Uskonnot pyrkivät lakaisemaan piiloon haasteellisia kysymyksiä esimerkiksi yhdenvertaisuudesta. Olen ymmärtänyt henkilökohtaisesti ihmisenä(lähimmäinen), että vapaus on käsite, jossa on myös oikeus ilmaista mielipiteitä ja tulla silti kuulluksi ja hyväksytyksi.
Uskonnollisissa yhteisöissä ilmaisuvapauteen vaikuttaa usein esimerkiksi sukupuoli ja asema, myöskin sivuseikat kuten ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten äänensä kuuluviin.Se jolla on esiintymistaitoa ja pokkaa, vetää lavashowta tai raamattutunteja, se myös rooliinsa saa vastinetta. Kyse on rakenteesta ja sen luomasta illuusiosta, jossa kuitenkin unohdetaan että ei uskon tarvitse rakentua lavoihin tai valmiisiin puitteisiin ja rakenteisiin, jotka ovat ihmisten luomia tapoja toimia.
Uskonnollisissa yhteisöissä näyttäytyy samat rakenteet kuin missä tahansa yrityksessä tai hallintokoneistossa, on "johtajat" ja seuraajat. Mihin ylipäänsä tarvitaan suuria organisaatioita? Mitä enemmän mennään suuriin lupauksiin, antamatta niille katteita, sen suurempi kuilu, on todellisuuden kanssa. Kun henkilön ja henkilöiden oppirakennelmat eroavat toisista, useinkin laitetaan pystyyn hieman toisenlainen organisaatio, todellisesti mikään ei ole muuttunut. Ihminen on jostain syystä sellainen, että haluaa luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tulla hyväksytyksi yhteisön jäsenenä. Se tarve mahdollistaa sen, että tulee vain johtajia ja johtajille uusia "lampaita". Niinkuin yritysjohdoissakin maallisesti, myös johtajat eivät asemistaan luovu ja saavutetuista eduista, kovin helpolla, ainoa tapa on äänestää pois jaloillaan.
Ulkoisissa tekijöissä ja myös uskonnon toimintamallin painotuksissa, useinkin on kyse yhteisön luomasta kulttuurista, mikä on tehty sallituksi ja mikä ei. Kuka määrittää toimintakulttuurin? ja mihin jäsenet samaistetaan? Jokainen eri uskonnollinen yhteisö sanoo, että oikeutuksen on antanut suoraan Jumala. Ongelma on se, että erilaisia painotuksia on lähes yhtä monta kuin kannattajaansa, toki yhteisö muodostaa usein samansuuntaiset linjaukset verrattuna toisiin yhteisöihin.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta.
Uskonnollisissa yhteisöissä ilmaisuvapauteen vaikuttaa usein esimerkiksi sukupuoli ja asema, myöskin sivuseikat kuten ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten äänensä kuuluviin.Se jolla on esiintymistaitoa ja pokkaa, vetää lavashowta tai raamattutunteja, se myös rooliinsa saa vastinetta. Kyse on rakenteesta ja sen luomasta illuusiosta, jossa kuitenkin unohdetaan että ei uskon tarvitse rakentua lavoihin tai valmiisiin puitteisiin ja rakenteisiin, jotka ovat ihmisten luomia tapoja toimia.
Uskonnollisissa yhteisöissä näyttäytyy samat rakenteet kuin missä tahansa yrityksessä tai hallintokoneistossa, on "johtajat" ja seuraajat. Mihin ylipäänsä tarvitaan suuria organisaatioita? Mitä enemmän mennään suuriin lupauksiin, antamatta niille katteita, sen suurempi kuilu, on todellisuuden kanssa. Kun henkilön ja henkilöiden oppirakennelmat eroavat toisista, useinkin laitetaan pystyyn hieman toisenlainen organisaatio, todellisesti mikään ei ole muuttunut. Ihminen on jostain syystä sellainen, että haluaa luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tulla hyväksytyksi yhteisön jäsenenä. Se tarve mahdollistaa sen, että tulee vain johtajia ja johtajille uusia "lampaita". Niinkuin yritysjohdoissakin maallisesti, myös johtajat eivät asemistaan luovu ja saavutetuista eduista, kovin helpolla, ainoa tapa on äänestää pois jaloillaan.
Ulkoisissa tekijöissä ja myös uskonnon toimintamallin painotuksissa, useinkin on kyse yhteisön luomasta kulttuurista, mikä on tehty sallituksi ja mikä ei. Kuka määrittää toimintakulttuurin? ja mihin jäsenet samaistetaan? Jokainen eri uskonnollinen yhteisö sanoo, että oikeutuksen on antanut suoraan Jumala. Ongelma on se, että erilaisia painotuksia on lähes yhtä monta kuin kannattajaansa, toki yhteisö muodostaa usein samansuuntaiset linjaukset verrattuna toisiin yhteisöihin.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.