Ahdistus ja työ

Minulla on aivan samanlainen ongelma. Kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Töihin meno ahdistaa ja stressaa joka päivä. Olen vasta aloittanut uudessa työpaikassa. Edellisessä työpaikassa olin parisen vuotta ja se oli niin mukava paikka, että töihin menin aina mielelläni. Lopetin jopa lääkitykseni sinä aikana. Nyt tuntuu, että lopetin liian aikaisin. Meillä aina vaihtuu yhtäkkiä työpaikat, kun meitä siirrellään työpaikasta/yksiköstä toiseen.

Osaatko sanoa, onko noissa työpaikoissasi ollut jotain ongelmaa esim. työilmapiirissä tai työtehtävissä? Täällä uudessa työpaikassani on huono ilmapiiri ja tuntuu, että jotkut inhoavat minua. Menen joka päivä töihin jo valmiiksi sillä mielialalla, että mitähän kaikkea tänään saa taas kuulla. Ainakin minulla ilmapiiri on suurin ahdistuksen aiheuttaja. Ja muutenkin stressaan aina kaikkea.

Olen kovasti yrittänyt opetella unohtamaan työasiat vapaa-ajalla, mutta vaikeaa se on. Öisin ei saa nukuttua ja iltaisin ahdistaa koko ajan. Yritän saada itseni pakotettua tekemään jotain mukavaa. Pahinta on jäädä sohvalle makaamaan koko illaksi. Töissä yritän selvitä niin, että jaksotan päivän osiin. Ensin koitan selvitä kahvitaukoon asti ja sitten ruokaan asti jne.

Lauantai on viikon paras päivä, kun silloin ei ahdista. Sunnuntaina alkaa jo ahdistus hiipiä. Nytkin pitäisi jo olla nukkumassa, mutta ei huvita yhtään mennä nukkumaan, kun huomenna on työpäivä.

Oletteko te ihmisiä, jotka eivät jaksa sitoutua pitkälle jopa ajatuksella kymmeniksi vuosiksi samaan päiväohjelmaan, Se että pitäisi jaksaa samassa toimessa vuosia pitkään kuormittaa ja tuntuu ylivoimaiselta.
Sopisiko teille jokin keikkaluontoinen tehtävä, mutta nehän ovat yleensä töitä, joissa pitää olla ihmisten joukossa: konsultit, luennoijat, kappaedustajat, tuote-esittelijät, esiintyvät taiteilijat.
Jos ei jaksa työelämää, todella rankkaa ja vaativaa sen nykyään on. Ei ole niitä helppoja töitä olemassakaan.

Oletteko joutuneet kasvamaan ympyröissä, jossa vaaditaan ja vaaditaan ja aina jää tunne, että jossain sittenkin meni pieleen ja en osaa niin kuin tulisi.
En ole enää töissä, mutta minulla on vapaaehtoistöissä esimies, joka koko ajan epäilee, tarkkailee toisten tekemisten jälkiä, ei luota soittelee, teitkö sitä, toimitko niin, jäikö yli, minne laitoit. Kyllä minä sen tiedänkin, etten täytä hänen mittaansa ja tapaansa järjestellä asioita, mutta en siitä välitä. Jos tätä piirrettä ei olisi, saattaisin joutua tekemään jopa ylivoimieni. Kun on näin, niin saan välillä lomaa ja vapaata.

Joo tää paska yhteiskunta ei välitä yksilöstä, se on yhteisöjen tehtävä, ja jos yhteisö vaihtuu yksilöllä usein, eikä muuta sitovaa tekijää esim perhe ole, nii yksilö pakosti ajaa ittensä loppuun.

Saatanan paskiaiset!!! Mut ei tää huuto auta, kukaa ei kuule.

Sama juttu vaikka työ, työpaikka ja ihmiset on tuttuja. Työn kanssa otan aina stressiä ja vaikka kuinka hyvin tekisi ni aina saa haukkumiset. Esimies on ilkeä, johtuu poissaoloista. Työkaverit on vittumaisia. Olen koko ajan ahdistunut, voin huonosti ja syke on korkeella. Kotona helpottaa. Saikkua en saa enää kun on kuitenkin psykologillakin käyty eikä sieltä annettu enempää apua kun en ole itsetuhoinen. Ammatilliseen kuntoutukseen en saa lähetettä kun ei mene kuulemma Kelassa läpi kun työlle ei ole fyysistä estettä.

No voihan nenä!

Mutta tuohan on hyvä että ymmärrät stressaamisen järjettömyyden.
Se on hyvä alku.

Kirjoittele kotonasi lista että miksi stressaantuminen on järjetöntä.
Sitten toinen lista, mihin kirjaat päivän aikana sattuneet tilanteet jolloin stressaannuit.
Vertaile listoja.
Sitten järkeilet asian.

Kirjoita sitten kolmas lista, miten olisit voinut/miten jatkossa voit reagoida vastaavanlaisiin tilanteisiin. Vot. No sitten seuraavan kerran kun tulee samanlainen tilanne, niin sinulla onkin jo toimintaohjeet valmiina!

Päivän päätyttyä palkitset itsesi ja kehut itseäsi, että "olitpa näppärä ja näin fiksusti
fiksasit tilanteen"!

Eli tavallaan toimit omana terapeuttisinasi!
Oma apu, paras apu!

Kirjoita ja kerro miten toimi!

Siittä vaan ja Onnea!

Ahdistuminen johtuu pääosin siitä, että joutuu päivät pitkät pitämään yllä roolia, jossa olevinaaan pitää työstään, itse lopetin tämän teeeskentelyn, ja heti helpotti, mutta työni teen silti ajallaan ja huolella. En ole minäkään ikinä työnteosta oikeasti pitänyt, ja työssä viihtyvyyskin on tuhottu kiireellä, kellokorteilla, vankilamaisilla olosuhteilla, stressillä, sekä keksityillä laittomilla työpaikkojen säännöillä.

Aloittajan kirjoitus oli kuin omani. Olen myös 35v ja vuosi sitten jätin työn jonka osasin ja useimmiten nautin mutta siihen kuului paljon varallaoloa ja tavallaan hermosto ei päässyt koskaan palautumaan kunnolla, kun muutenkin olen kaikesta ressaava tyyppi. Johti univaikeuksiin jne. Nyt osa-aikatyössä jossa vähemmän ressiä, enemmän aikaa kotona mutta palkka tietenkin pienempi ja firma on talousvaikeuksissa, murehdin sitten luonnollisesti että mitäs sitten jos nää vähätkin hommat loppuu. Saisin työttömänä saman verran rahaa mutta teen mieluummin tätä kuin olen työkkärin armoilla. Mutta nämä työt on pakkopullaa, ei innosta yhtään. Ja palkkakin kun on mitä on niin olen katsellut koko ajan muitakin töitä mutta en uskalla ottaa ja lähteä, koska pelkään että mitäs jos en jaksakaan. Olen siis päättänyt pysyä työssäni, mutta päivä kerrallaan mennään, koska en jaksa ajatusta että tässäkös se työurani huipentuma oli. Minulla olisi niin paljon annettavaa muualla mutta.. Taidot riittäisi enemmän kuin hyvin, mutta latvasta jos on laho, ei siitä kunnon kuusta saa tekemälläkään. Lääkkeillä pystyisin ehkä muutaman vuoden stressaavampaan ja tuottoisampaan työhön mutta en halua pilata aivojani, jos niitä nyt pilata voi.

Yksi työstä ahdistuva täälläkin. Aina jokaiseen työpaikkaan on ahdistanut mennä, lähinnä sen takia että hommat ovat olleet niin paskoja (siivousta, lehdenjakoa yms.) ja olen aika huono suorittavassa työssä koska ne eivät motivoi tarpeeksi. Tykkään enemmän ajattelutyöstä, nyt opiskelenkin yliopistossa että ei tarvitsisi enää tehdä "käsillään" töitä. Kaikista eniten duunaritöissä vihaan sitä, kun joku pikkupomo pääsee pompottelemaan ja haukkumaan siitä, jos käyttää omia aivojaan työssään. En toki väheksy yhtään mitään työtä, ja olen iloinen että olen saanut tehdä monenlaista, mutta ne eivät vain sovi minulle ahdistuvan luonteeni takia.

Samanlaisia kokemuksia löytyy täältäkin kuin aloittajalla. Terapiaa myös käyty mutta silti ahdistus ja masennus vaivaa. Ei kai kohta ole muuta mahdollisuutta kuin eläkkeelle hakeutuminen sen verran hankalat oireet.

Työ jossa olen ei vain ota istuakseen minulle, koska se on vääränlaista, vaan sama ahdistuneisuus kuin aloittaessakin senkuin vain jatkuu. Koska olen luova ihminen fyysisellä alalla, pidän tämänhetkistä elämänvaihettani enimmäkseen pakollisena roskana.

Niinpä rutistin paperipaloista värikkäitä roskapalloja niin monta kuin minulla on vielä työviikkoja jäljellä tässä määräaikaistyössä. Laitoin roskapallot lasikulhoon. Kun yksi työviikko on tehty, nakkaan yhden roskapalloista kulhosta pois. Pallojen hupenemiset näyttävät, kuinka viikot vähenevät, mikä lievittää ahdistuneisuutta ja muistuttaa elämänvaiheen väliaikaisuudesta.

Jos tämäkään auta tarpeeksi, pitää tehdä sitten vaikka joka päivästä vastaava systeemi.

Jos taas oikein masentaa kesken työpäivän, koitan muistaa, kuinka kassa kilahtaa joka tunti minun hyväkseni.

Kannattaa myös palkita itsensä joko työpäivän tai ainakin joka työviikon päätteeksi jotenkin, koska on taas suoriutunut eteenpäin.

Lisää vinkkejä saa mielellään kertoa, jos jollekin tulee mieleen, kuinka eri syistä johtuvaa työa(paikka)ahdistusta voisi vähentää, jos työpaikasta ei kuitenkaan voi lähteä.

Itsellä auttoi vastaavaan tilanteeseen alan vaihto. Takaisin opiskelemaan ja tutkinto uudelta alalta. Tajusin että aikaisempi stressi johtui siitä että edellinen tutkintoni ei vain vastannut alaa josta olen aidosti kiinnostunut. Se johti siihen etten tarpeeksi hyvin innostunut työstä enkä koskaan tullut "hyväksi" tehtävissäni. Se tietenkin aiheutti suurta stressiä. Uusi alani on paljon kiinnostavampi ja saan iloa työstä, lisäksi on motivaatiota perehtyä siihen ja alkaa tuntumaan että olen oikeasti hyvä työssäni.

On tuttua. Ota sulle määrätyt lääkkeet ja kasva aikuiseksi. Siitä se lähtee.

En nyt ihan ymmärrä mikä sinua ahdistaa töissä. Onko työ kenties liian vaativaa. Jos työ on liian vaativaa niin kannattaa suosiolla hakeutua työhön jossa ei tarvitse liikaa ajatella, esim. joku pakkaustyö tehtaassa.

itelläki oli tuo sama, viimeisimpänä lehdenjako josta tuli ihan kauhea ahdistus ja pahoinvointi.. eihän sitä sitten pystyny jatkamaan.
ongelma on aina ollu että sosiaaliset tilanteet jännittää ylipaljon ja kun siihen liittää työn vaatimukset niin paine kasvaa sietämättömäksi ja kippaa yli.
myös oma täydellisyyden tavoittelu aina vaatii parhaista parhaimman tuloksen vaikka kyseessä olisi joku aivan mitätön pikkuseikka ja pieni palkka mutta haluaa vain tehdä robottimaisen optimi suorituksen koska muuten on luuseri

Jokainen sossutyöntekijä kirjoittaa, että asiakas ahdistunut, jotta voisi määrätä lisää ehkäisevää toimeentulotukea.

Toipuminen edes vähän vie vuosia ja siihen on varaa vain rikkailla.

Monissa sairauksissa juuri altistuminen Suomalaiselle yhteiskunnalle pahentaa oireita.

Itsellä myös työ ahdistaa.
Tätä on ollut ennenkin mutta nyt taas ainakin puoli vuotta. En haluaisi mennä sinne koska kaikki siellä ahdistaa. Liikaa vastuuta ja liikaa tekemistä. Hirveä väsymys jatkuvasti ja tekisi mieli vain nukkua. Olen välilä todella ärtynyt ja suutun todella pienestä. Lähinnä itselleni tosin. Kun vaikka nostan roskapussin ja sieltä tippuu jotain niin saatan suuttua tai melkein alkaa itkemään.
Töiden jälkeen mietin vain työtä. Viikonloputkin menee murehtiessa että maanantaina taas pitää mennä sinne.
Sunnuntai on paha ja nyt aamulla kun juon tässä kahvia, mietin että millä tekosyyllä voisin jäädä kotiin. Jos vaikka nilkka menisi lenkillä niin ei tarvitsisi valehdella.

Mutta en voi olla poissa kun ei siellä tee minun työtäni kukaan koska olen ainoa joka ne työt ne osaa. Jos jään pois niin saan monen haukut päälleni kun satojen tuhansien eurojen projekti kusee. Kerran jouduin sanomaan, kun juttelin lääkärin kanssa, että minulla työuupumus, se kuulustelu oli kamalaa. Istua siinä tuolissa kun pomot piirittää ja kuulustelee. Olo oli kuin rikollisella enkä halua kokea sitä enää.
Olen yrittänyt sanoa itselleni että nyt ryhdistäynyt iso mies, lopeta vinkuvimen ja teet työsi.

Mulla on myös jo ainakin 10 vuotta ollut erilaisia "ongelmia".
Haukun itseäni enkä pidä itsestäni. Pidän itseäni alhaisena olentona. Näen kaikki muut korkealla jalustalla kun itselläni ei ole arvoa.

En tiedä mitä tekisi kun tällaiset asiat hävettää.

"Kuntoutustuki ja jopa eläke voivat olla hyvä juttu jos muu ei auta ja eivät ne työtä kiellä.

Se on vaan harmi että pitää usein mennä aika pahaksi oireet tai olla tosi sairas että asiat etenee."

Varmaan paljolti riippuu iästä yms miten he (työttömyyskoneisto) asiaa "diagnosoivat". Esim jos on vielä reippaasti alle 50 ei ole alkoholisti, on ammatti ja työkokemusta takana, niin veikkaisin että silloin joutuu "projektiksi" työllistämis toimenpiteisiin vuosiksi

Täällä kanssa yksi työstä ahdistunut. Työtehtävät muuttuivat niin, että nyt on lisäksi sellainen tehtävä, joka ahdistaa. Se ei kiinnosta minua, ole juttuni, eikä siihen ole saanut kunnon perehdytystä. Tästä kiinnostuksen ja osaamisen puutteesta tulee ahdistus. Työnantaja ei suostu muuttamaan tehtäviä, joten pitäisi ilmeisesti etsiä jokin toinen paikka, mutta työnhakukin ahdistaa

Mulla loppui stressaaminen siihen kun päätin että olen itse oman työsuhteeni päällikkö ja muut vetäköön v***n päähänsä. Tämän jälkeen on tullut erittäin harvoin mitään nassutusta keltään ja olen reilusti sanonut lisähommille " kiitos ei". Eli myötäily ja liika yhteistyöhalu aiheuttaa sen että sinun yli kävellään koko ajan, siitä kannattaa päästä eroon ihan oman terveyden vuoksi. En ole työpaikalta kavereita etsinyt eikä sellaista tarvitse jatkossakaan tehdä.

Täällä kans työstä ahdistunut. Paikka on sellainen jonka ilmapiiriin ja porukoihin en sovellu/sopeudu ollenkaan eikä työtehtävät kiinnosta enkä myöskään halua olla tekemisissä muiden kanssa siellä, muut on sellaisia perus duunareita "missä baarissa olitte ja missä ryyppäsitte ja minne ravintolaan viikonloppuna yms" sakkia, noista aiheista jauhavat koko päivän, joka on kaukana minusta joka täys raitis taiteita, luonnossa oloa klassista musiikkia harrastava. Valvon paljon, esim kaksikin päivää peräjälkeen että aika ei kuluisi ja joutuisi sinne taas menemään.

N clean firma on ahdistunut minä kuin työ ahdista minut se vittu paska loppu n clean