Tullessani uskoon ajattelin, kenelle evankeliumia tulee julistaa. Saamani näkytilat valaisivat tätäkin asiaa.
Eräänä päivänä kotiini tuli matkasaarnaaja, joka kysyi minulta lähtisinkö hänen kanssaan kunnalliskotiin pitämään hartaushetken.
Olin kiinnostunut asiasta, koska edellisenä yönä olin nähnyt näyn rakennuksesta, jota en ollut koskaan nähnyt ja samassa yhteydessä näin sisälle kokoontuneet vanhukset istumassa penkkiriveissään.
Näky toteutui kirjaimellisesti, sillä etumaisella penkkirivillä istui vanha nainen, jonka kasvot olivat epämuodostuneet ja josta hän oli kärsinyt koko elämänsä ajan. Myöskin rakennus oli juuri sellainen kuin olin nähnyt ennalta.
Se mikä tässä oli ihmeellistä oli se, että näyssäni kysyin enkeliltä: tulisiko minun julistaa evankeliumia myöskin tuolle rujolle naiselle. Enkeli vastasi: Puhu ja katso sitä vanhusta, ja minä puhuin. Puhuessani tuon naisen olemus alkoi muuttua ja ikäänkuin valoisaa usvaa alkoi ympäröidä häntä ja hän alkoi nuorentua ja kaunistua, ja pian edessäni oli kaunein naisen olemus, jota maan päältä ei voi löytyä.
En kertonut tätä näkyä tuolle naiselle, sillä halusin tietää oliko Jumalan tarkoitus todellakin se minkä näin.
Meni lähes vuosi kun samainen saarnaaja tuli kotiini ja pyysi jälleen samaiseen kunnalliskotiin. Menimme sinne ja pidimme tilaisuuden ja olimme lähdössä pois, mutta ulko ovella tuo rujo nainen löi olkapäähäni ja sanoi: Älkää menkö vielä pois, sillä minulla on teille asiaa. Kysyin häneltä mikä sinun on, mitä haluaisit tietää. . .Vanhus vastaa: Sanokaa minulle, onko minun sielullani sama arvo, kuin muillakin ihmisillä ? Vastasin hänelle, että hänen sielunsa arvo on arvokkaampi kuin kaikkien niiden sielujen arvo, jotka eivät usko Kristukseen.
Samalla oli aika kertoa hänelle näkyni edelliseltä kerralta ja kerroin hänelle millainen hänen olemuksensa olisi siinä täydellisyydessä, minkälaiseksi Jumala oli hänet suunnitellut ilman synnin turmelusta, joka on vielä meissä näkyvillä.
Hänen valoruumiinsa kertoi minulle näyssä kenelle evankeliumia tulee julistaa, emmekä saa katsoa henkilöön.
Eräänä päivänä kotiini tuli matkasaarnaaja, joka kysyi minulta lähtisinkö hänen kanssaan kunnalliskotiin pitämään hartaushetken.
Olin kiinnostunut asiasta, koska edellisenä yönä olin nähnyt näyn rakennuksesta, jota en ollut koskaan nähnyt ja samassa yhteydessä näin sisälle kokoontuneet vanhukset istumassa penkkiriveissään.
Näky toteutui kirjaimellisesti, sillä etumaisella penkkirivillä istui vanha nainen, jonka kasvot olivat epämuodostuneet ja josta hän oli kärsinyt koko elämänsä ajan. Myöskin rakennus oli juuri sellainen kuin olin nähnyt ennalta.
Se mikä tässä oli ihmeellistä oli se, että näyssäni kysyin enkeliltä: tulisiko minun julistaa evankeliumia myöskin tuolle rujolle naiselle. Enkeli vastasi: Puhu ja katso sitä vanhusta, ja minä puhuin. Puhuessani tuon naisen olemus alkoi muuttua ja ikäänkuin valoisaa usvaa alkoi ympäröidä häntä ja hän alkoi nuorentua ja kaunistua, ja pian edessäni oli kaunein naisen olemus, jota maan päältä ei voi löytyä.
En kertonut tätä näkyä tuolle naiselle, sillä halusin tietää oliko Jumalan tarkoitus todellakin se minkä näin.
Meni lähes vuosi kun samainen saarnaaja tuli kotiini ja pyysi jälleen samaiseen kunnalliskotiin. Menimme sinne ja pidimme tilaisuuden ja olimme lähdössä pois, mutta ulko ovella tuo rujo nainen löi olkapäähäni ja sanoi: Älkää menkö vielä pois, sillä minulla on teille asiaa. Kysyin häneltä mikä sinun on, mitä haluaisit tietää. . .Vanhus vastaa: Sanokaa minulle, onko minun sielullani sama arvo, kuin muillakin ihmisillä ? Vastasin hänelle, että hänen sielunsa arvo on arvokkaampi kuin kaikkien niiden sielujen arvo, jotka eivät usko Kristukseen.
Samalla oli aika kertoa hänelle näkyni edelliseltä kerralta ja kerroin hänelle millainen hänen olemuksensa olisi siinä täydellisyydessä, minkälaiseksi Jumala oli hänet suunnitellut ilman synnin turmelusta, joka on vielä meissä näkyvillä.
Hänen valoruumiinsa kertoi minulle näyssä kenelle evankeliumia tulee julistaa, emmekä saa katsoa henkilöön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menit sitten puhumaan hänelle omiasi. Jumalalle jokainen hänen lapsensa on yhtä tärkeä. Myös ne ihmiset, jotka eivät usko Jumalaan ovat Jumalan lapsia ja hän rakastaa heitä yhtä paljon kuin uskoviakin. Mistä sinä olet tuollaista harhaoppia saanut?
Adventisteillekin näytetään näköjään näkyjä, vaikka aika harvoin niitä saa lukea näillä palstoilla.
Näin onkin kirjoitettu Apostolien teoissa 2:17. Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat ja nuorukaisenne näkyjä näkevät ja vanhuksenne unia uneksuvat.
Minun adventisti-isäni näkee enneunia, jotka toteutuvat.