Tässä ev-lut kirkon jäsenenä vähän ihmetyttää, että mikä teitä vielä pitää room.kat. kirkon jäseninä. Jos nyt olen oiken ymmärtänyt, niin mm. kirkon diktatuuria muistuttava hallinto, Vatikaanin sanelupolitiikka nimityksissä, maallikkojen heikko asema, äärikonservatiivinen moraaliopetus ja vallanhimo EU-politiikassa närästävät monia.
Suomen ev-lut kirkko on oikeastaan juuri päinvastainen: demokraattisesti johdettu, suomalainen, moraalikysymyksissä (enemmän) ajantasalla ja (suhteellisen) epäpoliittinen. Messuhan meillä on melkein sama, samoin lännen kirkon traditio. Ja yhtä Kristuksen ruumistahan tässä kuitenkin ollaan. Mikä teitä enää pitää katolisessa kirkossa?
En yritä kalastaa teitä ev-lut haaviin, mutta olisi kiva kuulla mikä room-kat. kirkossa on luovuttamatonta. Nyt teillä on tilaisuus oikein pyynnöstä todistaa rakkaudestanne kirkkoanne kohtaan!
Suomen ev-lut kirkko on oikeastaan juuri päinvastainen: demokraattisesti johdettu, suomalainen, moraalikysymyksissä (enemmän) ajantasalla ja (suhteellisen) epäpoliittinen. Messuhan meillä on melkein sama, samoin lännen kirkon traditio. Ja yhtä Kristuksen ruumistahan tässä kuitenkin ollaan. Mikä teitä enää pitää katolisessa kirkossa?
En yritä kalastaa teitä ev-lut haaviin, mutta olisi kiva kuulla mikä room-kat. kirkossa on luovuttamatonta. Nyt teillä on tilaisuus oikein pyynnöstä todistaa rakkaudestanne kirkkoanne kohtaan!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Katolinen kirkko on alkuseurakunnan kirkko. Vaikeuksistaan huolimatta se on kristinuskon koti ja turva. Selvät linjat, todelliset sakramentit, elämän kunnioittaminen, oikea virkakäsitys.
Ei millään pahalla luterilaisuus on väljähtänyt, kaikensuvaitseva pieni pohjoinen lahko.
En ole room.kat kirkossa,vaan ihan Ev.lut kirkossa ilman sen kummempaa kirkollista elämää(on ollut vähintään yhtä helppoa olla eroamatta,kuin olisi ollut erota).Mutta missään nimessä en Ev.lut kirkkoa sellaisenaan kunnioita,jos en nyt halveksikkaan.Mutta yksi juttu tuli mieleen heti tuosta sinun kysymyksestä,jota mpidän leimaa antavana nyky suomen "luterilaisten" ajattelussa.
"....moraalikysymyksissä (enemmän) ajantasalla ..."
-eli ei,en missään nimessä peräänkuuluta täydellistä ihmistä,tiukkaa moraalia,ja kellontarkkaa säntillisyyttä.Mutta peräänkuulutan hieman ajattelua.Mielestäni kirkkoa ei voi pitää laitoksena,joka suurten massojen mukaan luo uudet,ajan mukaiset "säädökset",jotta ihmiset tuntevat olonsa hyväksi ja puhtaaksi tyyliin "kun se kirkkokin kerta sallii..."
En todellakaan voi väittää itse eläväni,tai edes pyrkiväni täysin,luterilaisen kirkon,saatika katolisenkirkon oppien mukaisesti.Mutta siitä olen varma,että kirkon tehtävä ei ole taputtaa minua(meitä) nyt päälaelle hyväksyvästi,tai oppejaan muuttaen.
Olen kirkkojen oppien kanssa monista asioista eri mieltä,mutta se ei tarkoita,että hyväksyisin Ev.lut tyylisen "kaupallisen television" taktiikan,jossa kansalle tarjotaan uudelleen kirjoitettuja(tai "vääristä" kohti vaiettuja) kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti.
Nähdäkseni luterilainen kirkko on hyvin yhtenäinen ja miellyttävä, yksi Kristuksen aikoinaan perustamista lukuisista kirkkokunnista. Luterilaiset piispat ovat todella uskottavia opetuksessaan, erittäin yhtenäisiä ja uskollisia perinteelle. Luterilaisissa papeissa ei ole häivääkään tekopyhyyden merkkiä, onhan heissä vahva apostolinen suksessio, vaikka me kaikki olemmekin pappeja. Mielestäni on ihanaa, että opetusta ja samalla myös raamattua voidaan tarvittaessa muuttaa, jos kansan enemmistön mielipide sitä vaatii. Eikös Hannu Karpokin ole joskus sanonut että kyllä kansa tietää. On niin ahdistavaa ja sitovaa pitäytyä vanhoihin normeihin ja joihinkin Jumalan tahdoksi väitettyihin juttuihin.
Mikä pitää sinut lut.kirkossa, jossa ei oteta kantaa esim. aborttiin, jossa vihitään eronneita vaikka kerran vuodessa uuteen avioliittoon, jossa ylemmät tahot eivät tunnu ottavan kantaa mihinkään (ainakin minun mielestä), jossa yksi pappi opettaa toista ja toinen pappi toista, jossa sallitaan kaikki mahdollinen ja mahdoton, niin mikä pitää sinut lut.kirkossa?
Näin ulkopuolisena tuntuu siltä, että teillä siellä luterilaisen kirkon puolella on mahdoton "sekamelska".
Lopuksi vielä katolinen kirkko ei heilu sinne sun tänne kaikkien "muoti-ilmiöiden" perässä, vaan se seisoo jykevästä kalliolla.
Kaikella kunnioituksella
Sivusta seurannut ei taas tiedä mitään, kunhan höpisee jonninjoutavia aikansa kuluksi! Ota asioista selvää ennen kuin kertoilet ennakkoluulojasi eteenpäin ja yrität samalla nostaa omaa häntääsi kuten entinen katti.
On se kummallista, että eronneiden vihkiminen ja abortti on taas tärkeimmät kriteerit kirkkokuntaa valittaessa. Tiedoksesi vain, että luterilaisessa kirkossa papilla on oikeus -ei velvollisuus- vihkiä avioliittoon. Näinpä jotkut suhtautuvat myönteisemmin tai kielteisemmin toisella ja kolmannella kierroksella oleviin. Enkä usko, että luterilaisessa kirkossa aborttiin erityisesti kannustetaan, mutta siellä sentään ymmärretään ihmisen elämän realiteetteja sitä, että joskus on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja, joista tietyissä tilanteissa abortti on vähiten paha.
Minusta on kamalaa, ettei katolisessa kirkossa inhimilliselle tulkinnalle ja katsantokannalle jätetä mitään sijaa! Aina mennään kuin laput silmillä, kun kerran vatikaanin töräyksessä niin lukee. Luterilaisen kirkon voima ja vahvuus tulee siitä, että erilaiselle ajattelulle on sijaa ja aina on tilannekohtaista harkintaa. On elämälle totaalisen vieras ajatus, että jokaiseen tapaukseen voisi olla vakiovastaus. Harkintaa ja lähimmäisen hädän ymmärrystä tarvitaan. Katolisesta kirkosta sitä sen sijaan ei näytä löytyvän.
Olen itse eronnut katolisesta kirkosta vuosia sittn ja vihdoin minusta tuntuu, että olen valmis päättämään korpivaellukseni ja liittymään meille suomalaisille niin rakkaaseen luterilaiseen kirkkoon.
voisi myös olla vaihtoehto?!?
Ei se kummemmin eroa katolisesta.
Eroaa se siinä, että on suomalainen eikä kirkko keskity ennen kaikkea seurakuntalaisten kyttäämiseen. Sakramenttioppi eroaa room. katolisesta, kirkko ymmärtää paremmin ihmisten elämää nykypäivänä (avioerot, pappien avioliitto, ehkäisy) jne.
Kiitos napakoista vastauksista. Näyttäisi siltä, että voisi tiivistää neljään asiaan (olenko oikeassa):
1. "Room.kat. kirkko nyt vaan on Se Oikea Kirkko, jossa apostolinen successio toimii yms ja luterilaisuus on lahko". No, tämä on vähän kun kysyisi, että missä päin kasvaa parhaat perunat, Lopella vai Lemillä. Makuasioista ei voi kiistellä.
2. "Sakramentit ovat "oikeammat"". Haluan tässä muistuttaa, että ev-lut teologian mukaan Kristus on ehtoollisessa todellisesti läsnä (reaalipreesens) eikä vain vertauskuvana. En nyt viitsi kyllästyttää lainaamalla Augustanaa tai Katekismusta, mutta ero room-kat ehtoollisoppiin on pieni. Voisi jopa sanoa, että evlut ehtoollisessa ajatus toteutuu alkuperäisemmin, koska se jaetaan molemmissa muodoissa toisin kuin monissa (toisen konsiilin vastaisesti) room. kat. seurakunnissa. En nyt oikein jaksa uskoa, että rivikristitty valitsee kirkkonsa ehtoollisteologian nyanssien perusteella tyyliin transsubstantiaatio vs reaalipreesens.
3. "Ev-lut kirkko heiluu ja huojuu eikä ota kantaa". Kas kun minulla on se käsitys, että kirkon opetus on selvä monista opin ja moraalin asioista. Jos ev-lut kirkko hyväksyy (varauksin ja pahoitellen) avioeron ja abortin ja varauksettomasti ehkäisyn, niin ei se ole "huojumista" vaan selkeä kannanotto perustuen luterilaiseen oppiin ja ihmiskäsitykseen. Ei "liberaalius" merkitse sitä, että hyväksyy kaiken. Kyllä ev-lut kirkon piispat ovat jyrähdelleet esim. yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Näyttää vaan että kirkon painopiste ei ole makuukammarin puolella vaan yhteiskunnassa. Pohjoismainen yhteiskuntamalli toteuttaa pitkälti luterilaisia arvoja.
4. "Ev-lut juoksee muoti-ilmiöiden perässä". Toisaalta valitetaan, että kirkko ei tule ihmisten elämään mukaan, mutta toisaalta uudet työmuodot leimataan muoti-ilmiöiksi.
Kysyit että mikä pitää minut luterilaisena. Uskon että me kaikki kristityt kuulumme yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen Kristuksen kirkkoon oli kirkkomme nimi mikä tahansa. Näin ollen voin "valita" sen "lahkon", minkä käytäntö ja opetus parhaiten vastaa arvojani eli minkä koen kodikseni. Minulle tärkeää on se, että kirkkoni yrittää edistää oikeudenmukaisuutta ja parempaa elämää kaikille ihmisille uskontokontaan katsomatta. Koen että ev-lut kirkko on kiinnostunut jäsenistään ja kuuntelee meitä. Lukiessani luterilaisten piispojen kannanottoja ja kirjoituksia tunnen ylpeyttä kuulua samaan kirkkoon kyseisten ihmisten kanssa, jotka (yleensä) jättävät hurskastelut sikseen ja puhuvat asiaa.
Sorruin vähän poleemiseksi, sori vaan. Tarkoitus oli vain kysellä mielipiteitänne kirkostanne eikä puolustaa ev-lut kirkkoa.
kirjoitti tää Ochs! Oispa täällä muitakin järki-ihmisiä.
Ainakin Suomen autonominen ortodoksinen arkkihiippakunta on (lähes) yhtä demokraattisesti hallittu kuin luterilainen kirkko. Piispat ja papit eivät määrää diktatoorisesti kaikesta, kuten Helsingin katolisessa hiippkunnassa.
Oppi nyt on käytännössä yksi ja sama katolisilla ja ortodokseilla, mutta sen soveltaminen idän katolisen kirkon puolella esim. moraalikysymyksiin on moninaisempaa ja ihmistä ymmärtävämpää...
Hyvä että lisäsit tuon, joka jäi sanomatta.
Mainitsemasi "ihmisen ymmärtäminen" ei ole heikkoutta tai kompromissi nykyajan kanssa, kuten usein ajatellaan. Se on ihmisten elämäntilanteiden monimuotoisuuden ja ihmisen erehtyväisyyden huomioimista ja anteeksi antamistakin. Se on kristinuskon sanoman tuomista nykyihmiselle heidän elämäänsä. Väitän että molemmat Suomen kansankirkot onnistuvat tässä hyvin. Luterilainen ja ortodoksinen kirkko esim. eivät "kannata" avioeroa, mutta myöntävät että niin saattaa käydä. Kirkot ovat enemmänkin sanan ja sakramentin yhteisöjä, joissa Jumalan armo toteutuu kuin makuuhuonepoliiseja. Room. kat. kirkolle näyttää olevan tyypillistä jatkuva vaatiminen, vahtaaminen ja ehtoollisyhteydestä erottamisella uhkaaminen. Voin tietty olla väärässäkin, kun en ole katolilainen.
Kiitos sinulle, veli (tai sisar?) hyvä, hienosta vastauksestasi! Itse ajattelen pitkälti samalla lailla.
Vain pieni täsmennys: Suomen luterilaisen kirkon papit ovat myös virkamiehiä, joten virkamiehinä heillä on velvollisuus suorittaa avioliittoon vihkiminen silloin, kun kihlakumppaneilla on oikeus tulla vihityksi toisiinsa (siis myös eronneitten kohdalla). Mikäli pappi kieltäytyy tästä, hän syyllistyy teoriassa virkavirheeseen. Käytännössä osa luterilaisen kirkon papeista kieltäytyy vihkimästä eronneita omantunnonsyistä, ja asia pyritään yleensä hoitamaan "järjestelyin" - vihkimisen hoitaa siis joku toinen.
Hei,
"Jos nyt olen oiken ymmärtänyt, niin mm. kirkon diktatuuria muistuttava hallinto, Vatikaanin sanelupolitiikka nimityksissä, maallikkojen heikko asema, äärikonservatiivinen moraaliopetus ja vallanhimo EU-politiikassa närästävät monia."
Katolinen kirkko on maailmanlaajuinen kirkko ja sen piirissä on muutakin toimintaa kuin diktatorista käytöstä, maallikkojen halveksuntaa ja äärikonservatiivista moraaliopetusta. Meitä täällä Suomessa närästää lähinnä nyt se, että olemme saaneet näitä puolia edustavan piispan.
Kirkko on ylösnousseen Kristuksen perustama ja siksi hierarkkinen. Kirkon toiminnan tulee kuitenkin perustua rakkaudelle eikä mielivallalle. Mielivalta on epäkohta, ei kirkon toimintaan välttämättä kuuluva piirre.
Moraalikysymyksistä kirkossa ei ole täyttä yksimielisyyttä. Luterilaiset ja uusi piispamme luettelevat tärkeät moraalikysymykset jokseenkin seuraavasti: avioero, abortti, ehkäisy.
1) Avioero: Kahden kristityn koko elämän ajaksi solmima kirkollinen avioliitto on sakramentti ja siksi purkamaton. (Eihän kastettakaan voi peruuttaa.) Meillä on kuitenkin mahdollisuus avioliiton mitätöimiseen, jos tietyt ehdot eivät ole sitä solmittaessa toteutuneet. (Joskus voi olla niin että joudutaan toteamaan, että kastetta ei ole toimitettu pätevästi.)
2) Abortti: Minusta näyttää siltä, että abortin kannattajat pitävät aborttia naisten itsemääräämisoikeuden tärkeänä osana ja sinänsä hyvänä asiana. Abortin vastustajat leimataan patataantumuksellisiksi. Minusta abortissa on kuitenkin kysymys elämän tuhoamisesta, ja siksi sen pitäisi olla äärimmäisen harvinainen tapahtuma.
3) Kirkossa ei vallitse yksimielisyyttä ehkäisyn suhteen. Toiset eivät hyväksy mitään ehkäisyä, toiset eivät hyväksy sellaista ehkäisyä, jossa hedelmöityneen munasolun kiinnittyminen estetään.
Ovatko nämä todella ainoat tärkeät moraalikysymykset? Eivät tietenkään. Eikä meidän katolilaisten hengenelämä pyörikään näiden ympärillä vaan Kristuksen.
Kirkko on sakramentaalinen yhteisö, jota yksi piispa tai monikaan ei pysty turmelemaan sillä tavalla, että siitä pitäisi erota. Minulle katolinen kirkko merkitsee kuulumista menneiden ja nyt elävien kristittyjen sakramentaaliseen yhteyteen Jumalan kanssa.
"Suomen ev-lut kirkko on oikeastaan juuri päinvastainen: demokraattisesti johdettu, suomalainen, moraalikysymyksissä (enemmän) ajantasalla ja (suhteellisen) epäpoliittinen."
Nämä ovat uskonnollisesti epäolennaisia kysymyksiä verrattuna sakramentteihin.
"Messuhan meillä on melkein sama, samoin lännen kirkon traditio."
Me vietämme messu-uhria ja nautimme kommuuniossa Kristuksen ruumiin ja veren. Minusta messumme eivät ole "melkein samat".
"Ja yhtä Kristuksen ruumistahan tässä kuitenkin ollaan. Mikä teitä enää pitää katolisessa kirkossa?"
"enää" - tarkoitatko, että et ymmärrä hengellisen ulottuvuudenn ensisijaisuutta? Epäkohtia katolisessa kirkossa - siis erotaan? Ja jätetään sakramentit ja kaikki muu niille, jotka käyttäytyvät rakkaudettomasti?
Ehei, usko on myös uskollisuutta, joskus kuolemaan saakka niin kuin Jeesuksen kohdalla.