Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Room. 14: 9.
Tämä on uskovaisten autuas osa. He kuuluvat aina, sekä elämässä että kuolemassa Herralle. Ja se on Kristuksen lunastustyön, hänen kuolemansa, ylösnousemisensa ja meidän ylimmäisenä pappinamme ja kuninkaanamme olemisensa hedelmä.
Hänen sovitustyönsä tarkoitus oli, että hän lunastaisi meidät synnin, kuoleman ja pahan hengen vallasta. Hän tahtoi tehdä meidät autuaiksi, tehdä meidät alamaisikseen täällä ajassa ja iankaikkisuudessa. Kuten hän tässä sanoo: »ollakseen meidän Herramme, ei ainoastaan eläessämme täällä, vaan myöskin kuolemamme jälkeen - iankaikkisessa elämässä.» Sen sisältävät nämä sanat: »Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra.» Kristus on kuollut ja jälleen eläväksi tullut ja hän on niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin hallitsija. Me tiedämme, että ei ainoakaan sielu pelastuisi, jos ei hän olisi kuollut ja noussut kuolleista. Tiedämme myös, että jokainen pelastettu ja armahdettu ihminen on jo täällä eläessään ja sitten kuolemansa jälkeen sovitustyön kautta Herran oma.
Mutta apostoli on myös näillä sanoilla osoittanut meille tien, jota ensin seurakunnan pään ja sitten jäsenten tuli käydä. Kristuksen piti ensin elää maan päällä, sitten kuolla, nousta kuolleista ja elää iankaikkisesti. Samaa tietä mekin kuljemme ja joka askeleella tulee meidän kuulua Herralle, ensin maallisen vaelluksemme aikana, sitten kuolemassa ja lopuksi iankaikkisessa elämässä. Kun apostoli tässä sanoo, että Kristus on ansainnut meidän Herranamme ja hallitsijanamme olemisen, on hän sen kautta selittänyt, minkä takia hänen uskollistensa ei enää pidä elää itselleen, vaan olla hänen omaisuutenaan ja hänen palvelijoinaan. Hän on meidän oikea Herramme, meidän lunastajamme, joka omistaa meidät, sen tähden on hänellä myös oikeus hallita meitä, ei yksin tässä elämässä, vaan myös kuolemassa ja iankaikkisuudessa.
Olemmehan jo lapsuudessa oppineet uskontunnustuksemme: »Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala ja myös totinen ihminen, on minun, Herrani, joka lunasti minut, kadotetun, tuomitun ihmisen kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. jotta minä hänen omansa olisin, hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan eläisin ja häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa palvelisin niin kuin hän on kuolleista noussut, elää ja hallitsee iankaikkisesti.» Tämä juuri on tunnussanamme sisältö ja Jumalan evankeliumin summa. Tähän perustuu pyhä liittomme. ja kaikkien uskollisten sydämellinen halu on joka asiassa etsiä Herran tahtoa ja hänen nimensä kunniaa.
Apostoli sanoo: »Ja hän on kuollut kaikkien edestä , jotta ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, jo heidän edestään on kuollut ja noussut ylös.» Kun Kristus on kuollut kaikkien puolesta, eivät siis ne, joiden puolesta hän on kuollut, voi pitää itseään hänestä eristettyinä ja hänestä riippumattomina ihmisinä. Vaan he ovat hänen jäseniänsä, jotka kuuluvat hänelle ja hänen alamaisinaan palvelevat häntä. Hän on kuollut kaikkien edestä. Herra auttakoon meitä tätä käsittämään! Koska Jumalan Poika on meidän tähtemme tullut ihmiseksi, meidän edestämme suurta tuskaa tuntien uhrannut henkensä, jotta me hänen kauttaan saisimme elämän, niin kuinka emme me uhraisi elämäämme hänelle.
Vaikka syntimme ovat suuret, saamme kuitenkin hänen tähtensä iankaikkisen armon ja lopuksi periä iankaikkisen elämän. Emmekö siis palvelisi ja tottelisi häntä kaikessa. Ei ainoallakaan ihmisellä ole oikeutta elää maan päällä, jos ei hän elä Jeesukselle, joka on lunastanut hänet iankaikkisesta kuolemasta ja kadotuksesta. Surullista on, että uskolliset, jotka koko hengellään ovat pyhittäytyneet Herralle, eivät täydellisemmin voi häntä palvella.
Mutta mitä sanommekaan niistä, jotka eivät tahdokaan elää hänen kunniakseen, vaan vapaasti ja omavaltaisesti elävät itseään varten. Se on aivan onnetonta elämää, josta Luther sanoo ankarat sanat: »Kirottu alimmaiseen helvettiin on se elämä, jota ihminen elää vain itselleen.» Me näemme, että maailman lasten elämä on semmoista. He eivät välitä Herran kunniasta ja mielisuosiosta. Heidän ajatuksensa, sanansa ja työnsä osoittavat, että he seuraavat vain omia mielihalujaan. »He kieltävät Herran, joka heidät on ostanut.» Toisin ei voikaan olla, sillä he ovat hengellisesti kuolleet. Ne, jotka vastustavat armoa, joka kutsuu heitä parannukseen ja kääntymykseen, ne jäävät langenneen luontonsa valtaan, ja elävät vain itselleen. He saavat sitten myös kuolemassa ja tuomiolla itse auttaa itseään. Mutta kun ihminen uudestisyntyneenä elää Herralle, on se hänen armonsa ihmetyö. Ainoastaan ne, jotka »elävät Herrassa», ne »kuolevat myöskin Herrassa.»
Tämä on uskovaisten autuas osa. He kuuluvat aina, sekä elämässä että kuolemassa Herralle. Ja se on Kristuksen lunastustyön, hänen kuolemansa, ylösnousemisensa ja meidän ylimmäisenä pappinamme ja kuninkaanamme olemisensa hedelmä.
Hänen sovitustyönsä tarkoitus oli, että hän lunastaisi meidät synnin, kuoleman ja pahan hengen vallasta. Hän tahtoi tehdä meidät autuaiksi, tehdä meidät alamaisikseen täällä ajassa ja iankaikkisuudessa. Kuten hän tässä sanoo: »ollakseen meidän Herramme, ei ainoastaan eläessämme täällä, vaan myöskin kuolemamme jälkeen - iankaikkisessa elämässä.» Sen sisältävät nämä sanat: »Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra.» Kristus on kuollut ja jälleen eläväksi tullut ja hän on niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin hallitsija. Me tiedämme, että ei ainoakaan sielu pelastuisi, jos ei hän olisi kuollut ja noussut kuolleista. Tiedämme myös, että jokainen pelastettu ja armahdettu ihminen on jo täällä eläessään ja sitten kuolemansa jälkeen sovitustyön kautta Herran oma.
Mutta apostoli on myös näillä sanoilla osoittanut meille tien, jota ensin seurakunnan pään ja sitten jäsenten tuli käydä. Kristuksen piti ensin elää maan päällä, sitten kuolla, nousta kuolleista ja elää iankaikkisesti. Samaa tietä mekin kuljemme ja joka askeleella tulee meidän kuulua Herralle, ensin maallisen vaelluksemme aikana, sitten kuolemassa ja lopuksi iankaikkisessa elämässä. Kun apostoli tässä sanoo, että Kristus on ansainnut meidän Herranamme ja hallitsijanamme olemisen, on hän sen kautta selittänyt, minkä takia hänen uskollistensa ei enää pidä elää itselleen, vaan olla hänen omaisuutenaan ja hänen palvelijoinaan. Hän on meidän oikea Herramme, meidän lunastajamme, joka omistaa meidät, sen tähden on hänellä myös oikeus hallita meitä, ei yksin tässä elämässä, vaan myös kuolemassa ja iankaikkisuudessa.
Olemmehan jo lapsuudessa oppineet uskontunnustuksemme: »Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala ja myös totinen ihminen, on minun, Herrani, joka lunasti minut, kadotetun, tuomitun ihmisen kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. jotta minä hänen omansa olisin, hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan eläisin ja häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa palvelisin niin kuin hän on kuolleista noussut, elää ja hallitsee iankaikkisesti.» Tämä juuri on tunnussanamme sisältö ja Jumalan evankeliumin summa. Tähän perustuu pyhä liittomme. ja kaikkien uskollisten sydämellinen halu on joka asiassa etsiä Herran tahtoa ja hänen nimensä kunniaa.
Apostoli sanoo: »Ja hän on kuollut kaikkien edestä , jotta ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, jo heidän edestään on kuollut ja noussut ylös.» Kun Kristus on kuollut kaikkien puolesta, eivät siis ne, joiden puolesta hän on kuollut, voi pitää itseään hänestä eristettyinä ja hänestä riippumattomina ihmisinä. Vaan he ovat hänen jäseniänsä, jotka kuuluvat hänelle ja hänen alamaisinaan palvelevat häntä. Hän on kuollut kaikkien edestä. Herra auttakoon meitä tätä käsittämään! Koska Jumalan Poika on meidän tähtemme tullut ihmiseksi, meidän edestämme suurta tuskaa tuntien uhrannut henkensä, jotta me hänen kauttaan saisimme elämän, niin kuinka emme me uhraisi elämäämme hänelle.
Vaikka syntimme ovat suuret, saamme kuitenkin hänen tähtensä iankaikkisen armon ja lopuksi periä iankaikkisen elämän. Emmekö siis palvelisi ja tottelisi häntä kaikessa. Ei ainoallakaan ihmisellä ole oikeutta elää maan päällä, jos ei hän elä Jeesukselle, joka on lunastanut hänet iankaikkisesta kuolemasta ja kadotuksesta. Surullista on, että uskolliset, jotka koko hengellään ovat pyhittäytyneet Herralle, eivät täydellisemmin voi häntä palvella.
Mutta mitä sanommekaan niistä, jotka eivät tahdokaan elää hänen kunniakseen, vaan vapaasti ja omavaltaisesti elävät itseään varten. Se on aivan onnetonta elämää, josta Luther sanoo ankarat sanat: »Kirottu alimmaiseen helvettiin on se elämä, jota ihminen elää vain itselleen.» Me näemme, että maailman lasten elämä on semmoista. He eivät välitä Herran kunniasta ja mielisuosiosta. Heidän ajatuksensa, sanansa ja työnsä osoittavat, että he seuraavat vain omia mielihalujaan. »He kieltävät Herran, joka heidät on ostanut.» Toisin ei voikaan olla, sillä he ovat hengellisesti kuolleet. Ne, jotka vastustavat armoa, joka kutsuu heitä parannukseen ja kääntymykseen, ne jäävät langenneen luontonsa valtaan, ja elävät vain itselleen. He saavat sitten myös kuolemassa ja tuomiolla itse auttaa itseään. Mutta kun ihminen uudestisyntyneenä elää Herralle, on se hänen armonsa ihmetyö. Ainoastaan ne, jotka »elävät Herrassa», ne »kuolevat myöskin Herrassa.»
Vastaukset 2
Vanhimmat
Autuasta on Jeesuksen omana olla ja vaeltaa hänen seurassaan. Hän on omakseen minut ottanut. Hänessä ainoastaan olen Isälle otollinen. Tee minut, Herra Jeesus, omaksesi, ikuisesti omaksesi. Sinä olet lunastanut minut ja rakastat minua sellaisena kuin olen. Vedä minua puoleesi! Liitä minut uskossa sinuun. Opeta minua elämään sinulle ainoalle, joka kuolit, mutta vielä elät minunkin hyväkseni! Amen.
Herraa hyvää kiitäkää.