Hän eli kuten hän opetti...

Kannattaisi kirjoittaa suhteellisen selvin päin.

"ei ota askeltakaan, joka torjuisi
ä ä r m m ä i s e n hänetä."

Tuon ymmärtämiseen tätyy varmaan ottaa geetä, joten minulle se jää käsittämättömäksi soperrukseksi. No, ei kai väliäkään, oli mitä tahansa. Tyypillisiä uskisten juttuja, kirjaimia peräkkäin.

Tuo sitaatti oli varmaankin otsikossa mainitusta kirjasta. Tosiaan homma meni niin kuin Nietzschekin tajusi: Jeesus opetti ihmisille tavan elää sisällisesti ja ihmisten yhteydessä Jumalan Valtakunnassa, mutta Paavali ja alkuseurakunta "naulasivat hänet ristiinsä", vaikka kyseessä oli vain se, että Jeesus oli liian viisas ja liian rohkea olemaan tulematta tapetuksi tässä pähkähullussa maailmassa.

Sovituskuolemaa/lunastusta hyväksi käyttäen annettiin sitten ihmisille "lupa tehdä syntiä"
ja "olla ottamatta Jeesuksen eettiset opetukset muina kuin kaukaisina idealistina ihanteina", kunhan vaan ristiin katsoo kuin Mooseksen vaskikäärmeeseen.

Kyllähän erehdyksiä Jumalan valtakuntalaisellekin tulee, mutta ne saa anteeksi kunhan muistaa antaa anteeksi kaikille muille, kuten Jeesus opetti.

Tulee mieleen Jeesus, joka uhrautui ristillä niiden puolesta jotka uskovat häneen. Siis ystäviensä puolesta. Hän suostui Jumalalle kelpaavaksi uhriksi syntisen ihmisen edestä, koska sillä tavalla ihminen pystyy välttämään kadotuksen.
Niin paljon Jumala maailmaa rakasti, että hän antoi ainoan poikansa, eikä yksikään häneen uskova huku, vaan hänellä on ainkaikkinen elämä...!