Leningradin vodkaturistit ja bisnesturistit

MiesLänsiranikolta kirjoitti:

Katselin äsken Arvo Tuomisen ohjelman Vodkaturisti, ei voinut kuin nauraa tuolle ohjelmalle jossa Leningradissa opiskelleet purkka ja sukkadiilerit, muutaman nahkatakin myynyt ukko ja vanhempi fiksu venakko muistelivat vanhaa hyvää "bisnesaikaansa". Noita Leningradissa asuvia opiskelijoita me suomalaiset ja paikalliset jobbarit nauroimme, opiskelijat olivat kuin kuninkaita kun heillä oli joskus muutama sata ruplaa päällä. Reissuja "Lenskiin" tehtiin turistibusseilla, henkilöautoilla sekä junilla. Me myimme tavaramme yleensä omille paikallisille tukkukauppiailemme ruplilla koska se oli helpoin ja nopein tapa päästä tavarasta eroon. Vaihdoimme saamamme ruplat turistien sekä venäläisten tyttöjen kanssa takaisin markoiksi, tytöillä oli valtava kiire päästä eroon valuutasta. Yhden normaalin neljän päivän Leningradin keikan palkka oli vähintään 10000 markkaa, ja aina enemmän tienasi mitä enemmän oli suomalaisia maksettuja "muuleja" viemässä tavaraa yli rajan. Me "ammattilaiset" myimme Leningradissa 80-luvulla valtavat määrät tavaraa, myimme esimerkiksi uusia Seppälän vaatteita, muodissa olevia digitaalikelloja, kävelykenkiä sekä lenkkareita ja paljon muuta uutta länsitavaraa, emme myyneet mitään vanhaa käytettyä paskaa ja siksi tienasimme hyvin. Henkilöautojen pohjapalkeissakin rajan yli meni kerralla hyvin useita satoja digitaalista kaulakelloja. Olihan se mukavaa kun tullimiehet kummallakin puolella rajaa jopa morjestelivat ja puhuttelivat meikäläisiä etunimillä. Lahjoitin kerrankin ilmaiseksi Venäjän puoleisessa tullissa tullipäälikölle hänen toimistossaan untavatakin jonka hän tilasi minulta vaimolleen Alexsandralle syntymäpäivälahjaksi. Jobbarilta tästä 250 markan halvasta untuvatakista sai Leningradissa 500-600 ruplaa Se lahjoitus syvensi ystävyyttämme kuten myös laadukas autokasettimankka jonka myin hänelle omakustannushintaan. Ohjelmassa esiintyvän entisen miliisin esittelemässä kansiossa näkyi edesmenneen tuttavani kuva. Tämä Leo oli Nevan sutikka ja vastasi omien minullekin tuttujen miliisiensä kanssa että tyttöbisnes pyöri turistien suosimassa ravintolassa ilman häiriötä. Venäläisistä kauniista naista en edes viitsi niin kauheasti puhua mutta senverran sanon että niitä riitti pelimiehelle enemmän kuin tarpeeksi, tarjonta ja laatu oli uskomaton. Kun oppi vuosien aikana tuntemaan noita tutuissa ravintoloissa käyviä naisia niin en ollut heille enää maksava turisti vaan ystävä joka kanssa saattoi viettää hauskaa ja rentoutua kaiken kivan merkeissä ilman että rahasta edes keskusteltiin. Paljon olisi uskomattomia tarinoita kerrottavana niistä vuosista jolloin Leningradissa kävin mutta annetaan Tuomisten ja sukkahousudiilerien kertoa omia hauskoja vekkulitarinoitaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä