Jonka Jumala on julki asettanut olemaan sovituksen välineenä uskon kautta hänen veressään osoittaakseen vanhurskauttaan, koska jumalallisessa kärsivällisyydessään oli jättänyt rankaisemalta ennen tehdyt synnit. Room. 3: 25.
Alkutekstin mukaan näin: »hänen vanhurskautensa osoitukseksi jättäessään rankaisematta kärsivällisyytensä aikana tehdyt synnit». Apostoli selittää heti seuraavassa säkeistössä mitä tässä Jumalan vanhurskaudella tarkoitetaan. Hän sanoo: »osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko.» Hän on vanhurskas ja myös vanhurskauttaa ne, jotka uskovat. Tämä Jumalan vanhurskaus osoittautui siinä, että hän asetti Poikansa veren pirskottamaksi armoistuimeksi. Jumalan vanhurskaus on siis tämän mukaan hänen tuomari-vanhurskautensa, toisin sanoen hänen oikeamielisyytensä.
Jumalan vanhurskaus tuli Kristuksen sovituskuoleman kautta todistetuksi. Ensiksi (säk. 25) Jumalan kärsivällisyys Vanhan testamentin aikana, kuten apostoli sanoo: »koska Jumalallisessa kärsivällisyydessään oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.» Toiseksi (säk. 26) »ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko.»
Mitä ensin mainittuun kohtaan tulee tahtoo apostoli sanoa: entisinä aikoina näyttää Jumala jättäneen synnit ilman täyttä ja lainmukaista rangaistusta. Sillä jos Jumala heti olisi antanut tuomarivanhurskautensa vallita ja tehnyt heille heidän ansionsa mukaan, niin olisi hän hävittänyt ihmiset maan päältä. Eikä ainoastaan pakanat, vaan hän olisi myös tehnyt lopun Israelista, jolloin hänen armopäätöksensä koko ihmiskunnan pelastamiseksi, jonka piti Israelin kautta tapahtua, ei olisi toteutunut.
Aikana, joka oli ennen Pojan maailmaan tuloa, näkyy hän unohtaneen rangaista ihmisiä heidän synneistään. Koko maailma näyttää levänneen hänen »kärsivällisyytensä» varjossa. Mutta Kristuksen tultua piti tämän kärsivällisyyden ajan loppua. Silloin tulisi ilmi hänen kärsivällisyytensä syy: jumalallinen vanhurskaus vaati synnin rangaistukseksi ainoan Pojan verisen ristinkuoleman.
Sitten sanoo apostoli: »osoittaaksensa vanhurskautta nykyajassa, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko.» Tässä ei puhuta ainoastaan kärsivällisyydestä, vaan täydellisestä armosta. »Hän vanhurskauttaa sen, jolla on Jeesuksen usko.» Kristuksen kova, verinen kuolema, joka syntiset teki vanhurskaiksi, osoittaa jumalallista vanhurskautta ja oikeamielisyyttä. Oi, kuinka sydäntä riemastuttava sana tämä on! Apostoli sanoo, että Herra Jumala on asettanut Poikansa armoistuimeksi oman verensä kautta osoittaakseen vanhurskautensa siinä, että hän vanhurskauttaa uskovaiset.
Hän on antanut täydellisen sovituksen, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, joka uskoo. Ellei hän olisi täydellisesti sovittanut kaikki meidän syntimme, niin hän ei olisi voinut vanhurskauttaa syntisiä, kuitenkin itse olemalla täysin vanhurskas. Sillä vanhurskaus vaati syntisiä rangaistavaksi eikä vanhurskautettavaksi. Kun täydellinen sovitus kerran on tapahtunut, »voi hän itse olla vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on Jeesuksen usko.» Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa! Syntisten armahdus on sopusoinnussa Jumalan vanhurskauden kanssa. ja jos ei niin olisi, niin en voisi uskoa Jumalan armoon, vaan pelkäisin Jumalan kyllästyvän minun loppumattomiin synteihini.
Mutta suuri Jumala on järjestänyt tämän niin, että vanhurskaus vaatii meidän armahtamistamme. Sillä eihän olisi oikein kaksi kertaa vaatia samaa velkaa. Kun syntimme ovat Kristuksen verellä sovitetut, ei meiltä enää voi vaatia niiden sovittamista niin kauan kuin Jumala on vanhurskas, eikä tahdo muuttaa sitä sovitushintaa, jonka hän itse synneistämme määräsi. Kristuksen sovintotyössä siis Jumalan vanhurskaus, syntisen armahtaminen ja vanhurskauttaminen tulee oikeaan valoon.
»Ei kukaan ole milloinkaan Jumalaa nähnyt, ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.» Jumalan suurimmat lahjat, hänen ääretön armahtavaisuutensa ja hänen täydellinen vanhurskautensa esiintyvät Jeesuksen persoonassa. Kaikki minkä vanhurskaus vaati, sen hän teki, niin että vanhurskaus yhtä hyvin kuin laupeuskin antaa nyt itse kullekin uskovaiselle syntiselle armon ja autuuden. Ei Jumala ole siis ainoastaan armollinen, vaan myös uskollinen ja oikeamielinen antaessaan synnit anteeksi. Vanhurskaus on kääntynyt rikkaan takaajan puoleen ja saanut täyden hyvityksen, sen sijaan, että olisi saanut vain pienen osan velastaan köyhän viimeisistä rippeistä. Jos voisimme oikein käsittää takausmiehemme suuruuden, niin tunnustaisimme jumalallisen vanhurskauden tulleen hänen kuolemassaan korkeimmassa määrässä kirkastetuksi.
Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitse Jumalassani, sillä hän puetti minut autuuden vaatteilla ja verhoisi minut vanhurskauden vaipalla. Jes. 61: 10. Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. 1 Kor. 15: 57.
Alkutekstin mukaan näin: »hänen vanhurskautensa osoitukseksi jättäessään rankaisematta kärsivällisyytensä aikana tehdyt synnit». Apostoli selittää heti seuraavassa säkeistössä mitä tässä Jumalan vanhurskaudella tarkoitetaan. Hän sanoo: »osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko.» Hän on vanhurskas ja myös vanhurskauttaa ne, jotka uskovat. Tämä Jumalan vanhurskaus osoittautui siinä, että hän asetti Poikansa veren pirskottamaksi armoistuimeksi. Jumalan vanhurskaus on siis tämän mukaan hänen tuomari-vanhurskautensa, toisin sanoen hänen oikeamielisyytensä.
Jumalan vanhurskaus tuli Kristuksen sovituskuoleman kautta todistetuksi. Ensiksi (säk. 25) Jumalan kärsivällisyys Vanhan testamentin aikana, kuten apostoli sanoo: »koska Jumalallisessa kärsivällisyydessään oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.» Toiseksi (säk. 26) »ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko.»
Mitä ensin mainittuun kohtaan tulee tahtoo apostoli sanoa: entisinä aikoina näyttää Jumala jättäneen synnit ilman täyttä ja lainmukaista rangaistusta. Sillä jos Jumala heti olisi antanut tuomarivanhurskautensa vallita ja tehnyt heille heidän ansionsa mukaan, niin olisi hän hävittänyt ihmiset maan päältä. Eikä ainoastaan pakanat, vaan hän olisi myös tehnyt lopun Israelista, jolloin hänen armopäätöksensä koko ihmiskunnan pelastamiseksi, jonka piti Israelin kautta tapahtua, ei olisi toteutunut.
Aikana, joka oli ennen Pojan maailmaan tuloa, näkyy hän unohtaneen rangaista ihmisiä heidän synneistään. Koko maailma näyttää levänneen hänen »kärsivällisyytensä» varjossa. Mutta Kristuksen tultua piti tämän kärsivällisyyden ajan loppua. Silloin tulisi ilmi hänen kärsivällisyytensä syy: jumalallinen vanhurskaus vaati synnin rangaistukseksi ainoan Pojan verisen ristinkuoleman.
Sitten sanoo apostoli: »osoittaaksensa vanhurskautta nykyajassa, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, jolla on Jeesuksen usko.» Tässä ei puhuta ainoastaan kärsivällisyydestä, vaan täydellisestä armosta. »Hän vanhurskauttaa sen, jolla on Jeesuksen usko.» Kristuksen kova, verinen kuolema, joka syntiset teki vanhurskaiksi, osoittaa jumalallista vanhurskautta ja oikeamielisyyttä. Oi, kuinka sydäntä riemastuttava sana tämä on! Apostoli sanoo, että Herra Jumala on asettanut Poikansa armoistuimeksi oman verensä kautta osoittaakseen vanhurskautensa siinä, että hän vanhurskauttaa uskovaiset.
Hän on antanut täydellisen sovituksen, jotta itse olisi vanhurskas ja vanhurskauttaisi sen, joka uskoo. Ellei hän olisi täydellisesti sovittanut kaikki meidän syntimme, niin hän ei olisi voinut vanhurskauttaa syntisiä, kuitenkin itse olemalla täysin vanhurskas. Sillä vanhurskaus vaati syntisiä rangaistavaksi eikä vanhurskautettavaksi. Kun täydellinen sovitus kerran on tapahtunut, »voi hän itse olla vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on Jeesuksen usko.» Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa! Syntisten armahdus on sopusoinnussa Jumalan vanhurskauden kanssa. ja jos ei niin olisi, niin en voisi uskoa Jumalan armoon, vaan pelkäisin Jumalan kyllästyvän minun loppumattomiin synteihini.
Mutta suuri Jumala on järjestänyt tämän niin, että vanhurskaus vaatii meidän armahtamistamme. Sillä eihän olisi oikein kaksi kertaa vaatia samaa velkaa. Kun syntimme ovat Kristuksen verellä sovitetut, ei meiltä enää voi vaatia niiden sovittamista niin kauan kuin Jumala on vanhurskas, eikä tahdo muuttaa sitä sovitushintaa, jonka hän itse synneistämme määräsi. Kristuksen sovintotyössä siis Jumalan vanhurskaus, syntisen armahtaminen ja vanhurskauttaminen tulee oikeaan valoon.
»Ei kukaan ole milloinkaan Jumalaa nähnyt, ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.» Jumalan suurimmat lahjat, hänen ääretön armahtavaisuutensa ja hänen täydellinen vanhurskautensa esiintyvät Jeesuksen persoonassa. Kaikki minkä vanhurskaus vaati, sen hän teki, niin että vanhurskaus yhtä hyvin kuin laupeuskin antaa nyt itse kullekin uskovaiselle syntiselle armon ja autuuden. Ei Jumala ole siis ainoastaan armollinen, vaan myös uskollinen ja oikeamielinen antaessaan synnit anteeksi. Vanhurskaus on kääntynyt rikkaan takaajan puoleen ja saanut täyden hyvityksen, sen sijaan, että olisi saanut vain pienen osan velastaan köyhän viimeisistä rippeistä. Jos voisimme oikein käsittää takausmiehemme suuruuden, niin tunnustaisimme jumalallisen vanhurskauden tulleen hänen kuolemassaan korkeimmassa määrässä kirkastetuksi.
Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitse Jumalassani, sillä hän puetti minut autuuden vaatteilla ja verhoisi minut vanhurskauden vaipalla. Jes. 61: 10. Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. 1 Kor. 15: 57.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitse Jumalassani, sillä hän puetti minut autuuden vaatteilla ja verhoisi minut vanhurskauden vaipalla.
Jes. 61: 10.