Pyydän teiltä vähän neuvoja kristityt ja kiitän etukäteen.
Uskon Jeesukseen Kristukseen, olen uskonut lapsesta asti ja edelleen rukoilen joka päivä, mutta en koe olevani ns. uskovainen. Uskon, että monissa uskonnoissa on totuuden jyvä, mutta ihmettelen, miksi jotkut uskovaiset ovat esim. suvaitsemattomia, vallanhaluisia ja ilkeitäkin - ei Jeesus sellaista opettanut, vaan ihan muuta.
Anoppini on uskovainen, joka puhuu Jeesuksesta paljon. Hän käy kirkossa ja paasaa meille, jotka emme ole uskossa, vaikka olemmekin ihan kunnollisia ja raittiita, hyviä ihmisiä. Emme taida saada taivaspaikkaa hänen mukaansa, kun emme tunnusta Jeesusta hänen tavallaan.
Anoppini myös todella paljon valittaa asioista, kun hänellä pitäisi olla sitä ja tätä ja matkoja ja uusia ihmisiä ja tapahtumia jne., kun hän on niin kovin seurallinen ihminen. Tämän tästä saan sähköpostia, kuinka häntä harmittaa, kun on niin tylsää, vaikka onkin seurakunta ja vaikka mitä tapahtumia, mutta kun pitäisi olla vielä muutakin.
Voitte kuvitella, että kyse on terveestä ja kaikin puolin toimintakykyisesta ihmisestä. Missä kiitollisuus siitä...
Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kyllä Jumala tietää ihmistä paremmin, mikä on ihmiselle tarpeen ja kannattaisi vain hyväksyä, mitä Jumala antaa meille, olipa se hyvää tai huonoa. Hyväksyen elämä olisi paljon helpompaa. Onko se sitä Herran haltuun jättämistä???
Miksi uskovainen anoppini ei sitä osaa? Osaatteko te?
Lämmin kiitos vastauksistanne.
Uskon Jeesukseen Kristukseen, olen uskonut lapsesta asti ja edelleen rukoilen joka päivä, mutta en koe olevani ns. uskovainen. Uskon, että monissa uskonnoissa on totuuden jyvä, mutta ihmettelen, miksi jotkut uskovaiset ovat esim. suvaitsemattomia, vallanhaluisia ja ilkeitäkin - ei Jeesus sellaista opettanut, vaan ihan muuta.
Anoppini on uskovainen, joka puhuu Jeesuksesta paljon. Hän käy kirkossa ja paasaa meille, jotka emme ole uskossa, vaikka olemmekin ihan kunnollisia ja raittiita, hyviä ihmisiä. Emme taida saada taivaspaikkaa hänen mukaansa, kun emme tunnusta Jeesusta hänen tavallaan.
Anoppini myös todella paljon valittaa asioista, kun hänellä pitäisi olla sitä ja tätä ja matkoja ja uusia ihmisiä ja tapahtumia jne., kun hän on niin kovin seurallinen ihminen. Tämän tästä saan sähköpostia, kuinka häntä harmittaa, kun on niin tylsää, vaikka onkin seurakunta ja vaikka mitä tapahtumia, mutta kun pitäisi olla vielä muutakin.
Voitte kuvitella, että kyse on terveestä ja kaikin puolin toimintakykyisesta ihmisestä. Missä kiitollisuus siitä...
Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kyllä Jumala tietää ihmistä paremmin, mikä on ihmiselle tarpeen ja kannattaisi vain hyväksyä, mitä Jumala antaa meille, olipa se hyvää tai huonoa. Hyväksyen elämä olisi paljon helpompaa. Onko se sitä Herran haltuun jättämistä???
Miksi uskovainen anoppini ei sitä osaa? Osaatteko te?
Lämmin kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko niin, ettei anoppisi uskostaan huolimatta luota, että Jumala tietäisi, mikä on kullekin parhaaksi. Rouva haluaa itse säätää itse liikaa.
Sitä kai Herran haltuun tarkoittaa, että jättää kaikki pienet ja isotkin asiat Herralle, luottaen, että Hän tietää, mikä on minulle parhaaksi.
Kiitos HHalt. Taidat olla oikeassa. :)
"KiitosVastauksista",
teistä kahdesta, sinusta ja anopistasi, taidat olla sinä se, jolle ehkä Herra Jeesus sanoisi: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta ..."!
Ystäväinen, kerrot nöyrästi uskovasi Jeesukseen Kristukseen.
Anoppisi ei määrittele sitä onko uskosi Herraan oikea tai väärä.
"Ja kaikille, jotka ottivat Hänet ( Jeesuksen ) vastaan, Hän ( Jeesus ) antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen ( Jeesuksen ) nimeensä."
"Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, sinä pelastut".
"MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. EI KUKAAN TULE MINUN ISÄNI TYKÖ MUUTOIN KUIN MINUN KAUTTANI".
Monessa uskonnossa todella on ns. hyvää ja oikealta tuntuvaa.
Silti mikään niistä ei ole pelastukseen vievää "uskontoa".
Kaikki muut maailman uskonnot ja opit ovat nimeenomaan USKONTOJA.
Usko Jeesukseen Kristukseen ei ole uskonto.
Se on elämää Jeesuksen Kristuksen yhteydessä.
Elävä usko, Jumalan Pojan usko, on sitä, että ihminen on saanut Jumalan armosta ottaa vastaan syntiensä sovittajana ja lunastajanaan, Herranaan ja Vapahtajanaan Jeesuksen Kristuksen.
Tällöin ihminen on saanut syntyä Jumalan armosta uudesti ylhäältä Hengestä. Hän on saanut tulla uskoon. Hän on saanut Jumalalta Pyhän Hengen lahjana. Pyhän Hengen sinetin niinkuin Raamattu kirjoittaa.
Jeesus sanoo, ettei kukaan voi tulla Hänen tykönsä ellei Jumala häntä ensin kutsu/vedä Hänen luokseen.
Jumala kutsuu Raamatun mukaan jokaista ihmistä hänen elinaikanaan kerran, kahdesti - kolmastikin.
Sinulla ystäväinen saattaa olla etsikkoaika meneillään.
Et sinä tänne kirjoittaisi ellet tuntisi kaipausta Jumalan puoleen.
Jeesus odottaa sinuakin syli avoinna ja tahtoo pelastaa sinut.
"Se joka huutaa avuksi Herran ( Jeesuksen ) nimeä, se pelastuu".
"Joka tahtoo minun tyköni tulla, sitä minä en ulos heitä".
Siunausta sinulle nm. "Kiitos Vastauksista"!
Lämmin kiitos sinulle "saviseutulainen" kauniista sanoistasi. :)
Sinausta sinullekin. :)