Tätä Suomen poliitikot eivät osanneet ajatella etukäteen, että länsimaiksi itseään kutsuvat valtiot ja maanosat saattaisivatkin muodostaa oman kulttuurin kahden, tai oikeastaan kolmen, supervallan väliin.
Vihervasemmistolaiset aatokset aiempien länsimaiden koalitiosta Venäjää vastaan hajosivat hetkessä, kun feministinen valta mureni Trumpin astuttua valtaan. Nyt länsimaita äkillisesti edustaakin Venäjä Yhdysvaltain rinnalla ja näiden kanssa yhteistyössä on Kaukoitä. Mitäs Eurooppa, tai Euroopan Unioniksi itseään kutsuva esoteerinen viskiklubi, edustaa näiden mahtien edessä tänä päivänä? Vähintäänkin kaikki arvot ja periaatteet hylännyttä hippiä, vapaamielistä rietastelijaa, joka ei mahdu sen enenpää länsimaiseen kuin idän edustajien joukkoon filosofioissaan.
Suomi on vuosikymmenet tuudittautunut vasemmistolaiseen USAan, venäjänvastaiseen NATOon ja yhteiseurooppalaiseen ylimielisyyteen. Kaikki nämä katosivat vaalituloksen tultua. Juuri Trump kertoi sellaisten ihmisten olevan idiootteja, jotka ajattelevat, että USAn ei kannata tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa. Mitäs nyt käy suomalaisille agitaattoreille, jotka ovat vuosikymmenet omistaneet elämänsä vihan lietsomiselle Venäjää kohtaan? Kohta ei enää puhutakaan Venäjän trollitehtaista ja Putinin moninaisista rötöksistä. Tämä vihervasemmistolaisten feministien päivittäinen ompelukerhovihanpito on käynytkin hetkessä vanhanaikaiseksi, vulgaariksi ja maailmanpoliittisen todellisuuden osalta täysin irrelevantiksi.
Miksi näin suunnatonta mahdollisuutta Venäjän ja USAn suhteiden lämpenemisestä ei osattu ottaa Suomen poliittisessa päätöksenteossa huomioon? Onko johdettu tunteella, vallanhimosta ja oltu kiinnostuneita poliittisesta urasta pitkäkestoisen päätöksentekotahdon sijaan? Naiset ovat vallassa ja tässä on tulos.
Vuosikymmeniin ei olla kuultu (feministisen valtaannousun aikakaudella) rauhan tahdosta suurvaltojen välillä paitsi nyt, kun juurikin feministien ja vasemmistolaisten vihaama maskuliininen Trump on ottanut ohjat käsiinsä. Minusta puhe rauhasta USAn ja Venäjän välillä on suurenmoinen asia! Liennytys vuosikausien päämäärättömän sodan lietsomisen jälkeen tuo jo mieleen massiivisen idean: onko George Bushin raskas, valehteleva ja pelottava aikakausi vihdoin tulossa päätökseensä? Siinä sivussa äkäiset naiset väistyvät päätöksenteosta hiljalleen ja palataan taas, kuten niin monesti historiassa, tekemään aiheellista politiikkaa ihmisten hyväksi - ei heidän kustannuksellaan.
Vihervasemmistolaiset aatokset aiempien länsimaiden koalitiosta Venäjää vastaan hajosivat hetkessä, kun feministinen valta mureni Trumpin astuttua valtaan. Nyt länsimaita äkillisesti edustaakin Venäjä Yhdysvaltain rinnalla ja näiden kanssa yhteistyössä on Kaukoitä. Mitäs Eurooppa, tai Euroopan Unioniksi itseään kutsuva esoteerinen viskiklubi, edustaa näiden mahtien edessä tänä päivänä? Vähintäänkin kaikki arvot ja periaatteet hylännyttä hippiä, vapaamielistä rietastelijaa, joka ei mahdu sen enenpää länsimaiseen kuin idän edustajien joukkoon filosofioissaan.
Suomi on vuosikymmenet tuudittautunut vasemmistolaiseen USAan, venäjänvastaiseen NATOon ja yhteiseurooppalaiseen ylimielisyyteen. Kaikki nämä katosivat vaalituloksen tultua. Juuri Trump kertoi sellaisten ihmisten olevan idiootteja, jotka ajattelevat, että USAn ei kannata tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa. Mitäs nyt käy suomalaisille agitaattoreille, jotka ovat vuosikymmenet omistaneet elämänsä vihan lietsomiselle Venäjää kohtaan? Kohta ei enää puhutakaan Venäjän trollitehtaista ja Putinin moninaisista rötöksistä. Tämä vihervasemmistolaisten feministien päivittäinen ompelukerhovihanpito on käynytkin hetkessä vanhanaikaiseksi, vulgaariksi ja maailmanpoliittisen todellisuuden osalta täysin irrelevantiksi.
Miksi näin suunnatonta mahdollisuutta Venäjän ja USAn suhteiden lämpenemisestä ei osattu ottaa Suomen poliittisessa päätöksenteossa huomioon? Onko johdettu tunteella, vallanhimosta ja oltu kiinnostuneita poliittisesta urasta pitkäkestoisen päätöksentekotahdon sijaan? Naiset ovat vallassa ja tässä on tulos.
Vuosikymmeniin ei olla kuultu (feministisen valtaannousun aikakaudella) rauhan tahdosta suurvaltojen välillä paitsi nyt, kun juurikin feministien ja vasemmistolaisten vihaama maskuliininen Trump on ottanut ohjat käsiinsä. Minusta puhe rauhasta USAn ja Venäjän välillä on suurenmoinen asia! Liennytys vuosikausien päämäärättömän sodan lietsomisen jälkeen tuo jo mieleen massiivisen idean: onko George Bushin raskas, valehteleva ja pelottava aikakausi vihdoin tulossa päätökseensä? Siinä sivussa äkäiset naiset väistyvät päätöksenteosta hiljalleen ja palataan taas, kuten niin monesti historiassa, tekemään aiheellista politiikkaa ihmisten hyväksi - ei heidän kustannuksellaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.