun kaa istuu ja sit hän sanoi et mun läheinen on kuollu.
En halua uskoa sitä, onko se normaalia. Mua ahistaa nyt kaikki! Oon 12v. koulua käyvä nuori tyttö jolla on jo muutenkin suuret paineet kaikesta.
Suurin toiveeni olis et pääsisin pois, en siis kuolisi vaan tavallaan nukkuisin niikuin Ruusunenkin ja heräisin sit joskus ja kaikki olis fine.
Mutta ei.
4154
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tuollainen tunne on hyvin normaali ihmisellä, joka on menettänyt läheisen. Alussa tuntuu, ettei se voi olla mitenkään totta. Tuntuu ettei elämä voi jatkua ja siitä ei voi koskaan päästä entiselleen. Kun aikaa kuluu, niin suru helpottuu ja poismennyt elää muistoissa ja huomaa ettei enää niin paljon ajattele kuollutta.
Puhuminen asiasta yleensä auttaa. Voit käydä sitten tämän rakkaan ihmisen haudalla ja jos mahdollista olla läsnä hautajaisissa.
Voimia ja siunausta sinun elämän taipaleellesi. Meillä kaikilla on se oma aika ja elämä täällä.

Äänestä

Hei.
Otan osaa menetykseesi. Olet suuren surun äärellä. Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä ja ystäviä, joiden kanssa voit itkeä ja surra, jutella jos siltä tuntuu. On aivan normaalia, että alussa tuntuu juuri tuolta miltä kerrot. Ensimmäisen viikon aikana monenlaiset tunteet vaihtuvat yhtäkkiä. Suru ja kaipaus, itku ja kyyneleet kestävät oman aikansa, pitkäänkin. Aikanaan helpottaa, vaikkei se nyt siltä tunnu. Huolehdi itsestäsi ja anna aikuisten huolehtia sinusta myös.
Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia,
Pirkko-pappi

Äänestä

Kirkko ei siis tarjoa keskusteluapua noin nuorelle, ethän maksa edes kirkollisveroja.

Äänestä
  • Kyllä se varmaan tarjoaa, jos tämä nuori haluaa puhua vaikka nuorisotyöntekijän kanssa. Kun täällä keskustellaan anonyymisti, niin ei pappi voi tietenkään määrätyn henkilön luo ja kansliaan ohjailla.
    Ja uskon, ettei ehtona ole edes perheen kirkon jäsenyys.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Alone4Ever kirjoitti:

Mun läheinen ihminen kuoli.
En tiiä miten voin kestää tän. Sain kuulla ekaa kertaa ku isäni tuli sohvalle mun kaa istuu ja sit hän sanoi et mun läheinen on kuollu.
En halua uskoa sitä, onko se normaalia. Mua ahistaa nyt kaikki! Oon 12v. koulua käyvä nuori tyttö jolla on jo muutenkin suuret paineet kaikesta.
Suurin toiveeni olis et pääsisin pois, en siis kuolisi vaan tavallaan nukkuisin niikuin Ruusunenkin ja heräisin sit joskus ja kaikki olis fine.
Mutta ei.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu