Suomalaisten suhtautuminen Amerikkaan ja nimenomaan Amerikan Yhdysvaltoihin on suhteellisen itäistä.
Maassamme vallitsee melko yleinen Amerikka-kielteisyys joka sijoittuu vahvimmin vasemmistolaiseen ja jossain määrin myös äärioikeistolaiseen kansanosaan. Vasemmistossa ja kommunistien piirissä Amerikka saatetaan mieltää kapitalistisena piruna joka arvostaa vaan rahaa, ylellisyyttä ja heikompien maiden alistamista, jos ei taloudellisella, niin sitten sotilaallisella ylivoimallaan. Äärioikealla hiertää pitkälti etniset kysymykset, eli se että juutalaisilla on Amerikassa vahva valta-asema lähes alalla kun alalla.
Sitten on ne lapselliset ja pinnalliset suomalaiset (lähinnä miehet) jotka adoptoivat Amerikasta sen mitä ovat telkkarista nähneet, eli amerikkalaisen auton, bootsit ja stetsonin, näillä sitten elostellaan jonkunlaista jenkki-äijää esittäen.
Suomi on kuitenkin kulttuuriltaan hyvin kaukana Amerikasta. Maassamme vallitsee sosiaalidemokraattis-auktoritäärinen järjestelmä.
Amerikassa demokratia on kaikki kaikessa, se on pyhä ja kyseenalaistamaton arvo. Amerikan kansa osaa kyseenalaistaa, ja jos he kokevat epäoikeudenmukaisuuden tai vääryyden koittaneen, he reagoivat siihen erittäin voimakkaasti ja äänekkäästi.
Suomalaiset taas uskovat orjallisesti auktoriteetteja. Tämä vahvan johtajan kaipuussa elävä kansa ei hevillä kyseenalaista tai protestoi moraalisten vääryyksien koittaessa.
Suomalaiset siirtyvät lähes poikkeuksetta vahvemman puolelle heikkoa vastaan (kuten Tuomas Enbuske eräässä kolumnissaan totesikin)
Suomalaiset eivät niinkään halua suurella rintamalla puollustaa ihmisoikeuksia, mutta vihassaan kylläkin hyökätä erilaisten vähemmistöjen kimppuun. Vaikka Amerikassa rasismi ja rotuviha kukoistaa edelleen voimakkaasti, nnin sille on myös vastavoimansa siellä.
Siinä missä Amerikassa kokonainen kylä tulee viimeistä kissaa ja koiraa myöten puollustamaan köyhää perhettä joka ollaan häätämässä kotoaan, niin Suomessa ei vastaavaa ilmiötä nähdä, vaan nauretaan pikemminkin vahingoniloisena ja tuomitaan ahdinkoon joutuneet itse syyllisiksi ongelmiinsa.
Amerikassa ei nautita samanlaista valtion holhousta ja paapomista kun Suomessa, mutta he eivät sitä haluakaan, sillä toisin kun suomalaiset, amerikkalaiset eivät halua valtion puuttuvan elämäänsä.
Maassamme vallitsee melko yleinen Amerikka-kielteisyys joka sijoittuu vahvimmin vasemmistolaiseen ja jossain määrin myös äärioikeistolaiseen kansanosaan. Vasemmistossa ja kommunistien piirissä Amerikka saatetaan mieltää kapitalistisena piruna joka arvostaa vaan rahaa, ylellisyyttä ja heikompien maiden alistamista, jos ei taloudellisella, niin sitten sotilaallisella ylivoimallaan. Äärioikealla hiertää pitkälti etniset kysymykset, eli se että juutalaisilla on Amerikassa vahva valta-asema lähes alalla kun alalla.
Sitten on ne lapselliset ja pinnalliset suomalaiset (lähinnä miehet) jotka adoptoivat Amerikasta sen mitä ovat telkkarista nähneet, eli amerikkalaisen auton, bootsit ja stetsonin, näillä sitten elostellaan jonkunlaista jenkki-äijää esittäen.
Suomi on kuitenkin kulttuuriltaan hyvin kaukana Amerikasta. Maassamme vallitsee sosiaalidemokraattis-auktoritäärinen järjestelmä.
Amerikassa demokratia on kaikki kaikessa, se on pyhä ja kyseenalaistamaton arvo. Amerikan kansa osaa kyseenalaistaa, ja jos he kokevat epäoikeudenmukaisuuden tai vääryyden koittaneen, he reagoivat siihen erittäin voimakkaasti ja äänekkäästi.
Suomalaiset taas uskovat orjallisesti auktoriteetteja. Tämä vahvan johtajan kaipuussa elävä kansa ei hevillä kyseenalaista tai protestoi moraalisten vääryyksien koittaessa.
Suomalaiset siirtyvät lähes poikkeuksetta vahvemman puolelle heikkoa vastaan (kuten Tuomas Enbuske eräässä kolumnissaan totesikin)
Suomalaiset eivät niinkään halua suurella rintamalla puollustaa ihmisoikeuksia, mutta vihassaan kylläkin hyökätä erilaisten vähemmistöjen kimppuun. Vaikka Amerikassa rasismi ja rotuviha kukoistaa edelleen voimakkaasti, nnin sille on myös vastavoimansa siellä.
Siinä missä Amerikassa kokonainen kylä tulee viimeistä kissaa ja koiraa myöten puollustamaan köyhää perhettä joka ollaan häätämässä kotoaan, niin Suomessa ei vastaavaa ilmiötä nähdä, vaan nauretaan pikemminkin vahingoniloisena ja tuomitaan ahdinkoon joutuneet itse syyllisiksi ongelmiinsa.
Amerikassa ei nautita samanlaista valtion holhousta ja paapomista kun Suomessa, mutta he eivät sitä haluakaan, sillä toisin kun suomalaiset, amerikkalaiset eivät halua valtion puuttuvan elämäänsä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.