Useimmat ihmiset tietävät ydinvoimasta sen verran, että tavallisesta ydinpolttoaineesta ei saa rakennettu ydinasetta. Teknisesti tämä johtuu siitä, että verrattuna luonnonuraanin 1%:n rikastusasteeseen tavallisen ydinpolttoaineen rikastusaste on 3%:a. Reaktorissa polttoaineen rikastusaste laskee ja on käytetyssä polttoaineessa lähellä luonnonuraanin tasoa. Ydinasetta havittelevalle sekä luonnonuraani että ydinpolttoaine ovat kelvottomia koska ydinaseessa käytetään yli 90%:n rikastusastetta.
Harvemmin sen sijaan kuullaan siitä kuinka ydinaseita voidaan hävittää ja käyttää samalla energianlähteenä. Vaikka rikastaminen on teknisesti hankala prosessi, on ydinasemateriaalin laimentaminen polttoaineeksi varsin yksinkertaista. Tällöin aseen tuhovoima muuttuu hitaasti hyödylliseksi ja ilmastokaasuvapaaksi sähköenergiaksi. Samalla ydinasemateriaali muuttuu käyttökelvottomaksi aseeseen - aivan kuten tavallinen ydinpolttoainekin reaktorissa muuttuu. Ilman teknistä mahdollisuutta varmistaa aseistariisunnan pysyvyys, oltaisiin ydinaseriisunnan toteutuksen kanssa hankaluuksissa.
Nykyisin onneksi aseiden purkaminen ja tuhoaminen polttoaineena on arkipäivää. Useimmat ihmiset lienevät helpottuneita sen johdosta, että maailman suurimmat ydinasevallat, Venäjä ja USA, hävittävät asearsenaalejaan sähköntuotannossa.
Esimerkiksi vastikään NuclearFuel-lehti (10.11.04) kertoi että 140 kg aseplutoniumoksidia lähetettiin Etelä-Karolinasta Ranskaan, jossa siitä valmistetaan sekoiteoksidipolttoainetta (MOX) ydinvoimalan käyttöön. 140 kg kuulostaa pieneltä määrältä, mutta sillä pystytään tuottamaan yli 4000 nelihenkiselle perheelle sähköt koko eliniäksi!
Ja tämä on vasta alkua: Yhdysvallat suunnittelee 34 aseplutoniumtonnin hävittämistä sähköntuotannossa Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Mitkä mahtavat voimat siinä siirtyvätkään sodan palveluksesta tavallisten ihmisten rauhanomaisen energiantuotannon parhaaksi ja jopa koko ihmiskunnan parhaaksi.
Harvemmin sen sijaan kuullaan siitä kuinka ydinaseita voidaan hävittää ja käyttää samalla energianlähteenä. Vaikka rikastaminen on teknisesti hankala prosessi, on ydinasemateriaalin laimentaminen polttoaineeksi varsin yksinkertaista. Tällöin aseen tuhovoima muuttuu hitaasti hyödylliseksi ja ilmastokaasuvapaaksi sähköenergiaksi. Samalla ydinasemateriaali muuttuu käyttökelvottomaksi aseeseen - aivan kuten tavallinen ydinpolttoainekin reaktorissa muuttuu. Ilman teknistä mahdollisuutta varmistaa aseistariisunnan pysyvyys, oltaisiin ydinaseriisunnan toteutuksen kanssa hankaluuksissa.
Nykyisin onneksi aseiden purkaminen ja tuhoaminen polttoaineena on arkipäivää. Useimmat ihmiset lienevät helpottuneita sen johdosta, että maailman suurimmat ydinasevallat, Venäjä ja USA, hävittävät asearsenaalejaan sähköntuotannossa.
Esimerkiksi vastikään NuclearFuel-lehti (10.11.04) kertoi että 140 kg aseplutoniumoksidia lähetettiin Etelä-Karolinasta Ranskaan, jossa siitä valmistetaan sekoiteoksidipolttoainetta (MOX) ydinvoimalan käyttöön. 140 kg kuulostaa pieneltä määrältä, mutta sillä pystytään tuottamaan yli 4000 nelihenkiselle perheelle sähköt koko eliniäksi!
Ja tämä on vasta alkua: Yhdysvallat suunnittelee 34 aseplutoniumtonnin hävittämistä sähköntuotannossa Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Mitkä mahtavat voimat siinä siirtyvätkään sodan palveluksesta tavallisten ihmisten rauhanomaisen energiantuotannon parhaaksi ja jopa koko ihmiskunnan parhaaksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vähäks aikaa kaikki sotaleikit loppu ja niitä uusiutuvia rakentamaan - tarvitaan ja paljon ja nopeasti!
Asevoimat muuten taitaa saastuttaa maailmaa tosi paljon - oliko se noin 10% peräti?
"
...
Energian ja luonnonvarojen tuhlaus
Asevoimat tarvitsevat kaikissa toiminnoissaan suuria määriä energiaa (taulukko 2). Jatkuvassa sotilaallisen ylivoiman ja teknisen etumatkan tavoittelussa ei taloudellisuuteen ole kiinnitetty juuri lainkaan huomiota. VälineToiminta-aikaPolttoaineen kulutus (litraa) F-15 -suihkukone, huipputeho1 minuutti908M-1 Abrams -tankki, huippunopeus1 tunti1 113F-4 Phantom -taistelukone1 tunti6 359B-52 -pommittaja1 tunti13 671Lentotukilaivasto-osasto1 päivä1 589 700348 tankin panssaridivisioona1 päivä2 271 000Taulukko 2. Muutamien sodankäyntivälineiden energiankulutus (Yhdysvallat). Noin kolme neljäsosaa asevoimien kuluttamasta energiasta saadaan öljytuotteista. Ylivoimaisesti tärkein näistä on lentokonepolttoaine. Koko maailmassa liki neljännes kaikesta lentokonepolttoaineesta, noin 42 miljoonaa tonnia, käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin. Yksi F-16 -suihkukone kuluttaa tavanomaisella harjoituslennolla jopa 3400 litraa polttoainetta. Kone kuluttaa vajaassa tunnissa kaksi kertaa niin paljon polttoainetta kuin keskiverto amerikkalainen autoilija vuodessa. Moderni M-1 Abrams -tankki ahmii keskimäärin 47 litraa polttoainetta kilometrillä!
Asevoimien suora osuus maailman energiankulutuksesta on 3-4 prosentin luokkaa. Jos asetuotantoon käytetty energiamäärä otetaan huomioon, sotilaallisiin tarkoituksiin käytetyn öljyn ja energian osuus lienee kymmenisen prosenttia maailman kokonaiskulutuksesta. Koska sotilaallisessa toiminnassa ei ole kiinnitetty huomiota ympäristövaikutuksiin, on saastevaikutus tätä suurempi. Saksan Starnbergissa toimivassa rauhanpolitiikan tutkimusinstituutissa on arvioitu, että 10-30 prosenttia kaikesta maailmanlaajuisesta ympäristön tilan huononemisesta johtuu suoraan tai välillisesti sotilaallisesta toiminnasta.
Asevoimien vaikutusta ilmaston lämpenemiseen ja otsonikatoon on tutkittu niukasti. Vuonna 1988 Pentagonin toimet tuottivat hiilipäästöjä 46 miljoonaa tonnia, noin 3,5 prosenttia Yhdysvaltain kokonaispäästöistä. Asetuotannon vaikutus saattaa nostaa suoraan tai välillisesti sotilaallisten hiilipäästöjen osuuden jopa 10 prosenttiin. Maailmanlaajuisen tilanteen arvioiminen on tilastotietojen puuttuessa vaikeampaa. Yksinomaan sotilassuihkukoneiden käytöstä syntyy jo 37 miljoonan tonnin hiilipäästöt. Jos arvioimme koko maailman tilannetta käyttämällä lähtökohtina Yhdysvaltojen päästöjä ja sen osuutta maailman sotilasmenoista, saamme tulokseksi noin 150 miljoonaa tonnia eli kolmisen prosenttia maailman kokonaispäästöistä. Jälleen aseteollisuuden energiankulutuksen huomioonottaminen saattaisi hyvinkin kaksinkertaistaa nämä luvut.
Yhdysvaltain puolustusministeriö on myös eräiden halonien ja fluorattujen hiilivetyjen, jotka ovat hyvin vahingollisia otsonikerrokselle, suurin kuluttaja maassaan. Lisäksi asevoimat käyttävät otsonia tuhoavia aineita, joita ei siviilikäytössä tunneta lainkaan. Näiden vaikutuskin on jokseenkin tuntematon.
Polttoaineiden ohella asevoimat käyttävät suuria määriä raaka-aineita. Monien metallien käytössä sotateollisuuden osuus on huomattava. Esimerkiksi maailman raudankulutuksesta noin 9 prosenttia menee sotilaallisiin tarkoituksiin. Harvinaisempien metallien kulutus on lisääntynyt asetekniikan kehittyessä. Esimerkiksi edistyneimpien taistelulentokoneiden painosta jopa kolmannes muodostuu titaanista. Näiden mineraalien louhinta aiheuttaa merkittäviä ympäristörasituksia, ja monet materiaaleista ovat itsekin hyvin myrkyllisiä.
Kylmän sodan loputtua asevoimat saattavat vihdoinkin aseiden määrän pienetessä vähentää osuuttaan niukkojen luonnonvarojen käytössä. Toisaalta teknisen kehittyneisyyden tavoittelu luultavasti jatkuu, joten harvinaisempien materiaalien kysyntä voi jopa nousta.
...
"
http://www.helsinki.fi/jarj/rapi/silfver.html
ota ny näistä selvää...
"
Israel varoitti Iranin ydinteknologiasta
STT-HJ, 24.1.2005
...
- Maailman on ryhdyttävä toimiin Iranin ydinasehanketta vastaan. Tämän ongelman tulisi koskea koko maailmaa, eikä vain Israelia, Peres sanoi armeijan radion haastattelussa.
...
Iran on jyrkästi kiistänyt ydinaseväitteet ja sanonut kehittävänsä ydinteknologiaa ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin.
"
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=66314
Eikö sitä Suomenkin ydinvoimaa sanota rauhanomaiseksi?
Rauhan puolustajat suhtautuvat myönteisesti ydinaseiden muuttamisesta siviilikäyttöön. Heidän mielestään sen ei tulisi tapahtua niin, että supermyrkyllistä ainetta kuljetetaan pitkin poikin maapallolla. Itse kuljetukset ovat jo hirvittävä riski.
Olen ihan samaa mieltä. Ydinaseita kun ei lisäksi kuitenkaan kokonaan poistettu. Muistaakseni molemmille suurvalloille jäi yhteensä kymmeniä tuhansia ydinjätekärkiä. Hyvin ne vielä riittää kaiken tuhoamiseen.
Ydinpolttoaineiden kuljeutksia tehdään tietysti samasta syystä kuin minkä tahansa muun raaka-aineen kuljetuksia: valmistus ja kulutus ovat erillään toisesta. Turhaa se ei ole, vaan sen avulla pystytään tuottamaan valtavasti päästötöntä sähköenergiaa, vähentämään loppusijoitettavan jätteen määrää sekä edistämään aseistariisuntaa.
"Itse kuljetukset ovat jo hirvittävä riski."
Perustele. Miksi olisi?
Tosiasiassahan toisin kuin kaasu- ja öljykuljetuksiin ydipolttoaineen kuljetuksiin ei liity suuronnettomuusriskiä. Polttoaine on inerttiä, eli ei syty eikä räjähdä, ja olomuodoltaan kiinteää keraamia eli se ei pysty vuotamaan kaasujen ja nesteiden tapaan. Kokemus vahvistaa turvallisuutta koskevan tietomme: ydinpolttoainetta on kuljetettu kaupallisesti yhteensä miljoonia kilometrejä niin vesillä, raiteilla kuin teilläkin ilman että yksikään ihminen olisi kertaakaan joutunut lastin vuoksi vaaraan.
Tavallisia liikenneoneettomuuksia vuosien varrelle kyllä mahtuu. Riskinarvioissa tavanomaisen liikenneonnettomuuden riskiä pidetäänkin huomattavasti suurempana kuin lastin aiheuttamaa riskiä.
Lisää tietoa aiemmasta keskustelusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000006228464
Etkö todellakaan ole kuullut mitään ydinaseplutoniumin kuljetuksista?
Tiedoksi: ei sitä matkalaukussa kuskata.
"Etkö todellakaan ole kuullut mitään ydinaseplutoniumin kuljetuksista?"
Tiedätkö itse?
Moniko on kuollut noiden kuljetuksien takia?
Ydinaseplutoniumista on päästävä eroon mahdollisimman pian. Tällöin se ei enää uhkaisi rauhaa ja sen sisältämät masiiviset voimat voitaisiin valjastaa hyvään, hyödylliseen käyttöön.
Mitä tärkeämpänä rauhaa ja turvallisuutta pitää, sitä suuremmalla syyllä ydinaseet on käytettävä polttoaineena ydinvoimaloissa mahdollisimman pian.
Paljonko tiedät ydinaseita vielä olevan?
"Mitä tärkeämpänä rauhaa ja turvallisuutta pitää, sitä suuremmalla syyllä ydinaseet on käytettävä polttoaineena ydinvoimaloissa mahdollisimman pian."
Miksi asekäyttöön kelvottomaksi tekeminen riitä? Ydinaseplutoniumin kuskaaminen ympäri maailmaa on riskialtista.
"Miksi asekäyttöön kelvottomaksi tekeminen riitä?"
Plutonium nimenomaan tehdään aseisiin kelpaamattomaksi 'polttamalla' se reaktorissa. Sivutuotteena saadaan sähköä.
Selitys:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000006439681
voidaanhan ne lasittaa - ei tartte pommeja kuskata
Mikä estää rikkomasta lasia ja erottelemasta kemiallisesti takaisin pommimateriaaliksi?
Ainoastaan 'polttaminen' reaktorissa takaa pommin ainesten muuttumisen aivan muiksi aineiksi.
Lisäksi sivutuotteena saadaan sähköä.
Kokonaisia ydinaseita liikutellaan jatkuvasti sukellusveneissä, laivoissa, lentokoneissa, autoissa jne... En ymmärrä miksi puretun pommin osien kuljettaminen hävitettäväksi olisi ainakaan pahempi vaihtoehto.
Ongelma on siinä, että kansalaiset ei haluu, että jenkkien pommimatskuu tuodaan omaan maahan - oliko se Belgia, joka pystyy sille jotain tekeen - no joka tapauksessa riitaa tuli. Kattelen juttuu alle ku ehin.
"140 kg aseplutoniumoksidia lähetettiin Etelä-Karolinasta Ranskaan, jossa siitä valmistetaan sekoiteoksidipolttoainetta (MOX) ydinvoimalan käyttöön...
Ja tämä on vasta alkua: Yhdysvallat suunnittelee 34 aseplutoniumtonnin hävittämistä sähköntuotannossa Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti."
Tuossa on vain muutama ongelma. Ensinnäkin MOX-polttoaineen käyttäminen maksaa arviolta viisi kertaa enemmän kuin tavallisen matalarikasteisen uraanin. Sen lisäksi turvanormit ovat MOX:ille tiukemmat, sillä sen käyttäytymistä suurilla palamilla ei tunneta riittävän hyvin. Siten polttoaineen palama jää tavallista pienemmäksi. Taloudellista se ei ole, vaan "kierrätystä" josta maksetaan. Ei mikään yksityinen energiayhtiö ottaisi MOX:ia oikeastaan edes ilmaiseksi, vaan siitä pitää maksaa. Ranskassa ja Japanissa valtio on hoitanut homman ja niinpä MOX:ia käytetäänkin.
Miekkoja auroiksi kenties, mutta halvempaa ja turvallisempaa (vaikka tähän ei mitään erityisiä riskejä liitykään) olisi jauhaa ase-Pu ydinjätteen sekaan ja loppusijoittaa se. Toisaalta silloin haaskattaisiin potentiaalinen energiavara. Tällöin myös Pu-isotoopit menisivät sekaisin ja asekäyttöä sille ei enää koskaan olisi.
Edelleen ase-Pu:n käyttäminen MOX:issa tarkoittaa sitä, että käyttämättömän polttoaineen seassa on asekelpoista ydinmateriaalia, jonka voi kemiallisin menetelmin erotella siitä. Sen kanssa pitää olla tarkkana.
MOX:lla tehty sähkö on halpaa.
Sähkön hintaan polttoaineen kalliskaan hinta ei juuri vaikuta koska polttoaineen osuus ydinsähkön hinnasta vain joitain prosentteja. Näin ollen MOX-sähkö on edelleen hyvin kilpailukykyistä verrattuna muihin energianlähteisiin. Ainoastaan vesivoima tai tavallisella uraanipolttoaineella tehty ydinsähkö todella saavuttaa alemman hinnan.
Ehdotettu vaihtoehto on lähes yhtä kallis.
Jauhaminen ja sekoittaminen käytettyyn polttoaineeseen on myös hyvin kallista. En näe syytä miksei se tulisi aivan yhtä kalliiksi kuin plutoniumin jauhaminen ja sekoittaminen köyhdytettyyn uraaniin eli MOX-polttoaineen teko, jolloin energia saadaan hyötykäyttöön.
MOX-poltolla saadaan varmempi lopputulos.
"Edelleen ase-Pu:n käyttäminen MOX:issa tarkoittaa sitä, että käyttämättömän polttoaineen seassa on asekelpoista ydinmateriaalia"
...kunnes polttoaine käytetään jolloin plutonium 'palaa' reaktorissa ja jäljelle jäävät hidut muuttuuvat aseen tekijälle haitallisiksi isotooppisuhteiltaan.
Reaktorissa 'polttaminen' on lisävarmennus, jolla estetään plutoniumin myöhempi asekäyttö.
"
Edelleen ase-Pu:n käyttäminen MOX:issa tarkoittaa sitä, että käyttämättömän polttoaineen seassa on asekelpoista ydinmateriaalia"
...kunnes polttoaine käytetään jolloin plutonium 'palaa' reaktorissa ja jäljelle jäävät hidut muuttuuvat aseen tekijälle haitallisiksi isotooppisuhteiltaan.
Reaktorissa 'polttaminen' on lisävarmennus, jolla estetään plutoniumin myöhempi asekäyttö.
"
- 1. kirjoittaja sanoo, että käyttämätön MOX on asekelpoista ydinmateriaalia
- 2. kirjoittaja sanoo, että polton jälkeen se ei enää ole ydinasemateriaalia
1. kirjoittajan mukaan käyttämätön MOX on edelleenkin asekelpoista ydinmateriaalia. Sitä kuljetellaan ympäri Eurooppaa.
"- 1. kirjoittaja sanoo, että käyttämätön MOX on asekelpoista ydinmateriaalia"
Ei, vaan että se sisältää pienen osan (n. 5%) ydinaseista peräisin olevaa materiaalia. Tämä on laimentamisen määritelmä. Kai sinä nyt sen sentään ymmärrät.
"- 2. kirjoittaja sanoo, että polton jälkeen se ei enää ole ydinasemateriaalia"
Ei, vaan fysiikan lait sanovat molemmat seikat. Totta jos poltat halon, et voi polttaa sitä enää uudestaan. Kai sinä sen ymmärrät.
Jäljelle jäävät hidut plutoniumia ovat isotooppisuhteiltaan aseentekijälle haitallisia. Tiedätkö isotoopit? Kotitehtävä: miksi luonnonuraani ja ydinpolttoaine eivät kumpikaan kelpaa sellaisenaan ydinaseeseen? (Vihje: liittyy isotooppeihin)
Montako pommia noiden yhden päivän MOX-kuljetusten matskuilla saisi?
täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000006441065
on kyllö ollu jo juttua, mutta katotaan MOXia tarkemmin. Ensin pätkä siitä jo kerran esitetystä:
"
Jälleenkäsittely on siten yksi suurimpia syitä ydinaineiden kuljetuksiin ja etenkin pitkän matkan kuljetuksiin. Mutta jälleenkäsittely ei ole pitkällä tähtäimellä oikea ratkaisu jätteiden kierrättämiseen, koska sen jälkeen ainoastaan erotettu plutonium voidaan käyttää uudelleen. Lisäksi MOX-polttoainetuotannosta tulevia jätteitä ei voida käyttää uudelleen. Siten jokaisessa polttoainetuotannon vaiheessa syntyy pysyviä jätteitä. MOX-polttoaineen ja jälleenkäsittelyn edut ovat siis kiistanalaisia, varsinkin lukuisten kuljetusten tähden. Mitä enemmän radioaktiivista jätettä kuljetetaan, sitä suuremmaksi onnettomuusriski ja vaarat kasvavat.
"
http://www.google.fi/search?q=cache:9xY4_JqCieAJ:www.eu roparl.eu.int/meetdocs/committees/rett/20010123/419237f i.doc MOX jätteet&hl=fi&lr=lang_fi&ie=UTF-8
Tosta matkusta voi saada jotain suuruusluokka-arvioita siitä, monenko pommin matskuu euroopan valtateillä päivittäin kuskataan. katotaan.
"MOX:lla tehty sähkö on halpaa."
Matalarikasteinen uraani on halvempaa, joten MOX ei edelleenkään sellaisenaan nykytilanteessa kiinnosta polttoaineena pörssissä keikkuvia voimayhtiöitä. Reaktoriytimet pitää suunnitella uudestaan, pitää tehdä kokeita, tehdä yhteistyötä säteilyturvallisuusviranomaisten kanssa, palama jää pienemmäksi jne. Se kaikki maksaa. Toisaalta tulevaisuudessa noita juttuja voidaan ottaa huomioon ja tietokin karttuu koko ajan, mutta vanhemmille reaktoreille se ei ole oikein uskottava kumppani.
MOX:in ainoa ongelma tuonkaan jälkeen ei ole vain sen korkeampi hinta, joka toki on pieni tekijä jos tarkastellaan koko hoitoa. Käyttämättömänä se on kuitenkin selvästi matalarikasteista uraania vaarallisempaa käsitellä ja Pu myös aktivoi. En minä ainakaan äkkiseltään keksi miksi sitä kukaan haluaisi ennen kuin matalarikasteisen uraanin hinta on noussut huomattavasti. MOX:han on kaikin puolin ongelmallisempi polttoaine ydinreaktorille kuin matalarikasteinen uraani, jota on saatavilla toistaiseksi vaikka millä mitalla, niin miksi pitäisi ehdoin tahdoin käyttää huonompaa polttoainetta.
Eri asia on sitten jos joku maksaa kaikki voimalaremontit ja tutkimuskustannukset ja vielä MOX:in kustannukset. Sitten tuleekin arvokysymys: pitäisikö tuo potentiaalinen energiavara käyttää ja maksaa siitä, kun onhan täällä vaikka miten paljon muutakin kierrätettävää ja käyttöä valtion kirstulle. Ei MOX ole mikään poikkeus.
Kahdessa maassa sitä on laajamittaisemmin käytetty. Ranskassa on ylhäällä päätetty miten maan energia-asiat hoidetaan ja ydinvoimaohjelma on sen mukainen. Vapaammilla markkinoilla La Hague olisi varmasti jäänyt rakentamatta ja jätteet käsittelemättä. Toinen esimerkki on Japani, jolla on siihen hyvä syykin: maan riippuvuus ulkomailta tuoduista energiavaroista. Siinä MOX:in hinta ei haittaa.
"Jauhaminen ja sekoittaminen käytettyyn polttoaineeseen on myös hyvin kallista. En näe syytä miksei se tulisi aivan yhtä kalliiksi kuin plutoniumin jauhaminen ja sekoittaminen köyhdytettyyn uraaniin eli MOX-polttoaineen teko, jolloin energia saadaan hyötykäyttöön."
Mä kyllä luulen, että kun jätettä aletaan jauhaa ja sekoittaa, niin se on kustannusten puolesta melkein yksi ja sama onko siellä 50 tonnia ase-Pu:ta mukana vai ei ole. Ne loppusijoitettavat ainemäärät määrät jossain Jenkkilässä on sen verran suuria.
"Reaktorissa 'polttaminen' on lisävarmennus, jolla estetään plutoniumin myöhempi asekäyttö."
Ihan sama vaikutus on käytännössä sillä, jos se sotketaan loppusijoituksessa muihin raskasmetalleihin. Sen sijaan ase-Pu:n käyttäminen MOX:issa taas parantaa asemateriaalia himoitsevien tilannetta.
Oikeastaan se ase-Pu pitäisi sekoittaa siviilipuolen korkean palaman polttoaineesta eroteltuun Pu:hun. Silloin homma olisi varmempi. Ongelmana tässä on vain se, että siviilipuolen polttoaineen jälleenkäsittely ei ole kovin korkeassa kurssissa. Ja tämäkin on ylimääräinen kustannuserä.