ei enää käsipäivää

Mitä mieltä voidaan olla poskiksista tervehtiessä tai pois lähtiessä? Sehän on yleinen tapa esim. Etelä_Euroopanmaissa, mksei myös Suomessakin tosin harvinaisempaa.
Käden heilautus tuttavalle on myös tervehtimistapa esim ulkona ollessa hieman kauempana.

Rutiinihalaukset ovat ihan Ok, mutta vielä enemmän arvostetaan spontaaneja halauksia odottamattomalla hetkellä. Siinä on mukana myös jotakin joka inspiroi halauksen, myötätunto, kiintymys, huolehtiminen,ilo osuupa se mihin päivän hetkeen tahansa. Oikeat halausterapeutit pitävät, halaus on aina paikallaan, se voi ylläpitää hyvää oloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, korkeaa itsetuntoa.

Käsipäivä on vallalla oleva perinne joka EI osoita välinpitämättömyyttä. Jos joku on bakteerikauhuinen kaikesta kosketuksesta kaikkeen, hänen on pitäydyttävä kaikkeen koskettamisesta. ettei levitä omaa bakteeristoa kanssakulkijoihin. Pikemminkin pelkäisin näitä "kaukalo"syöttö ruokaloita ilman yskös suojaa. ateriaottimet voivat päivän lopussa olla mietittävä asia koskeeko niihin vai ei. Parasta hakeutua lounaille pöytään tarjoilu lounaspaikkoihin.

Muuten pitääkö kaikesta luopua jota idetään kohteliaana käytöstapana.

Näitä tervehtimistapoja olen täälä "viereellamaalla" saanut ihmetellä . Kun tulin n.30 vuottasitten ja en ollut asunut sitä ennen muualla kun sielä Tampereella messukylässä.
Kun kuljin työmatkat yleisillä kulkuneuvoilla ,näin sai tavata ,sivustakatsojana ,ihmisten erilaisia kohtaamisia .
15 v vuotta kuljin aina samaan aikaan ja samoilla kulkuneuvoilla ,ja kotoa lähteissä menin ensin linjaautoon --ja samalle istuimelle missä istui jo samat ihmiset . Lähtöpysäkilläkin oli aina samat henkilöt . Sanaakaan ei vaihdettu koskaan . Kuinka me pohjoismaissa ollaankin ,ainakin täälä Tukholmassa ollaan samanlaisia kun Suomessakin --ollaan omissaoloissamme , ihan kun pikkusen jopa pelätään ettei vaan tarvitsis katsoa ketään tuttavallisesti.
Saatikka sanoa hyvää huomenta . YM mukavaa.
Sitten kauemmin täälä oltuani huomasin kuinka porukat vaihtuivat Varsinkin Tunnelpaanassa mistä tuli Tukholman syrjistä näitä maahan muuttajia - Heidän puheensorina täytti vaunut ja ne kohtaamiset oli Kädestä kiinni ja halit perään - . Ovat he ihan erilaisia mentaliteetitaan kun me pohjosen ihmiset-

Ennen muuten Suomessa oli ainakin miehillä tavatessa ottaa oikeallakädellä toista olkapäästä näin kädet meni ristiin edessä -- ja jopa vieraampakin .
Mutta se oli sitä tosi vanhaa aikaa ennen Vuotta 1800 ----olen lukenut juuri hiljattain .U.M

Käsipäivää on muuttunut halaukseksi. Joiltakin se sujuu luontevasti, mutta kyllä jäyhä suomalainen kavahtaa kaulaan kapsahtavaa tuttavaa. Pikkulapsetkin vetäytyvät taaksepäin, kun vieras täti yrittää halailla.

Mutta sen halaamisen ehkä oppii ja sietää, mutta ne poskisuudelmat ovat kyllä jo liikaa! Vähitellen niihinkin vielä joudutaan, jos ei aloiteta torjuntaa ajoissa! Varokaamme vain Etelä-Euroopan outoja tapoja. :)

Halaaminen on lämmin tapa tavatessa eikä yleensä halata ketä vaan, on tuttu jo ennestään ja pitkältä aikaa. Halaus on minusta kaunis tapa joka vasta hiljattain on alkanut meilläkin yleistyä, tuttujen ja lähipiirin omaksuttua halauksen 'arkikäyttöön'.
Joskus vuosia sitten oli poskien kosketus ilman halausta katukuvassa nähtävänä, mutta ei enää ole katse sellaista löytänyt, jostain seki oli meille tullut, muttei menestynyt.

Halaus voisi yleistyä enemmänkin, vaikka joku sikarin tai piipunpolttaja voisi heilauttaa vain kättään ja nostaa hattua!

Kunpa ne ajat tosiaan palaisivat, kun herroilla oli huopahattu. Oli ilman muuta selvää, että tervehdittiin hatunnostolla.
Edesmennyt veljeni sanoi aikanaan, että hatun nostaminen on käynyt vanhanaikaiseksi ja nolostuttavaksi. Koska hän oli kuitenkin niin pahoin tapohinsa pinttynyt, ettei pystynyt hatunnostosta luopumaan, jätti kokonaan hatun pois ja kulki paljain päin kesät talvet.

Havaintojeni mukaan kättely on vähentynytkin, ja naisillahan on tässä aloitteentekijänä mahdollisuus säädellä, koska sääntöjen mukaan nainen ojentaa ensimmäisenä kätensä ja naisten kesken se vanhempi. Kutsuilla ja virallisissa tilaisuuksissa kättelyseremoniat ovat tärkeämpiä, mutta päivittäisessä kanssakäymisessä voi mielestäni antaa käytännön ja fiiliksen sanella. Itse en ole kovin innokas ensimmäisenä käpälääni tarjoamaan, mutta kyllä reipas kädenpuristus tietyissä tilanteissa on paikallaan. Pesen aina käteni kotiin tullessa ja tunnen kyllä aseptiikan , en pöpökammosta jätä käsipäivää sanomatta.

Yleensäkin ihmisten pitäisi enemmän tervehtiä kohdatessaan ihmisiä, tuntemattomiakin, kun ollaan samoissa tiloissa, vaikkapa bussiiin noustessa tai hississä tai tullaan vastakkain esimerkiksi harvaan liikennöidyllä kävelytiellä. Kaupan kassa tervehtii aina yleensä ensin, moi tai hei ja hymy kaupan päälle. Pieni päännyökkäys on luontevaa, ja silmiin katsominen länsimaisen inhimillisen kanssakäymisen perusasia. Ilmeen soisi olevan ainakin ystävällinen eikä yrmy, hymykään ei mitään maksa. Silloin kun tapaa ystävänsä ja läheisensä , kyllä kädet ihan itsestään lennähtävät kaulalle tai hartioille, taputukset selkään , ehkä posketkin kosketuksiin. Minustakin halaus on kaunis ele, lämmön ja välittämisen osoitus. Siinä ei ole mitään teatraalista, kuten vaikkapa käsisuudelmassa tai molemmnpuolisissa seremoniallisissa poskisuudelmissa, joissa ei edes hipaista toisen ihoa ( onneksi !)

Meillä on sosiaaliset reviirit, mihin ja miten sallimme toisten koskettavan. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on paljon puhunut tästä, miten lapsille pitäisi opettaa oman kehonsa koskemattomuuden vaatimusta. On rajat, mihin ja miten vanhemmat voivat koskettaa, mihin kaverit, opettajat ja muut vieraat aikuiset jne. Varsinkin murrosikäiset voivat olla hyvin herkkiä tässä asiassa.

Hyvää huomenta ja keskiviikkoa palstalaisille :)

Juu , jatkan vielä sitä mihinkä olen saanut täälä ruotsissa totutella. Tyttären mies halii aina tavatesa , ja melkein unohdan , että kyllä se tytärkin sen halin kipee on .
Niinse vaan menee ,kun ei meillä ainakaan Hämeessä oltu niihin halaamisiit totuttu --mitä nyt sentään lapsia paijattiin ,ja poika lapsia ei niinkään paljoo-- meillä isä sanoi , kun poika oli esikoinen , että se poikien paijaaminen saa riittää --on opittava miesten tavoille heti alkuunsa .
Pojasta kuitenkin tuli minun lapsista helläluonteisempi . Ei se kasvatuksesta johdu minkälaiseksi ihminen kehittyy --se on persoonasta kiinni .

Saa ne hedelmät ja vihannekset kotona pestyäkin ja ulkomaiset pitää kuoria muutenkin. Mistä tiedät millaisilla kuppakourilla ne hedelmät ja muut on jossain vinkuintiassa pakattu ?

Halaaminen ja poskisuudelmat ovat monin verroin vaarattomampia kuin käsipäivän sanominen.
Idän ihmiset ovat tässä suhteessa meitä monin verroin viisaampia. Eihän tervehtiminen kosketusta vaadi.

Kun menin Espanjaan tulivat eieteläiset, suomalaiset poski ojossa tervehtimään. Jotenkin arvasin, että pussata pitää.