1. JOHDANTOA
Ihminen on halunnut selvyyttä kautta aikojen niin henkilökohtaisesta kuin koko maailmaa koskevasta tulevaisuudesta. Raamatussa on vastaus tähän etsintään. Raamatussa on perusvastaus tähän etsintään. Sen mukaan maailman syntyminen on Kolmiyhteisen Jumalan luomistyötä. Jeesuksen Kristuksen ensimmäinen tuleminen, hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa on maailmanhistorian keskipiste. Tämä Jeesus Kristus on palaava takaisin ja ottava Jumalan Poikana julkisen vallan tässä maailmassa. Se on maailman tapahtumien pääpiste, maailmantäyttymys ja uuden taivaan ja maan alku.
Ihminen on halunnut selvyyttä kautta aikojen niin henkilökohtaisesta kuin koko maailmaa koskevasta tulevaisuudesta. Raamatussa on vastaus tähän etsintään. Raamatussa on perusvastaus tähän etsintään. Sen mukaan maailman syntyminen on Kolmiyhteisen Jumalan luomistyötä. Jeesuksen Kristuksen ensimmäinen tuleminen, hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa on maailmanhistorian keskipiste. Tämä Jeesus Kristus on palaava takaisin ja ottava Jumalan Poikana julkisen vallan tässä maailmassa. Se on maailman tapahtumien pääpiste, maailmantäyttymys ja uuden taivaan ja maan alku.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tämän vastauksen mukaan maailmaa ei hallitse ikuinen kiertokulku kuten intialaisessa ajattelussa väitetään. Kaikella näkyvällä on alkunsa ja loppunsa. Tulevaisuus paljastaa aikanaan vastaansanomattomasti myös sen onko Raamatun ilmoitukseen sitoutunut usko vain ihmisen omaa kuvittelua vai onko siinä totuus elämästä, maailmasta ja ikuisuudesta. Tulevaisuudessa tiedämme, nyt vasta uskomme.
Kunnia Herralle.
Raamatun keskeisin tulevaisuutta koskeva sanoma liittyy siis Kristuksen paluuseen, parusiaan. Siihen sidotaan niin yksityisen ihmisen kuin koko maailman tulevaisuus ja kohtalo. Siksi kristityn elämään kuuluu toivo. Hän odottaa Kristuksen paluuta. Hän tietää kenen kädessä on tulevaisuus, vaikka hän ei tiedäkään tulevaisuuden yksityiskohtia eikä aikamääriä.
Pohdimme ensin ihmisen henkilökohtaista tulevaisuutta (2) ja sitten koko maailman tulevaisuutta (3). Lopuksi on opetus yleisestä ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta, uudesta taivaasta ja uudesta maasta (4-6). Tämä jako on siksi tarpeen, koska uskovien parissa nähdään varsin eri tavoin nimenomaan maailman tulevaisuuteen liittyvät Raamatun profetiat.
2. IHMISEN HENKILÖKOHTAINEN TULEVAISUUS
Kuolema
Ihminen oli alunperin luotu ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Ihminen oli tullut Jumalan luomissanan välityksellä osalliseksi jumaluudesta ja kuolemattomuudesta. Jumala ei luonut ihmistä kuolemaan. "Sillä ihminen on parempi luomus kuin taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on" (Luther). Jos ihminen olisi pysynyt viattomuudessa hänet olisi aikanaan temmattu ja siirretty iankaikkiseen elämään ilman kuolemaa. Ehkä jotain siitä saatamme aavistaa, lukiessamme Raamatusta kuinka Henok (1 Moos 5:24) ja Elia (2 Kun 2:11) otettiin pois maan päältä näkemättä kuolemaa.
Katoavaisuus ja kuolema tulivat elämään tottelemattomuuden ja epäuskon synnin tuomana kirouksena (1 Moos 2:17, Room 3:23). Nyt ihmisen elämä on elämää kohti kuolemaa. Kuolema on ehdoton, se tulee kohti niin, ettei yksikään pysty väistämään. Kuolema on olemukseltaan jotain vierasta ja pahaa, se on vihollisista viimeinen (1 Kor 15:26). Mutta "ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen" (Hepr 9:27).
Raamatun selvä sanoma on, että kuolema ei ole kaiken loppu. "Mutta sen jälkeen tulee tuomio" (Hepr 9:27). Ihmisen persoonallinen olemassaolo jatkuu kuoleman rajan takana. Tulee tilinteko ja siksi "Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani...Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen" (Ps 39:5, 90:12).
Kristus on kuolemallaan kuoleman voittanut. "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" (1 Kor 15:56). Siksi kristitylle kuolema on Kristuksen tähden voitto (Fil 1:21). Se on lopullinen ero synnistä ja siihen päättyy synnin kiusaukset. Kuolemassa uskova antaa itsensä Isän käsiin kuten Jeesuskin antoi itsensä (Luuk 23:46). Stefanos rukoili kivityksen keskellä: "Herra Jeesus, ota minun henkeni" (Apt 7:59). Jeesuksen vertauksessa vanhan liiton hurskas siirtyi Aabrahamin helmaan, syliin. Uuden liiton uskova ajattelee siirtyvänsä Vapahtajansa syliin. Kuolema merkitsee hänelle, että hän saa aina olla Herran kanssa (Fil 1:23). Kuolema on aivankuin hetkisen kestävä ja kevyt ahdistus, se tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti (2 Kor 4:17). Alkukirkossa kuolinpäivää pidettiin ihmisen syntymäpäivänä ja hautakirjoituksissa on usein sanat "vivit" (hän elää).
Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta antaa meille kuvan siitä, mitä ihmiselle tapahtuu välittömästi kuoleman jälkeen (Luuk 16:22-31). Tietoinen elämä jatkuu nyt eräänlaisessa välitilassa, odotuksessa. Rikas mies oli tuonelassa (kreik. haades, hepr.sheool).
On monia kristittyjä, jotka kiistävät opetuksen välitilasta. Heidän mukaansa ihminen kuolee täysin ja vasta yleisessä ylösnousemuksessa ihminen herätetään. Vanhastaan on kuitenkin edelläoleva Jeesuksen vertaus nähty samalla luotettavaksi kuvaukseksi kuoleman jälkeisestä todellisuudesta. "Jumalalle kaikki elävät" (Luuk 20:38). Raamattu kertoo myös, että kuolemansa jälkeen Jeesus meni ja saarnasi "vankeudessa oleville hengille" (1 Piet 3:19).
Emme voi ymmärtää Jeesuksen sanoja ryövärille muuten kuin välittömästi tämän kuoleman jälkeistä tilaa koskevaksi (Luuk 23:43). Paavalin sanoi, että hänellä olisi halu täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa (Fil 1:23). Hän halusi muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö (2 Kor 5:1-8). Sama mielikuva vahvistuu Paavalin opettaessa, ettei mikään, ei edes kuolema voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta (Room 8:38-39). Ilmestyskirjassa kerrotaan myös Jumalan sanan tähden surmatuista sieluista, jotka odottavat alttarin alla (Ilm 6:9-11).
Kuoleman jälkeen ihmisten olemassaolo jatkuu kuitenkin Jeesuksen vertauksen kuvaamana aivankuin kahdessa eri paikassa. Vanhurskas on paratiisissa (Luuk 23:43) ja epävanhurskas vaivan paikassa. Lasarukselle se oli lepoa, sapatin lepo oli alkanut (Hepr 4:10). Rikkaalle miehelle olotila oli tuskaa. Välitilassa odotetaan lopullista tilintekoa, joka tuo toisille toisen kuolema ja toisille taas iankaikkisen autuuden.
Kipeä ja varmaa vastausta vaille jäävä on kysymys kääntymisen mahdollisuudesta kuoleman jälkeen. Jotain voimme aavistaa sanoista, että kuolleillekin on julistettu evankeliumia (1 Piet 4:6) ainakin jos yhdistämme sen tietoon, että Jeesus saarnasi vankeudessa oleville hengille (1 Piet 3:19). Mutta toisaalta Lasarus ei voinut tulla rikkaan miehen luo tai päinvastoin. Välille on vahvistettu suuri juopa (Luuk 16:26).
Raamattu kieltää jyrkästi kaiken yhteyden vainajahenkiin (3 Moos 19:31, 5 Moos 18:11, 2 Kun 21:6, Jes 8:19). Mutta Raamattu kertoo kuinka Saul oli meedionaisen avulla yhteydessä Samuelina esiintyvään vainajahenkeen. Se oli tuomioksi Saulille (1 Sam 28, 1 Aik 10:13). Raamattu ei kiistä, etteikö tällaista yhteyttä voisi olla, mutta se kieltää sellaisen yrittämisen.
Aamen, aamen.