Jotkut sanovat ettei ihminen voi milloin tahansa tulla uskoon vaan täytyy olla etsikkoaika jolloin Jumala kutsuu ja näitä etsikkoaikoja on kuulemma kaksi tai kolme ihmisen elämässä? Ja jos ihminen ei ota kutsua vastaan niin hän paatuu eikä Jumala vastaa hänelle enää vaikka ihminen huutaisi Jumalaa? Snl.1:20-33 ; Hebr.3:7-12
Kuitenkin sanotaan, että jokainen Herran nimeä avukseen huutava pelastuu? Vai onko silläkin joku raja milloin elämän aikana täytyy huutaa, ja jos ihminen huutaa Jumalaa apuun niin eikö se johdu juuri siitä, että Jumala vetää ihmistä Jeesuksen luo?
Kuitenkin sanotaan, että jokainen Herran nimeä avukseen huutava pelastuu? Vai onko silläkin joku raja milloin elämän aikana täytyy huutaa, ja jos ihminen huutaa Jumalaa apuun niin eikö se johdu juuri siitä, että Jumala vetää ihmistä Jeesuksen luo?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä itse olen ymmärtänyt niin, että Jumala nimenomaan kutsuu juuri silloin, kun ihmisessä on herännyt tarve kaivata Jumalan yhteyteen ja armoon. Jumala on vaikuttanut tuon kaipauksen. Todennäköisesti kaipaavalla sielulla on esirukoilijoita, jotka rukouksillaan ovat saaneet Pyhän Hengen vaikuttamaan ihmisen sydämessä. Se on Jumalan armoa, että ihminen alkaa hapuilla Jumalaa. Jeesus on se välimies, jonka kautta Jumalan yhteyteen päästään. Jeesus on sovittanut synnit ja ottanut päälleen kaipaavan, Jumalaa etsivälle kuuluvan rangaistuksen. Rukoile Jeesusta ja lue rukoillen Jumalan Sanaa, Raamattua. Jeesus haluaa sinut omakseen ja pelastaa sinut ikuiseen elämään!
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,"
Joh1:12
Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
Joskus Jumala suuttuu kamalan herkästi ja melkeimpä lopullisesti, jos kutsua ei ota vastaan. Itseäni pyydettiin Joulunäytelmään joulupukiksi ja kieltäydyin roolista. Jumala kosti sen niin, että unohdin Jeesuksen ja raamatun kolmeksi vuodeksi täysin ja vielä hän teki minusta pihin; niin että en voinut koskaan antaa lahjoja kenellekään maan päällä. Pihiyden takia en saanut ystäviä ja koko elämä oli turhaa joutenoloa.
Jumala on ankara ja sangen pienistä helvetillisen halon nostava. Äitilleni ostin torilta muutamalla markalla pienen taulun laivasta myrskyisellä merellä. Äitini ei ottanut sitä vastaan, vaan heitti pois. Jumala sanoi, että ei koskaan tule antamaan sitä anteeksi äidilleni.
Jumala on rakkaus ja hyvät käytöstavat kuuluu aina säilyttää. Sitä puolta rakkaudesta apostoli Paavali ei ole kertonut, että se ei anna anteeksi aina. Rakkaus voi olla uskomattoman kylmä silloin kun hyvät tavat on heitetty syrjään.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.