Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia. Kuinka me tulemme osallisiksi tästä vanhurskaudesta? Pitääkö meidän sitä varten tehdä ja vaikuttaa jotakin?
Ei suinkaan. Tämä vanhurskaushan on juuri sitä, ettei mitään tehdä, kuulla eikä tiedetä laista ja teoista. On vain tiedettävä, että Kristus on mennyt Isän luo ja istuu nyt hänen oikealla puolellaan. Hän ei ole tuomari. Jumala on tehnyt hänet meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Armon kautta hän vallitsee meitä ja meissä. Tässä ei tunneta syntiä, ei kauhistusta, ei omantunnon soimauksiakaan. Synti ei voi koskaan tunkeutua tähän taivaalliseen vanhurskauteen.
Jos taas on omantunnon tuskaa, se osoittaa, että tämä vanhurskaus on siirtynyt pois näkyvistä. Kristus on pimentynyt ja näkymättömissä. Jos taas Kristus todella näkyy, vallitsee kokonainen ja täydellinen ilo Herrassa ja omantunnon rauha. Silloin ajatellaan näin: Vaikka olenkin lain edessä syntinen, en silti ole epätoivoinen. Kristus elää. Hän on iankaikkinen vanhurskauteni ja taivaallinen elämäni. Tässä vanhurskaudessa minulla ei ole lainkaan syntiä. Nykyisen elämäni ja sen mukaisen vanhurskauden mukaan olen Adamin perillisenä syntinen. Tämän elämän yläpuolella on kuitenkin toinen vanhurskaus. Se on Kristus, eikä hän tiedä mitään synnistä.
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Room. 3:21 - lauantai 14. tammikuuta
Ei suinkaan. Tämä vanhurskaushan on juuri sitä, ettei mitään tehdä, kuulla eikä tiedetä laista ja teoista. On vain tiedettävä, että Kristus on mennyt Isän luo ja istuu nyt hänen oikealla puolellaan. Hän ei ole tuomari. Jumala on tehnyt hänet meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Armon kautta hän vallitsee meitä ja meissä. Tässä ei tunneta syntiä, ei kauhistusta, ei omantunnon soimauksiakaan. Synti ei voi koskaan tunkeutua tähän taivaalliseen vanhurskauteen.
Jos taas on omantunnon tuskaa, se osoittaa, että tämä vanhurskaus on siirtynyt pois näkyvistä. Kristus on pimentynyt ja näkymättömissä. Jos taas Kristus todella näkyy, vallitsee kokonainen ja täydellinen ilo Herrassa ja omantunnon rauha. Silloin ajatellaan näin: Vaikka olenkin lain edessä syntinen, en silti ole epätoivoinen. Kristus elää. Hän on iankaikkinen vanhurskauteni ja taivaallinen elämäni. Tässä vanhurskaudessa minulla ei ole lainkaan syntiä. Nykyisen elämäni ja sen mukaisen vanhurskauden mukaan olen Adamin perillisenä syntinen. Tämän elämän yläpuolella on kuitenkin toinen vanhurskaus. Se on Kristus, eikä hän tiedä mitään synnistä.
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Room. 3:21 - lauantai 14. tammikuuta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.