Sydän vihmottunata omastatunnosta. Hepr. 10:22.
Mitä tarkoitetaan tuolla, sydämen vihmomisella? Miten se tapahtuu? Esikuvallisesti tapahtui se siten, että isoppikimppu kastettiin uhrikaritsan vereen ja sillä siveltiin ovenpäällinen sekä molemmat pihtipielet. Se isoppikimppu, jolla meidän sydämiämme on siveltävä, on evankeliumi, joka todella on kastettu Jumalan Karitsan vereen ja vihmoo ympärilleen pyhiä pisaroita, kun sitä julistetaan.
Evankeliumihan, ensimmäiseksi ja viimeiseksi puhuu pelastuksesta Jeesuksen veressä. Evankeliumi sanoo: Karitsa joka on tapettu ja on lunastanut meidät Jumalalle verellään, hän on mahdollinen saamaan kunnian ja ylistyksen. Evankeliumi sanoo: Meillä on hänen verensä kautta lunastus, syntien anteeksianto. Evankeliumi sanoo: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikista synneistämme Evankeliumi sanoo: »Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat pitää niiden tuleman lumivalkeiksi.»
Tällaisten todistusten kautta vihmoo Kristuksen veri sydämemme puhtaiksi pahasta omastatunnosta. Huomaa: puhtaiksi pahasta omastatunnosta! Meidän on tultava vihmotuiksi Kristuksen verellä niin, että suorastaan saamme hyvän omantunnon. Omaltatunnoltamme poistuvat kaikki synnit, sijalle tulee vahva uskallus ja täysi luottamus niiden anteeksi saannista, niin että me täysin puhdistuneina ja sovitettuina Jumalan kanssa taas voimme puhutella häntä kuten lempeää ja rakasta isää.
Siinä on Jumalan lasten ihana vapaus, ettei heille lueta yhtään syntiä, ettei laki tuomitse heitä. He eivät ole lain alla vaan armon alla, ja siksi heillä on rauha Jumalan kanssa, aivan kuin jos heillä ei milloinkaan olisi ollut mitään syntiä, vaan olisivat olleet hurskaita ja pyhiä. Ja tämä usko yksin pelastaa synnin vallasta. Kun syntisraukkana saa suuren, turvaisan varmuuden, ettei Jumala enää lue minulle pahantekoani, vaan on sanonut minulle: »Ole hyvässä turvassa poikani, syntisi annetaan sinulle anteeksi!» Oi kuinka silloin riennän vapauteen orjuuden siteistä, riemuiten ylistän Jumalan armoa, kiroten syntiäni, enkä mitään muuta koko maailmassa toivo hartaammin, kuin että vain voisin halki elämäni palvella, Herraa.
Mutta tämä vaatii sellaista vihmomista, sellaista uskoa, että omassatunnossasi saat rauhan synneistäsi. Se joka tietää, kuulee, laulaa ja lukee siitä suuresta lunastuksesta, joka Jeesuksessa on tapahtunut, mutta kuitenkin aina kantaa syntejänsä omallatunnollaan ja huolehtien miettii sovituskeinoa, hän siten häpäisee Jeesuksen veren, ikään kuin ei se riittäisikään poistamaan syntejä. Apostoli sanoo, että kun leviittain uhrien aikoina paha omatunto ei kadonnut ja siksi yhä uudelleen uhrattiin, on tämä merkkinä siitä, että härkäin ja kauristen veri ei voinut pois ottaa syntejä, sillä muutoin olisi lakattu uhraamasta, jos ei niillä, jotka uhrasivat, olisi enää ollut syntejä omallatunnollaan, tultuansa kerran puhdistetuiksi. Tarkkaa näitä sanoja!
Kun kannamme pahaa omaatuntoa, silloinhan mekin annamme saman todistuksen Kristuksen kalliista verestä. Silloinhan sanomme Kristuksen verestä, ettei sekään voinut sovittaa syntejä, sillä olisihan meillä muutoin rauha Jumalan kanssa, olisivathan syntimme pois otetut jos me kerran olemme puhdistetut. Pysähdy hetkeksi! Mitä luulet?
Onko Kristuksen veri, tosiaankin pois ottanut, sovittanut ja maksanut kaikki sinun syntisi? Onko Kristuksen veri toimittanut mitään enempää kuin härkäin ja kauristen veri? Vai koetatko sanoa Kristuksenkin verestä, ettei se voinut pois ottaa syntejä?
Paavali tekee leviittain uhrien veren ja Kristuksen veren välillä sen erotuksen, että sanottuaan, etteivät edelliset voi ottaa pois syntejä hän lisää Kristuksesta: Mutta uhrattuaan iankaikkisesti kelpaavan uhrin syntien edestä, vakuuttaa hän: Ja heidän syntejänsä ja vääryyksiänsä en minä enää tahdo muistaa. »Mutta missä on sellainen anteeksiantamus, siellä ei enää uhria syntien edestä tarvita.» Ja sitten sanotaan: »Kun siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään Jeesuksen veren kautta, niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, sydän vihmottuna puhtaana pahasta omastatunnosta.» Näin apostoli meille tahtoo kirkastaa, että Kristuksen veri todella on ratkaisevasti, pois ottanut syntimme, ja että me nyt olemme vapaita.
Herää siis, rakas sielu ja ajattele, mitä teet alinomaa katsellessasi itseäsi ja pitäessäsi Kristuksen verta mitättömänä, ikään kuin se ei voisi poistaa syntejä! Voivat kyllä syntisi olla kauheita, suuria ja monilukuisia, mutta niin suuria ja monilukuisia ne kuitenkaan eivät ole, ettei Jumalan Pojan veri olisi tuhansin kerroin enemmän kuin ne. Rukoile Jumalalta uskoa ja anna evankeliumin Kristuksen verellä vihmoa sydämesi, niin että kokonaan vapaudut pahasta omastatunnosta, niin että täydellisesti peityt Kristuksen veren armoon ja siten voit urheasti vastustaa kaikkia syntejäsi sekä kuolemaa, perkelettä ja helvettiä, etkä muusta tiedä kuin Kristuksesta, joka meidän vuoksemme on kuollut ja noussut kuolleista.
Mitä tarkoitetaan tuolla, sydämen vihmomisella? Miten se tapahtuu? Esikuvallisesti tapahtui se siten, että isoppikimppu kastettiin uhrikaritsan vereen ja sillä siveltiin ovenpäällinen sekä molemmat pihtipielet. Se isoppikimppu, jolla meidän sydämiämme on siveltävä, on evankeliumi, joka todella on kastettu Jumalan Karitsan vereen ja vihmoo ympärilleen pyhiä pisaroita, kun sitä julistetaan.
Evankeliumihan, ensimmäiseksi ja viimeiseksi puhuu pelastuksesta Jeesuksen veressä. Evankeliumi sanoo: Karitsa joka on tapettu ja on lunastanut meidät Jumalalle verellään, hän on mahdollinen saamaan kunnian ja ylistyksen. Evankeliumi sanoo: Meillä on hänen verensä kautta lunastus, syntien anteeksianto. Evankeliumi sanoo: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikista synneistämme Evankeliumi sanoo: »Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat pitää niiden tuleman lumivalkeiksi.»
Tällaisten todistusten kautta vihmoo Kristuksen veri sydämemme puhtaiksi pahasta omastatunnosta. Huomaa: puhtaiksi pahasta omastatunnosta! Meidän on tultava vihmotuiksi Kristuksen verellä niin, että suorastaan saamme hyvän omantunnon. Omaltatunnoltamme poistuvat kaikki synnit, sijalle tulee vahva uskallus ja täysi luottamus niiden anteeksi saannista, niin että me täysin puhdistuneina ja sovitettuina Jumalan kanssa taas voimme puhutella häntä kuten lempeää ja rakasta isää.
Siinä on Jumalan lasten ihana vapaus, ettei heille lueta yhtään syntiä, ettei laki tuomitse heitä. He eivät ole lain alla vaan armon alla, ja siksi heillä on rauha Jumalan kanssa, aivan kuin jos heillä ei milloinkaan olisi ollut mitään syntiä, vaan olisivat olleet hurskaita ja pyhiä. Ja tämä usko yksin pelastaa synnin vallasta. Kun syntisraukkana saa suuren, turvaisan varmuuden, ettei Jumala enää lue minulle pahantekoani, vaan on sanonut minulle: »Ole hyvässä turvassa poikani, syntisi annetaan sinulle anteeksi!» Oi kuinka silloin riennän vapauteen orjuuden siteistä, riemuiten ylistän Jumalan armoa, kiroten syntiäni, enkä mitään muuta koko maailmassa toivo hartaammin, kuin että vain voisin halki elämäni palvella, Herraa.
Mutta tämä vaatii sellaista vihmomista, sellaista uskoa, että omassatunnossasi saat rauhan synneistäsi. Se joka tietää, kuulee, laulaa ja lukee siitä suuresta lunastuksesta, joka Jeesuksessa on tapahtunut, mutta kuitenkin aina kantaa syntejänsä omallatunnollaan ja huolehtien miettii sovituskeinoa, hän siten häpäisee Jeesuksen veren, ikään kuin ei se riittäisikään poistamaan syntejä. Apostoli sanoo, että kun leviittain uhrien aikoina paha omatunto ei kadonnut ja siksi yhä uudelleen uhrattiin, on tämä merkkinä siitä, että härkäin ja kauristen veri ei voinut pois ottaa syntejä, sillä muutoin olisi lakattu uhraamasta, jos ei niillä, jotka uhrasivat, olisi enää ollut syntejä omallatunnollaan, tultuansa kerran puhdistetuiksi. Tarkkaa näitä sanoja!
Kun kannamme pahaa omaatuntoa, silloinhan mekin annamme saman todistuksen Kristuksen kalliista verestä. Silloinhan sanomme Kristuksen verestä, ettei sekään voinut sovittaa syntejä, sillä olisihan meillä muutoin rauha Jumalan kanssa, olisivathan syntimme pois otetut jos me kerran olemme puhdistetut. Pysähdy hetkeksi! Mitä luulet?
Onko Kristuksen veri, tosiaankin pois ottanut, sovittanut ja maksanut kaikki sinun syntisi? Onko Kristuksen veri toimittanut mitään enempää kuin härkäin ja kauristen veri? Vai koetatko sanoa Kristuksenkin verestä, ettei se voinut pois ottaa syntejä?
Paavali tekee leviittain uhrien veren ja Kristuksen veren välillä sen erotuksen, että sanottuaan, etteivät edelliset voi ottaa pois syntejä hän lisää Kristuksesta: Mutta uhrattuaan iankaikkisesti kelpaavan uhrin syntien edestä, vakuuttaa hän: Ja heidän syntejänsä ja vääryyksiänsä en minä enää tahdo muistaa. »Mutta missä on sellainen anteeksiantamus, siellä ei enää uhria syntien edestä tarvita.» Ja sitten sanotaan: »Kun siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään Jeesuksen veren kautta, niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, sydän vihmottuna puhtaana pahasta omastatunnosta.» Näin apostoli meille tahtoo kirkastaa, että Kristuksen veri todella on ratkaisevasti, pois ottanut syntimme, ja että me nyt olemme vapaita.
Herää siis, rakas sielu ja ajattele, mitä teet alinomaa katsellessasi itseäsi ja pitäessäsi Kristuksen verta mitättömänä, ikään kuin se ei voisi poistaa syntejä! Voivat kyllä syntisi olla kauheita, suuria ja monilukuisia, mutta niin suuria ja monilukuisia ne kuitenkaan eivät ole, ettei Jumalan Pojan veri olisi tuhansin kerroin enemmän kuin ne. Rukoile Jumalalta uskoa ja anna evankeliumin Kristuksen verellä vihmoa sydämesi, niin että kokonaan vapaudut pahasta omastatunnosta, niin että täydellisesti peityt Kristuksen veren armoon ja siten voit urheasti vastustaa kaikkia syntejäsi sekä kuolemaa, perkelettä ja helvettiä, etkä muusta tiedä kuin Kristuksesta, joka meidän vuoksemme on kuollut ja noussut kuolleista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oi Herran Henki, opeta minua käsittämään lunastajani viimeiset sanat: Täytetty on! Opeta uskomaan, että syntivelkani on sovitettu, syntini rangaistus maksettu ja iankaikkinen vanhurskaus ansaittu. Opeta huomaamaan, että orjuuteni on loppunut, ja että Jeesus on minunkin Jeesukseni! Kauan olen ollut sokea, en ole huomannut Jeesuksen veren voimaa, vaikka hän on kaikki puolestani hyväksi tehnyt, vaikka hän on tarjonnut itsensä minulle. Anna anteeksi, Herra Jeesus epäuskoni synnit! Minä uskon, auta minua epäuskostani! Amen!
Kunnia Herralle.